Kulttuuri

Kanadalaiskirjailija Alan Bradley: ”Minulla oli täydellinen lapsuus”

Kirjailija Alan Bradleyltä on ilmestynyt kahdeksas osa mysteerikirjasarjan 11-vuotiaasta myrkyttäjästä ja kotikylänsä rikoksia ratkovasta Flavia de Lucesta. Lue lisää menestyvästä kirjailijasta.

Alan Bradleyta voisi kutsua myöhäiseksi kukkijaksi, kun tarkastelee hänen kirjailijan uraa. Opintojensa jälkeen Bradley teki 30-vuotisen uran televisiotekniikanlaitoksen johtajana Saskatchewan Yliopistolla Kanadassa ja jäi sieltä varhaiseläkkeelle 55-vuotiaana keskittyäkseen kirjoittamiseen.

Alan Bradley
Filminauha kohtalon käsissä (Bazar, 2016), suomennos Maija Heikinheimo.

Vuonna 2007 Bradley voitti 69-vuotiaana Crime Writers’ Association parhaan esikoisromaanin palkinnon ’Piiraan maku makea’ -kirjallaan, joka oli alkusoittoa Flavia de Lucen menestyksekkäälle romaanisarjalle. Nyt 78-vuotiaana kirjailijalla on työn alla kirjasarjan yhdeksäs osa.

”Joskus mietin, että olisinpa aloittanut kirjailijanurani aikaisemmin. Kirjoja kun ei ehdi kirjoittamaan kuin yhden vuodessa,” Alan Bradley sanoo.

Alan Bradley kasvoi kirjojen ja tarinoiden keskellä

Alan Bradley sairasteli lapsena paljon, mikä teki lukemisesta pojan tärkeimmän harrastuksen. Alanilla oli sankarittarensa Flavian tavoin kaksi vanhempaa sisarusta, jotka opettivat pikkuveljen lukemaan hyvin varhaisessa iässä.

”Luin romaaneja jo ollessani 5-vuotias. Olin siis lapsena opettajieni painajainen, koska heillä oli minulle niin vähän opetettavaa. En muutenkaan ollut mikään mallioppilas, pakenin tylsiä tunteja omiin piilopaikkoihini, joissa uppouduin minua kiinnostaviin kirjoihin,” Bradley muistelee.

Kirjailija vietti lapsena paljon aikaa isovanhemmillaan hänen yksinhuoltajaäitinsä työkiireiden vuoksi. Hänen monissa sodissa ja merillä seikkaillut isoisänsä oli koukuttava tarinankertoja.

”Muistan, kuinka istuin lattialla ja nojasin isoisäni nojatuoliin heidän hämärässä pienessä kirjastohuoneessa, ja kuuntelin hänen seikkailuitaan haltioituneena. Englannista Kanadaan muuttaneet isovanhempani olivat kokeneet monenlaista; sotia, muuttoja mantereelta toiselle, merimieselämää.”

”Vietin aikaa myös enojeni kanssa, jotka veivät minua eläviin kuviin ja opastivat taiteiden maailmaan. Kolme enoani olivat taiteilijoita ja yksi heistä jopa hankki kuvittajan työllä elantonsa. Myös äitini oli lahjakas näyttämöpukusuunnittelija, joka olisi saattanut jossain toisessa elämässä saada sillä aikaan näyttävän uran.”

Flavia de Lucen kotikylä Bishop’s Lacey täydellinen englantilaiskylä

Kanadalaiskirjailija muutti vaimonsa Shirleyn kanssa Mansaarille muutama vuosi sitten, kun äidin puolelta syntymämaahan muuttaminen tuli Englannissa lailliseksi. Kirjailija vieraili ensimmäistä kertaa Englannissa vasta kahdeksan vuotta sitten, kun hän kävi vastaanottamassa kirjallisuuspalkintonsa.

Bradley kukat
Alan Bradelyn muistelmateos The Shoebox Bible on saatavilla nettikirjana.

Romaanisarjan englantilaiset maalaismaisemat ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, vaikka Alan kuvaileekin Flavia de Lucen kotikylää, Bishop’s Laceytä ’ehkäpä täydellisimmäksi englantilaiseksi kyläksi, siis murhia lukuunottamatta.’

“Paluu äitini ja isovanhempieni juurille, lähes tismalleen sata vuotta siitä, kun he lähtivät uuden elämän perässä Kanadaan, oli lähes musertavaa. Oli kuin eläisi puoliunessa. Kuin tämän modernin arkisen elämän päällä olisi koko elämänpituisten päällekkäin limittyvien tarinoiden ja kokemusten kerrostuma. Olen joskus verrannut sitä siihen, että katselisi 3D-elokuvaa ilman laseja; jossain vaiheessa se iskee tajuntaasi, mutta prosessi voi olla yllättävän kivulias.”

Nyt hiljaiseen merenrantakylään asettuneet Alan ja Shirley nauttivat rauhasta luonnon helmassa ja kasvattavat idyllistä ruusutarhaa talonsa takapihalla. Työhuoneensa ikkunasta Alan tarkkailee kukkien kasvuprosessia vaihe vaiheelta, ruusut ja kukat ovat kirjailijalle sydämen asia.

”Olemme kasvattaneet puutarhassamme ruusulajikkeita jopa 150 vuoden takaa, varsinkin vanhat englantilaiset ruusulajikkeet kiinnostavat meitä, sellaiset joita on totuttu jakamaan mökkipihoista toiseen. Ne eivät välttämättä ole niitä kauneimpia, kuten nykyajan jalostetut ruusulajikkeet, mutta ne tuoksuvat voimakkaasti ja niiden kasvattaminen on palkitsevaa. Tuskin maltan odottaa, että neilikat puhkeavat kukkaansa ja täyttävät talomme vahvalla ominaistuoksullaan.”

Lue lisää Alan Bradleystä Kotiliedestä 8/16.

 

Katso myös:

Kirjailija Leena Lander: ”Kyynelehdin liikuttavien elokuvien ja sarjojen äärellä”

Sofi Oksanen: ”Kauneusalan ongelmat tulivat kotikulmilleni”

Ann Selin: ”Juoksutytön tie ay-pomoksi”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kanadalaiskirjailija Alan Bradley: ”Minulla oli täydellinen lapsuus”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.