Talous

Kannattaako tehdä ylitöitä, kun yksi lusmuilee?

Tarjan, 60, työpaikalla jupistaan, kun opintovapaalla olevan työkaverin hommat lankeavat muille.

”Minulla on töissä toisinaan niin kova kiire, että saatan unohtaa, mikä päivä on. Ongelmat alkoivat pari vuotta sitten, kun eräs työkaverini sai luvan opiskella töiden ohessa. Hän saattaa olla poissa viikon, joskus jopa kaksi. Poissaolojen ajaksi ei hankita sijaista, joten muiden täytyy tehdä häneltä tekemättä jääneet hommat.

Tilanne kärjistyy pari kertaa vuodessa. Toimistollamme on tuolloin tiukka deadline, josta ei ole varaa lipsua, jotta työnantajalle ei koidu taloudellista tappiota. Ilman opintovapaalla olevan työkaverin panosta aikarajat uhkaavat kaatua päälle. Niinpä esimiehemme on pyytänyt meitä tekemään kellokortille ylimääräisiä tunteja. Se herättää työporukassa närää: me muut joudumme tekemään pitkää päivää siksi, että yksi saisi opiskella. Eniten ihmisiä ärsyttää se, että pitkistä päivistä ei makseta ylityökorvauksia, vaan tunnit otetaan rauhallisempina viikkoina vapaina.

Periaatteeni on, etten suostu tekemään ylitöitä toisen ihmisen opiskeluiden vuoksi. Teen hommat työajalla, mutta kiire on niin kova, että lykkään vessaan ja ruokatunnille menoa. Lopulta huomaan, että on jo iltapäivä ja päädyn yhdistämään lounaan kahvitaukoon.

Työpäivistä on kadonnut hauskuus. Jos meillä ei olisi kiirettä, pitäisimme joskus pidempiä lounastaukoja ja istuisimme puistonpenkillä, kävisimme kauppatorilla tai joisimme jonkun työhuoneessa pullakahvit, mutta nyt sellaiseen ei ole aikaa. Viime vuosina osa työntekijöistä on alkanut syödä lounaansa työpöydän ääressä. Työkaverit valittavat, että he eivät jaksa tehdä iltaisin edes kotihommia. Itse puran väsymystä kävelemällä metsässä.

Jossain vaiheessa tilanne kiukutti niin, että valvoin öisin ja mietin, kuinka ongelma ratkaistaan loukkaamatta opiskelevaa työkaveria. Lopulta päätin purkaa kiukutusta työkavereilleni. Kävi ilmi, että muutkin olivat miettineet omissa työhuoneissaan samaa. Nyt jupisemme aiheesta keskenämme: täällä me raukat puurramme ja yksi sen kuin opiskelee. Hänelle itselleen emme ole kehdanneet valittaa. Ärsytystä lisää se, että opiskeleva työkaveri on muutenkin työpaikan onnenpekka, joka on saanut esimieheltä erityiskohtelua. Eräs työkaverini sai selville, että hän saa perusteetta suurempaa palkkaa kuin hänen kuuluisi.

Vaikka työporukassamme on muuten hyvä ilmapiiri, opiskeleva työkaveri on vähitellen eriytynyt eri kastiin. Luulen, että erikoiskohtelun vuoksi hänestä ei tunnu enää luontevalta kahvitella meidän kanssamme. Lisäksi meidän kiireemme näyttää nolottavan häntä.

Paras ratkaisu tilanteeseen olisi palkata yksi työntekijä lisää. Toistaiseksi esimiehemme on vain kysellyt, miten jakselemme. Myös se helpottaisi, että pitkistä päivistä maksettaisiin ylityökorvauksia. Silloin muut eivät tuntisi tekevänsä yhden ihmisen vuoksi talkootyötä.”

Tarja, 60 (nimi muutettu)

Asiantuntija vastaa

Toimi, älä jupise

Tarja, kuvaat työtoverisi opiskeluista johtuvaa muutosta työpaikallasi.

Työkuorma on kasvanut, erityisen haasteen tuo kaksi tiukasti aikataulutettua jaksoa vuoden aikana. Kiirejaksot tasoitetaan rauhallisempina aikoina pitämällä kellokortille kertyneitä tunteja vapaana. Tämä joustavuus työkuorman säätelyssä on työpaikoilla hyvin yleinen käytäntö, joka on mahdollistanut sen, että rauhallisempina aikoina työntekijöitä ei tarvitse lomauttaa. Järjestely on siis kaikkien etu.

Kerrot myös, että hauskuus on kadonnut, eikä taukoja tule pidettyä entiseen tapaan. Kaipaat pidempiä lounastaukoja ja visiittejä kauppatorille. Lakisääteiset tauot kannattaa pitää, jotta jaksaa keskittyä ja tehdä työnsä hyvin. Silloin työ sujuu usein nopeammin ja tunnitkin riittävät paremmin. Tormistautukaa ja pitäkää kunnollinen puolen tunnin lounastauko. Jos sen aikana ehtii kauppatorille, menkää ihmeessä! Ehkäpä niitä kellokortille kertyneitä ylitunteja voisi rauhallisempina jaksoina käyttää myös keskellä päivää, jolloin ehtisitte vähän pidemmällekin paussille?

Ette ole kertoneet harmituksestanne opiskelevalle työtoverillenne, mutta ”jupisette” tilanteesta keskenänne. Jupina ei auta tilanteen ratkaisemisessa, vaikka voikin hetkeksi helpottaa, kun saa tuulettaa tunteita. Tosin jupina ankeuttaa tunnelmaa ja voi jopa ajaa joitakin ihmisiä pakenemaan huoneeseensa. Et mainitse, oletteko keskustelleet tilanteesta esimiehenne kanssa. Hän kuitenkin kysyy, miten te voitte ja jaksatte, mistä saan vaikutelman, että hän on kiinnostunut hyvinvoinnistanne.

Mainitset, että teette talkootyötä. Työaikalaki suojaa työntekijää hyvin, talkootyötä ei kannata tehdä. Kellokortille kirjaamattoman talkootyön ongelma on, että vähitellen päivien venyessä työkyky kärsii ja tuottavuus laskee, eli samaan työhön menee pidemmän aikaa kuin ennen. Huonoimmillaan myös yksityiselämä alkaa kärsiä. Jatkuva talkootyö myös piilottaa työnantajalta työn todellisen määrän, eikä kehittämistoimenpiteisiin osata ryhtyä.

Opiskelevan työkaverin ajautuminen työyhteisönne ulkopuolelle kuulostaa huolestuttavalta. Jos jätätte hänet aktiivisesti kahvihetkien ulkopuolelle, se voi jopa täyttää työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit.

Erika Heiskanen Psykologi, toimitusjohtaja Juuriharja

Lue lisää:

Mitä oikeuksia taloyhtiön asukkaalla on? Aikuisen ehkäisy – kymmenen kysymystä Lopeta murehtiminen – 10 vinkkiä huolettomampaan elämään

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kannattaako tehdä ylitöitä, kun yksi lusmuilee?

Sinun täytyy kommentoidaksesi.