Ihmiset

Kotiliesi kysyy: Kuinka selvisit, kun vanhempasi erosivat?

Pitkin syksyä on kiistelty ja keskusteltu siitä, mikä on lapsen etu vanhempien erotessa.

Onko parempi, että hän asuu vuoroviikoin isän ja äidin luona? Vai pitääkö lapsella olla vain yksi koti, josta hän sitten viikonloppuisin käy tapaamassa toista vanhemmistaan?

Vanhemmat päättävät, lapset sopeutuvat. Vai sopeutuvatko?

Miltä sinusta tuntui vanhempiesi erotessa? Kysyikö kukaan, mitä ajattelet ja tunnet? Jäitkö yksin tunteittesi kanssa? Kuinka hajonneessa perheessänne asuminen järjestettiin? Kumman vanhemman luona asuit? Kuinka järjestely mielestäsi toimi? Mitä olet menettänyt, mitä saanut tilalle? Oletko joutunut miettimään lapsuuttasi yhä uudestaan? Kuinka vanhempiesi ero vaikuttaa elämääsi nyt?

Keskustele ja kerro kokemuksistasi. Lue myös juttu Kotiliesi 21:stä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kotiliesi kysyy: Kuinka selvisit, kun vanhempasi erosivat?

viinaan

5-vuotiaana erosivat, nyt 30 vuotta juonut

JannaS

Minun tapauksessani on aiheellista kysyä kuinka selvisin, kun vanhempani eivät eronneetkaan. Kännäämistä ja tappeluita, joissa kumpikin pahoinpiteli vuorotellen toisiaan. Pahimmillaan äitini kittasi vähintään pullollisen punaviiniä joka ilta. Ja minähän esikoisena olin se, joka huolehdin vanhemmistani, kun he olivat niin päissään, että kaatuilivat portaissa tai meinasivat sytyttää talon tuleen. Raahasin heidät nukkumaan, riisuin, peittelin ja pesin oksennukset. Herätin aamulla, keitin kahvit, syötin buranat ja lähetin töihin. Minä pidin huolta myös pikkusiskostani ja varmistin, että hänen ei tarvinnut nähdä vanhempiemme sekoilua ja väkivaltaa. Siinä sivussa olin kummankin vanhempani uskottu, jolle he purkivat aviohuoliaan ja eroaikeitaan ja kyselivät neuvoja mitä heidän pitäisi tehdä. Minulta, kymmenvuotiaalta. Aikuiset ihmiset.

Selvisin hengissä sisukkaan luonteeni avulla, en antanut periksi ja karannut vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Luulin selvinneeni myös kutakuinkin täyspäisenä, mutta vähitellen olen alkanut epäilemään sitä…

Uskon, että tilanne olisi ollut parempi, jos vanhempani olisivat eronneet. Varmastihan sitä ei tietenkään voi tietää, kun niin ei käynyt.

jadessan

pikkuhiljaa vaikka aluksi oli ikävä toista vanhempaa.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.