Kirjailija Marja Björk laman uhrina: "Köyhyys tekee näköalattomaksi"
”Sekin on tuhlaamista, että tuhlaa aikaa. Jos haaskaa rahaa, se on köyhältä veljeltä varastamista, ajan tuhlaaminen samoin. Jokainen voi ponnistelemalla rakentaa vähän parempaa elämää itselleen ja muille,” Marja Björk tuumii.
Kirjailija Marja Björk, 57, on juuri julkaissut romaanin Lainaa vain, joka käsittelee 1990-luvun syvää lamaa. Hän oli tuolloin itsekin kymmenen vuotta velkakurimuksessa, kun aviomiehen yritys kaatui. Mies sairastui lisäksi MS-tautiin, kotikin meni ja työttömälle vaimolle jäivät velat ja kahden lapsen yksinhuoltajuus.
”Kerran minulla ei olisi ollut rahaa edes junalippuun työpaikkahaastattelua varten, koska minun piti ostaa lapsille kumisaappaat. Tulin kotiin haastattelusta itkien: en saanut työtä enkä saappaita. Tiedän tarkkaan, mitä kituuttaminen on,” Marja Björk sanoo.
Nuori nainen oli päässyt hyvän uran alkuun pankkijuristina, mutta työ katkesi satojentuhansien markkojen takausvelkoihin: ei voi työskennellä pankissa, jos omat raha-asiat ovat mullin mallin.
Juristi sai onneksi lopulta työn koulutuspäällikkönä aikuisoppilaitoksesta. Mutta velkojen maksuohjelma jätti palkasta käteen vain toimeentulotuen verran, ja siitäkin vielä nipsaistiin pois 300 markkaa. 1990-luvun laman uhri ei saanut edes vähimmäisturvan tasoista tukea.
Marja Björk ei olisi selvinnyt ilman ex-miehen sukulaisten ja ystävien apua. Työtoverit antoivat pojille vaatteita sesonkien vaihtuessa, toiset vanhemmat kuljettivat jalkapalloharjoituksiin ja sukulaiset ottivat lapset luokseen, kun yksinhuoltaja oli aivan poikki.
”En enää ikinä voi luottaa siihen, että raha riittää. Painajaiseni on, että rahat loppuvat. Kun aikuinen poikani hankkii tatuoinnin, ajattelen, että nekin rahat olisi voinut säästää. Tai kun toisella on koira, mietin, miten paljon se syö.”
Marja Björkin kituutettua kymmenen vuotta hän sattui Suomen Yrittäjien seminaariin, jossa viereen istui hyvänhajuinen mies. Vuoden päästä Marja oli naimisissa tilitoimistoyrittäjän kanssa. Puoliso auttoi maksamaan velkojen loput hännät pois.
Nyt Marja Björk elää taloushuolista vapaana, mutta on edelleen tarkka rahasta. Hän ei keräile mitään eikä harrasta shoppailua. Pariskunta ei syö herkkuja, vaikka kauppahalli on nurkan takana. Itse tehty makaronilaatikko kelpaa hyvin. Hän budjetoi edelleen kaiken Marttojen nettisivuilla olevan excel-taulukon avulla.
”Raha tekee onnelliseksi. Jos toimeentulohuolet muuttuvat sellaisiksi rahahuoliksi, että saisi miettiä, mihin sijoittaa, se olisi kivaa.”
Marja on opettanut myös lapsilleen, miten eletään: ensin maksetaan kaikki laskut palkasta asumista ja kuntosalikorttia myöden. Jäljelle jäänyt summa jaetaan luvulla 30, ja tuloksena on päivittäin käytössä oleva rahamäärä. Lisäksi joka kuukausi pitää jäädä vaikka vain muutama kymppi säästöön sitä päivää varten, jolloin hammas lohkeaa tai pesukone hajoaa.
Marja Björkistä on tullut superkuluttaja, joka ostaa harvoin, mutta hyvää. 200 euron villatakki on ollut mukana kaikkialla jo 15 vuoden ajan ja on edelleen kuin uusi. Pettämättömän kirpputorisilmänsä avulla hän osti 15 eurolla Charles Jourdanin korkokengät.
”Köyhät yrittävät selvitä päivästä toiseen, pienipalkkaiset palkasta toiseen. Köyhyys tekee näköalattomaksi. Köyhä joutuu syömään siemenviljan, koska hänellä on nälkä tänään. Vain varakas ihminen pystyy suunnittelemaan tulevaisuuttaan.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 18/16
Lue lisää:
Köyhyys: “Vakituinen palkka on luksusta”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kirjailija Marja Björk laman uhrina: "Köyhyys tekee näköalattomaksi"