"Viihdyn yksin, mutta en ole yksinäinen"

Kotona on kaikki: mies ja lapsi. On omakotitalo puuhineen ja puutarhoineen, käsityöt, kirjat ja tietokone, jolla voi ylläpitää seurakunnan nettisivuja. Jos Lea Einola, 46, haluaa naisseuraa, hän soittaa maratonpuhelun ystävilleen – niille muutamalle hyvälle. Isoa porukkaa Lea ei ympärilleen kaipaa, hän viihtyy myös yksin.

- Monen mielestä elän tylsää lapsiperheen arkea, kun en juuri poikkea työ-koulu-koti-akselilta minnekään. Mikään bilehile en ole ollut koskaan. Opiskeluaikoinakin menin töistä tullessani soluasunnossa huoneeseeni, Lea sanoo.

Psykologi, psykoterapeutti Marja Saarenheimon mukaan se, kuinka paljon ihminen tarvitsee sosiaalista vuorovaikutusta, on ainakin osittain synnynnäistä: voidakseen hyvin toiset tarvitsevat toisia enemmän omaa tilaa ja aikaa.

Nämä ihmiset eivät ole välttämättä yksinäisiä tai ujoja, vaan he yksinkertaisesti nauttivat omasta seurastaan.

- Sosiaalinen paine voi laittaa yksin viihtyvät miettimään taipumustaan, sillä nykyaikana arvostetaan kodin ulkopuolella aktiivista ja osallistuvaa, sosiaalisessa mediassa itseään esille tuovaa ihmistä. On ristiriitaista, että samaan aikaan innostutaan kotoilusta, Marja sanoo.

Lean kotoilu on lapsuudesta lähtöisin. Maatalossa valtaosa ajasta kului vanhempien elinkeinon vuoksi kotona. Iltaisin, töiden jälkeen perhe kokoontui tupaan teekupposelle ja vaikka laulamaan yhdessä. Lea jatkaa perinnettä. Oma perhe kerääntyy ruokapöydän ääreen, ja myöhemmin saunaan.

- Haluan tehdä kodista kaikille viihtyisän paikan. Saunomme päivittäin, ja kuuntelemme lauteilla stereoista linnunlaulua. Sytytän arkisinkin ruokapöytään kynttilän, samoin saunaan.

Minäkuva kehittyy läpi elämän

Jokainen ihminen tarvitsee toisten ihmisten seuraa ja palautetta. Ihminen rakentaa minäkäsitystään osittain vertaamalla itseään muihin, ja minäkuva kehittyy läpi elämän.

Tarvitsemamme seuran ja vuorovaikutuksen määrä on yksilöllinen. Läheiset ihmissuhteet, kuten perhe, riittävät monelle, ja ne ovatkin hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiä.

- Yksin viihtyvää ihmistä pidetään usein varautuneena ja epäsosiaalisena, ja samalla arvotetaan hänet huonoksi. Näin siksi, ettei tunneta eroa sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen välillä, Marja Saarenheimo harmittelee.

Sosiaaliseksi syntyneellä on tarve ja halu olla toisten kanssa. Hän asettaa toisten seuran aina yksinolon edelle. Sosiaaliset taidot puolestaan ovat opittuja ja kasvatuksella saatuja keinoja selvitä sosiaalisista tilanteista. Valtaosalla yksin viihtyvistä on hyvät sosiaaliset taidot ja he osaavat liittyä seuraan, silloin kun se heille sopii.

Sairaanhoitaja lataa akkuja vapaalla

- Erilaiset ympäristöt tuovat ihmisistä erilaisia piirteitä esille. Kotona yksin viihtyvä saattaa olla työpaikalla se, jonka luokse muut hakeutuvat. Tällainen ihminen saa oman annoksensa toisten ihmisten seurasta jo työssä, Marja Saarenheimo sanoo.

Lea tunnistaa itsensä Marjan puheesta.

- Työni sairaanhoitajana on tiivistä vuorovaikutusta usein huonokuntoisten potilaiden ja heidän omaistensa kanssa. Sen jälkeen tarvitsen yksinäiset hetkeni akkujen lataamiseen. 40 kilometrin työmatkalla ehdin siirtyä ajatuksissani mukavasti maailmasta toiseen.

Viime syksyn Lea oli virkavapaalla kolmivuorotyöstään. Virkavapaa toi kotoiluun tauon, sillä tällöin Lea teki esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Kuviot palaavat pian ennalleen, sillä Lea palaa työhönsä vuoden alussa.

Vuorotyöläisenä hän ei voi osallistua säännöllisiin kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Kun aviomieskin tekee vuorotyötä, jommankumman on oltava iltaisin kotona lapsen kanssa.

Viikonloppuisin perhe osallistuu usein seurakunnan tilaisuuksiin ja poistuu niistä aina viimeisenä, mistä Lea väliin jupisee miehelleen. Miehen tehtävänä on kuitenkin lukita seurakuntatalon ovet.

- Viihdyn hyvin seurakunnan tilaisuuksissa ja ystävien luona kylässäkin, mutta kotikissalla on aina kiire kotiin, Lea sanoo.

Mielenrauha on tärkeä asia

Yksin viihtyvän pitää olla sinut itsensä kanssa. Ilman mielenrauhaa se ei onnistu, Lea uskoo.

- En pelkää pysähtymistä ja sen mukanaan tuomia, väliin syvällisiäkin ajatuksia. Pystyn puntaroimaan niitä yksin, enkä koe tarvetta jakaa niitä sosiaalisessa mediassa. Niin tylsää ei minulla ole, että liittyisin Facebookiin!

Marja Saarenheimo kertoo, että omaa rauhaa rakastavalla ihmisellä on usein sisäinen rikas elämä ja hän on henkisesti hyvin aktiivinen. Hän ei esimerkiksi ole kovin kiinnostunut siitä, mitä muut hänestä ajattelevat eikä siksi näy sosiaalisessa mediassa.

Porukkahenkisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää kotikissaa, ja sitä, että toinen jättäytyy vapaaehtoisesti pois muiden seurasta.

Lea ei ole koskaan joutunut selittelemään osallistumattomuuttaan esimerkiksi pikkujoulua viettäville työtovereille. Moni on päinvastoin ihmetellyt Lealle, miksi itse lähtee niihin mukaan.

Kotonakaan kukaan ei kummastele, sillä myös Lean aviomies on kotona viihtyvää sorttia. Tyttärestä on hyvää vauhtia tulossa vanhempiensa kaltainen.

- Ekaluokkalainen nauttii viikolle osuvista vapaapäivistäni. Silloin hän saa rakentaa huoneeseensa oman leikin, jota kukaan ei tule häiritsemään!

Lähde: Liisa Keltikangas-Järvinen, Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (WSOY 2010)

Teksti: Virve Järvinen
Kuva: Elise Kulmala