Tarinat

Ota kantaa: Hoidetaanko vanhuksia huonommin kuin nuoria?

Moni ikäihminen on tehnyt saman huomion: Suomessa ei anneta parasta mahdollista terveydenhoitoa iäkkäille.

Kahdeksankymppiselle tehtiin eturauhasleikkaus. Vaihtoehtoja oli kaksi: kalliimpi laserleikkaus, josta toipuminen on nopeaa, tai halvempi perinteinen leikkaus, josta toipuminen vie kuukauden. Lääkäri päätyi halvempaan vaihtoehtoon. Potilaalle jäi olo, että päätökseen vaikuttivat raha ja ikä – eli se, että hän ei ole enää tuottavassa työiässä.

Terveydenhuollon vaikuttavuutta tutkinut lääketieteen tohtori Jarmo Kukkonen sanoo, että esimerkin kaltainen tilanne on totta. Samaa sairautta ei hoideta samalla tavoin kahdella potilaalla.

”Ikä ei kuitenkaan saa olla kriteeri hoitomuodon valinnassa”, Kukkonen sanoo.

Käytännössä eteen tulee kuitenkin tilanteita, joissa ikä on tekijä. Vanha potilas ei esimerkiksi kestä kaikkia hoitoja yhtä hyvin kuin nuori.

Raha ei myöskään saaa ohjata hoitokeinon valintaa, mutta tehokkaimmat hoidot ovat usein kalleimpia. Jos kahdella erihintaisella hoitokeinolla saavutetaan yhtä hyvä tulos, valitaan halvempi hoito.

Kukkosen mukaan julkisilla varoilla toimiva terveydenhuolto edellyttää potilaiden ja sairauksien asettamista tärkeysjärjestykseen.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Kerro mielipiteesi tai mahdollinen oma asiaan liittyvä kokemuksesi!.

Lue lisää aiheesta on Kotiliedestä 1/17.

Vanhuksella riittää lääkkeitä

Katso myös jutut:

Näin selviät viidakossa – vinkkejä iäkkään läheisen auttamiseen

Apua kotiin vai paikka jo hoivakodissa? Kartoita iäkkäiden vanhempien avuntarve

Muistisairas äiti katoaa

Kommentoi

Kommentoi juttua: Ota kantaa: Hoidetaanko vanhuksia huonommin kuin nuoria?

Lukija756

Vanhustenhoidosta – mielipide
Milloin henkilö on vanhus, jonka asioita on jonkun toisen hoidettava?
Suomi on täynnään toinen toistaan terävämpiä, koulutettuja ja hyväkuntoisia ikäihmisiä, jotka ovat kykeneviä keskustelemaan ja neuvottelemaan omista asioistaan myös omasta terveydestään.
On totta, että samanaikaisesti meillä on lukuisa määrä vanhoja ihmisiä, jotka ovat huolissaan siitä, saavatko he ikänsä takia riittävästi hoitoa. Olen kuullut tämän huolen monta kertaa. Epäluulo ei kuitenkaan ole syntynyt terveydenhuollon toiminnasta vaan pääosin keskustelusta eri tiedotusvälineissä. Vai miten pitäisi ottaa aloitteet eutanasiasta tai terveydenhuollon säästöt, monet lehtijutut kaltoinkohtelusta tai käsittämätön sote-myllerrys. Huolta säestävät omat keski-ikäiset lapset, jotka heijastelevat vanhustenhuoltoon omia toiveitaan ja pelkojaan.
Vanhoja ihmisiä hoidetaan erilailla kuin nuorempia – niin on. Elimistön vitaalisuus. kudosten haurastuminen, monisairaus ja kuntoutumisen tarvittava pidempi aika, kaikki ne vaikuttavat hoitolinjauksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hoito olisi huonompaa ainoastaan erilaista. Hoitopäätös edellyttää aina tarkkaa yksilöllistä suunnittelua, harkintaa ja keskustelua.
Mieheni sairastaa eturauhassyöpää. Kasvain oli löydettäessä levinnyt jo syntypaikkansa ulkopuolelle. Maallikon ensimmäinen toive oli tietysti, että hyvän kirurgin avulla päästäisiin eroon kasvaimesta. Hoitava lääkäri oli eri mieltä; hänen mukaansa usein ikäihmisille leikkauksesta jäisi hankala virtsan karkaamisoire ja leikkaus olisi raskas – sydänpotilas ei kestäisi leikkausasentoa, jossa hän joutuu olemaan pitkän aikaa pää alaspäin. Mieheni sai passituksen sädehoitoon. Ikä oli peruste hoidon valinnalle ja hyvä niin. Sädehoidon jälkeen olemme olleet tyytyväisiä elämäämme.
Miten voisi häivyttää pelkoja hoidotta jäämisestä. Terveydenhuollon vastaanottoajat ovat yleensä 15-20 minuuttia. Silti työntekijöiden, hoitajien ja lääkäreiden, pitäisi keskustella enemmän potilaidensa kanssa. Eri hoitovaihtoehdot tulee aina perustella ja sen jälkeen vanhan ihmisen omaa tahtoa pitää kunnioittaa. Ei tyttärellä tai pojalla ole oikeutta päättää täysivaltaisen vanhan äitinsä asioista, vaikka he usein niin luulevat. Edelleen pääosa ikääntyvistä terveydenhuollon asiakkaista on itse on tyytyväisiä ja kiitollisia saamastaan hoidosta. Minusta se on hyvä mittari?
Nimim. Ulla

Lukija759

Vanhus-vanhus
Viime syysk-marrask ajalla mietiskelin kohdalleni sattuneita tapauksia päätyen silloin artikkelinne viittaamaan: Hoidetaanko kaikki?

55-vuotiaana sairastuin lymfoomaan. Hoito sujui nopeasti ja tehokkaasti. Minut kuntoutettiin työkykyiseksi. Vuosittain on ollut kontrollitarkastukset: Labra, ultra ja keuhkokuvat. Keskustelussa on aika ajoin ollut tuo pieni ” jäännös” toisessa munuaisessa. Siinä ei muutosta vuosien saatossa ole nähty. Ei myöskään v. 2015, jolloin kontrollieni piti päättyä. Onnekseni sain kuitenkin kutsun vielä syyskuulle 2016.. Vahingossako? Minun onneksiniko?

Munuaiseni angiomyolipooma olikin alkanut suurentua verrattuna vuoteen 2008 jolloin koko on mainittu papereissani. Nyt RTg-lausujan mukaan” se ei näyttäisi angiomyolipoomalta tai onkosytoomalta. Koska varmuudella ei voida sulkea pois karsinooman mahdollisuutta, suosittaa jatkotutkimuksia”. Syöpäasioitani Hoitava lääkäri halusi konsultoida urologia koska muutos oli kasvanut.
Urologin minulle lähettämässä vastauskirjeessä todetaan, koska kontrollit jatkunevat syöpäpuolella voitanee siirtyä seurantaan ja kuvataan uudelleen puolen vuoden päästä.
Herää kysymys: kummassa seuranta tehdään: syöpä- vai urologiapuolella, mistä ajankohdasta puoli vuotta lasketaan. Miksei varmisteta?

Puhelinkeskustelu potilaan ja urologin välillä johti siihen, että MRI-kuvauksin tarkennettiin löydös munuaiskarsinoomaksi. Näytteenotossa varmistui munuaiskarsinoomaksi. Viimeksi kuluneen vuoden aikana kasvu on ollut suh´koht nopea, joten en uskaltaisi jäädä seurattavaksi edes puoleksi vuotta.

Kasvaimen poisto suunniteltiin tehtäväksi tammikuun 12.pvä 2017 tähystyksessä tai avoleikkauksessa, mikäli sen vaatii.
Riskejä leikkauksessa aiheuttanee 2005 solunsalpaajahoidoista minulle aiheutunut sydäntauti, dilatoiva kardiomyopatia. Tämä ei keskusteluissa ilmi tullut, jotenka kyselin siitä itse.
Kuitenkin olen ottamassa nuo riskit. Kasvaimen nopea kasvu lisäisi niitä ennestään.

Potilasko joutuu jatkossakin itse päätösten tekoon. Olemmehan me itsemme tuntevia, mutta emme ole monenkaan alan asiantuntijoita, vähiten kai terveydenhoidon. Herääkin kysymys miksi koulutamme verorahoilla asiantuntijoita? Ihanko maallikkoina kuitenkin joudumme vaativimmatkin asiat itse päätöksiin saattamaan. Koulutuksissa lienee turha vaatia enää mitään juhlallisia lupauksia tai vakuuttamisia, kun oppineet eivät kuitenkaan saa resurssejaan oikeaan, parhaaseen työhön käyttää, vaan heidän on ryhdyttävä priorisoimaan ihmisiä tuottavuuden ja eliniänennusteiden mukaan. Sähköisen asioinnin lisääntyminen on edelliseen verrattavissa oleva tulevaisuuden mörkö.

Vanhusten terveydenhoito on luultavimmin sen edessä, että juuri ikä tulee olemaan suurin tekijä hoitomuotojen valinnassa ohittaen siten parhaan mahdollisen hoidon saannin.

Ihan totta.
nimim.Ans kattoo kui käy

Lukija

Suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja sairastavatkin. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että hoidetaan huonommin kuin nuoremmat. Itselläni on keliakia, jota pitäisi seuratakin varsinkin kun vatsa on jatkuvasti kipeä. Keskussairaala, jossa tämä todettiin, sanoo, että ei. Mene paikallisees terveyskeskukseen. Np siellä sanotaan, että et sinä tänne kuulu, mene keskussairaalaan. Tässä sitä pallotellaan.
Ei siis vanhuksia hoideta mielestäni yhtä hyvin kuin nuorempia.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.