Ihmiset

Olavi Sydänmaanlakka, katujen kunkku

Olavi Sydänmaanlakka, jos kuka uskoo uusiin alkuihin. Hän on nähnyt, kuinka elämä voi muuttua rankkojenkin vaiheiden jälkeen. Toimittaja Essi Salonen kutsui hänet iltakävelylle.

Sen näkee heti. Olavi Sydänmaanlakka, 48, on näillä kulmilla kuin kotonaan. Paiskaamme kättä Kurvissa, Helsingin Sörnäisissä. On sellainen harmaa kevätpäivä. Äskettäin Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtajana aloittaneen miehen konttori ei sijaitse täällä, mutta edellinen työpaikka Helsinki Missio sijaitsi.

Sydänmaanlakka pistää tupakaksi ja sanoo, että on hauskaa lähteä kävelylle.

”Kävellessä mun sielu lepää. Olen kävellyt paljon sekä asiakkaitteni että alaisteni kanssa ja puinut asioita.”

Helsinki Mission Nuorten kriisityön johtajana hän tapasi Sörnäisten ja Kallion kaduilla asiakkaitaan, jotka olivat usein väkivaltarikollisia, huumediilereitä ja velanperijöitä.

”Tää on väkivaltatyön kannalta ihan ehdotonta seutu, hän juttelee käheällä äänellään.”

Kuljemme Kinaporinkatua. Sydänmaanlakka kieltää koskaan pelänneensä näillä kulmilla.

”Mutta Aseman Lapset ry:n aikana 1990-luvulla keskustassa riitti vaarallisia tilanteita.”

Harpomme metroaseman vieressä olevan ”Piritorin” poikki. Jokin hengellinen yhdistys pitää tilaisuuttaan ja kourallinen ihmisiä kuuntelee musiikkiesitystä. Joku huutelee sekavia.

”Väkivaltatyö on ollut minulle eräänlainen rakkaus. Voin jollain lailla samaistua siihen yksinäisyyteen, johon asiakkaani ovat ajautuneet. On ollut mahtavaa olla todistamassa sitä, kun näiden heebojen elämä on muuttunut.”

Nopeasti hän täsmentää, ettei hän näe työssään aina onnellisia loppuja.

”En kai mä voi luottaa, että väkivaltarikollinen pysyy kunnollisena 80-vuotiaaksi eläkeläiseksi. Enhän mä voi luottaa aina itseenikään.”

Äärirajoilla

Yksi Olavi Sydänmaanlakan periaatteista on, ettei hän ylenkatso ketään. Ei rikollista, pultsaria tai mielisairasta. Hän muistaa, kuinka Aseman Lapsissa työskennellessään häntä pidettiin usein rikollisena.

”Ihmisten ylenkatse on tuntunut raskaalta.”

Olavi Sydänmaanlakka

Sydänmaanlakka liikkuu ketterästi, kädet takin taskuissa. Mies kuvaa itseään boheemiksi, joka asuu melko porvarillisesti omakotitalossa Keravalla. Vaimonsa, opinto-ohjaajana työskentelevän Marianna Sydänmaanlakan kanssa hänellä on 16-, 15-, ja 12-vuotiaat lapset.

”Siellä minä ajelen punaisella ruohonleikkurilla nurmea ja yritän pitää vakavaa ilmettä.”

Miksi vaihdoit nuorten kriisityöstä Mielenterveyden keskusliittoon?

Meillä on siellä slogan ”Ei hullumpi organisaatio”. Mielenterveyteen liittyvissä asenteissa on paljon tekemistä. Suomessa ollaan mieluummin väkivaltarikollisia kuin hulluja.

Miksi mielenterveysongelmat ovat yhä tabu?

”Suomessa on vahva pärjäämisen kulttuuri, jossa ei sovi tunnustaa olevansa väsynyt saatikka masentunut.”

”Eihän kukaan ole syntymähullu. Kukin meistä kuitenkin kantaa itsessään palasia, jotka voivat altistaa sairastumiselle.”

”Pitäisi ryhtyä ajattelemaan, että mieleltään sairastuneet eivät ole ”niitä” vaan ”meitä””, Olavi sanoo.

Omiin ennakkoluuloihinsa hän törmäsi, kun otti uuden pestinsä vastaan.

”Pohdin, että ajatellaanko, että tuo on varmaan hullu, kun on siellä töissä. Tunsin tarvetta selitellä, että meillä on liiton hallituksessakin mielenterveyskuntoutujia, mutta itse en ole.”

Mutta on hänelläkin ollut hetkensä, joissa mielen hajoaminen ei ole ollut kaukana.

”Olen tuntenut, että mulla on kaksi lankaa käsissäni, ja jos hellitän toisesta, tasapaino lähtee.”

Työ ei ole polttanut häntä loppuun, mutta vaikeudet henkilökohtaisessa elämässä ovat ajaneet äärirajoille.

”Mun vaimoni meinaa tehdä mut välillä hulluksi”, Olavi sanoo ja nauraa kähisten.

Pian hän vakavoituu.

”Olen silti iloinen ja onnellinen, että kaiken kokemamme jälkeen olemme yhä sitoutuneet toisiimme. Tärkeintä parisuhteessa on, että molemmat saavat kokea olevansa arvokkaita. Hän sanoo, että erilaisuuden hyväksyminen lähtee itsensä hyväksymisestä. On uskallettava katsoa itsestä pelottavimmatkin asiat.”

”Väkivaltatyötä tekevän on käytävä läpi sekin, että itsekin voi olla valmis tappamaan.”

Hänellä se tapahtui työmatkalla Guatemalassa. Siellä hän joutui kävelemään kadulla ruumiiden yli. Ympärillä olijat olivat vahvasti aseistautuneita ja tunnelma vähintäänkin uhkaava.

”Silloin tajusin olevani valmis tappamaan, jotta pääsen kotiin.”

Kaksi kovaäänistä miestä lyöttäytyy seuraamme Helsinginkadulla. Toinen heistä kertoo vapautuneensa ”Sörkästa”.

”Olen minäkin Sörkässä rampannut, mutten lusinut”, Olavi sanoo heille.

Miehet tuuppivat toisiaan ja jatkavat matkaansa Hurstille.

Oman elämänsä menestyjät

Ambulanssi toisensa perään ajaa ohitsemme pillit soiden. Taivaalta tippuu pisaroita.

Olavi Sydänmaanlakka

Suomessa ehkäistään hampaiden reikiintymistä mutta ei mielen järkkymistä?

”Mielenterveyden keskusliitolla on 190 jäsenjärjestöä, joissa tehdään ennaltaehkäisevää työtä puhumalla ja esillä olemalla.”

Myös viranomaiset tekevät töitä ja itsekin teen, mutta se ei riitä.

”Olisi rakennettava yhteisöllisyyttä ja oivallettava, että mielenterveys koskettaa kaikkia.”

Hurstin kulmilla pyörii paljon väkeä. Iäkkäät ihmiset tulevat kasseineen ruokajaosta. Brahenkentän laidalle tullessamme sade yltyy, ja Olavi keksii kivan pikkukahvilan, jonne poikkeamme. Sisällä tuoksuu rahkapulla ja radiossa soi Suomi-iskelmä.

Ikkunapöydässä, hievahtamatta, istuu vanha mies.

Olavi Sydänmaanlakka

Vartuit Kouvolassa. Millainen nuori olit?

”Rauhaton sielu ja menijäluonne jo silloin. Meillä oli kotona kuitenkin rajat.”

Miksi työskentelet syrjässä olevien kanssa?

”Sitten kun tiedän tuohon vastauksen, voinkin varmaan lopettaa nämä hommat.”

Mutta ihmisistä Olavi on ollut aina loputtoman kiinnostunut. Hän on kohdannut lukuisia kovista taustoista tulevia ihmisiä.

”Eräs minuun suuren vaikutuksen tehnyt ihminen istuu Riihimäen vankilassa. Toinen arvostamani henkilö on entinen guatemalalainen jengijohtaja. Hän on nykyisin ystäväni.”

Olavi haukkaa kinkkuvoileipää ja sanoo, että hän on aikaa sitten lakannut ajattelemasta, että menestys tarkoittaa uraa ja vaurautta.

”Myös skitsofreenikko tai väkivaltarikollinen voi olla menestyjä omassa elämässään.”

”Olen nähnyt, miten paljon taitoa vaatii selvitä vaikeuksissa ilman, että riistää itseltään hengen.”

Onko oikein, että päivittäin nuoria eläköityy mielenterveyssyistä?

”Mulla on vähän pelko, että kunnat tekevät helpon päätöksen nakkaistessaan nuoria eläkkeelle. Heitä pitäisi pyrkiä ennemminkin kuntouttamaan.”

Sydänmaanlakka pitää keskustelua osatyökykyisyydestä erittäin tärkeänä.

”Eräs skitsofreniaa sairastava nuori mies sanoi, että vaikka hänellä ei ole kaikki kynät teräviä, niin yhdellä kynälläkin pystyy kirjoittamaan. Työnantajien on tarkistettava oma eettinen koodistonsa. Hehän myös polttavat ihmisiä loppuun.”

Olavi Sydänmaanlakka

Olaville nousee mieleen tapaaminen erään huumenuoren kanssa.

”Hän oli jo sillä rajalla, ettei jaksa enää. Kun sanoin, että kyllä hänestä on vielä jotain jäljellä, hän tarttui lauseeseen kynsin ja hampain.”

On tyhmää kasvattaa yksin

Linnut laulavat Läntisellä Brahenkadulla vaikka sade piiskaa katua. Nousemme kohti Kallion urheilutalon takana olevia kallioita.

”Näistäköhän kallioista kaupunginosa on saanut nimensä? Olavi miettii, kun katselemme avautuvia maisemia.”

Kierrät paljon myös kouluilla. Millainen nuoriso meillä on?

”Keskimäärin hiton hyvä. Nuorilla on valtavasti tietoa ja ymmärrystä. Parjatussa tietoyhteiskunnassa on myös paljon hyvää.”

Mitä ajattelet Alppilan koulun tapauksesta?

”Opettajan erottaminen oli raskas veto. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onkohan kyse jostain muusta kuin oppilaan työntämisestä. Lapseni kysyivät, miten minä olisin toiminut tilanteessa. Vastasin, että mulla on sääntö, että väkivaltatilanteisiin pitää mennä kahta viikkoa ennen. Auktoriteetti rakennetaan historialla. Sitä ei synnytetä voimia vertailemalla.”

Miten käy syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, jos nuorisotakuu ei toteudu?

”Nuorisotakuu on periaatteena hyvä, mutta käytännön toteutus on toinen juttu.”

”Syrjäytymisen ehkäisyssä me kaikki voimme tehdä jotain. Hoen vanhempainilloissa, että ”on tyhmää kasvattaa yksin”. Lapsi kokee olonsa turvalliseksi, kun hän huomaa, että tutut aikuiset, vaikka naapurukset, viihtyvät myös toistensa seurassa.”

Miten kannustaisit nuorta, jolla ei ole opiskelupaikkaa eikä töitä?

”Älä jää yksin, vaan lähde etsimään muita ihmisiä ja jaa maailmasi heidän kanssaan. Pelkkä nettikulttuuri on itsetuntemuksen kasvatuksen kannalta ontuva.”

Olavi Sydänmaanlakka

Pidämme hetken sadetta katoksessa Helsinginkadulla. Reittimme päättyy Aleksis Kivenkadulla porttikongiin, jossa sattui järkyttävä onnettomuus joitakin vuosia sitten.

”Tässä mä ajoin Timosen yli. Tässä se makasi sammuneena, mutta mä en nähnyt sitä”, Olavi kertoo.

Yliajettu kävi lähellä kuolemaa, mutta selvisi ihmeen kaupalla. Nykyisin miehet ovat ystäviä.

”Kyllä meidän kohtaamisessa joku johdatus oli. Niin hullulla tavalla se tapahtui. Olihan Timonen yrittänyt juuri sitä ennen itsemurhaa.”

Sydänmaanlakalla alkaa olla kiire Keravalle. Onhan perjantai, mikä tarkoittaa heidän perheessään sitä, että Olavi paistaa pitsaa.

”Kutsumme sitä Pitsaperjantaiksi.”

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 11/2013.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Olavi Sydänmaanlakka, katujen kunkku

jepjep

3000€ vanhempainilta, revitään siitä syrjäytymistä

niko

On tyypillä häpyä

Sinun täytyy kommentoidaksesi.