Ihmiset

Satu Taiveaho: ”Maailman ihanimmat lapset tulivat meille”

Kun Satu Taiveaho oli pieni, hän pyysi mummoa kutomaan peiton tulevalle vauvalleen. Satu aikuistui, mutta lasta ei kuulunut. Ei, ennen kuin puhelin soi eräänä perjantaina.

Jääkaapista on kadonnut pala kääretorttua. Se viimeinen, joka oli jäljellä Satu Taiveahon, 39, ja lasten yhteisestä leipomuksesta. Etsinnän jälkeen johtopäätös on, että isi, kansanedustaja Antti Kaikkonen on syönyt sen.

”Isi ei tiennyt, että sitä ei olisi saanut ottaa. Leivotaan uusi”, Satu lupaa.

Pulma on ratkaistu. Tyttö, 3, ja poika, 2, jatkavat iloisina touhujaan.

Ilman heitä Satu ei välttämättä leipoisi. Eikä laittaisi ruokaa joka päivä. Satu nauttii lapsista ja lasten kanssa touhuamisesta, mutta ei ole emäntätyyppiä. Hän valmistaa peruskotiruokaa, koska haluaa lasten syövän terveellisesti ja monipuolisesti.

”Valehtelisin, jos väittäisin kauheasti nauttivani ruoanlaitosta. Mutta se kuuluu pakettiin.”

Ja paketti, sijaisäitiys, on Sadun elämän ihanin asia.

Olivatko sanat enne?

Näin Satu lauloi lapsena:

”Pii, pii, pikkuinen lintu, kuka sitä pikkuista hoitaa? Ei ole isää, ei ole äitiä, kuka sitä pikkuista hoitaa? Satu hoitaa.”

Aikuisena Satu yllättyi, kun ei löytänyt lastenlaulua samoilla sanoilla. Keksikö hän ne itse? Olivatko ne enne?

Satu tiesi jo pienenä haluavansa äidiksi. Hän pyysi, että mummo sitten aikanaan kutoisi peiton hänen lapselleen. Mummo totesi, että ei olisi enää silloin elossa. Satu ohitti ongelman ehdottamalla, että mummo voi tehdä peiton etukäteen.

Mummon kuoleman jälkeen löytyi paketti, jossa luki: Sadulle aikuisena. Sen sisällä oli mummon kutoma peitto ja kirje, johon oli taltioitu käsityön syntytarina. Vaari kertoi mummon käyneen välillä tuulettamassa vintillä säilytettyä peittoa, etteivät koiperhoset söisi sitä.

Mummon kuollessa Satu oli lukiossa. Äidiksi hän olisi ollut valmis heti päästyään ylioppilaaksi. Kului kuitenkin yhdeksäntoista vuotta ennen kuin mummon kutomalle peitolle tuli käyttöä.

Kun toivottua lasta ei kuulunut, Satu kävi läpi rankat hedelmöityshoidot ensimmäisessä, vuonna 2005 päättyneessä avioliitossaan. Hoidot eivät tuottaneet tulosta, eivät siinä parisuhteessa eivätkä liioin uudessa, keskustan kansanedustajan Antti Kaikkosen kanssa solmitussa avioliitossa.

Sadun ja Antin toivo adoptiolapsesta vietiin viime metreillä syksyllä 2011, kun he olivat jo aloittaneet lastenhuoneen sisustuksen. Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaisten Etelä-Afrikkaan lähettämä tieto Antin silloin vasta mahdollisesta, vaalirahasotkuihin liittyvästä rikossyytteestä keskeytti prosessin.

Hetken Satu harkitsi asettumista pysyvästi lapsettoman rooliin, mutta hoivavietti oli liian vahva. Vaihtoehdoksi nousi koko matkan mielessä pilkahdellut ajatus, josta Satu oli laulanut jo pienenä.

”Olen aina halunnut biologisen lapsen lisäksi adoptio- tai sijaislapsen.”

Menetyksen pelko

Satu ja Antti kävivät reilun vuoden kestäneen, sijaisvanhemmuuteen valmentavan pride-koulutuksen. Se havainnollisti lapsen näkökulmaa.

Satu_Taiveaho_1
Lapsia varjellaan julkisuudelta. Aluksi Satu ei edes kutsunut heitä nimellä kaupassa. Hän ei kerro luonteenpiirteistä tai mielileikeistä. Jotain kuitenkin: ”Lapsemme ovat kaikin tavoin maailman parhaimpia ja upeimpia.”

Satua pyydettiin esimerkiksi miettimään, mitä hänelle merkitsisi yhtäkkiä ilmoitettu tieto siitä, että hän ei enää saa asua Antin kanssa vaan muuttaa vieraan Martin luo. Hän oireilisi varmasti, vaikka Martti olisi hyväntahtoinen ja tekisi parhaansa.

Satu on työskennellyt eri tehtävissä sosiaalialalla. Sitä kautta erilaiset elämänhallinnan vaikeudet ja sosiaaliset ongelmat ovat tuttuja hänelle. Niitä hän ei kavahda.

Koulutuksen aikana Satu joutui kuitenkin pohtimaan, kykeneekö hän varmasti yhteistyöhön lapsen biologisten vanhempien kanssa. Aivan kaikissa tapauksissa?

Hän pohti kysymystä perusteellisesti.

”Totesin, että vaikeinta olisi, jos lapsi olisi seksuaalisesti hyväksikäytetty ja minun pitäisi kohdata tekijät. Pystyisin siihen. Silti kohtaamiset nostaisivat varmasti pintaan tunteita, joita joutuisin työstämään itseni kanssa.”

Hänen oli käsiteltävä myös pelko siitä, että huostaanotto puretaan ja hänen luonaan asunut lapsi palautetaan biologisille vanhemmille.

”Silloin olisi pakko ajatella, että se on lapsen etu.”

Mahdollisuus ei enää kummittele Sadun mielessä. Yhteistyö biologisten vanhempien kanssa pitää ajan tasalla siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu. Satu pystyy ennakoimaan, onko huostaanoton purkamiselle edellytyksiä. Hän tietää myös, ettei sijoitus pääty yhtäkkiä vaan vaiheittain.

Tosiasia on, että pieninä sijoitetut lapset palautuvat biologisille vanhemmilleen hyvin harvoin. Yleensä ei ole lapsen edun mukaista repäistä häntä irti sieltä, missä hän on elänyt tärkeimmät vuotensa.

Puhelin soi perjantaina

Pride-valmennus päättyi kesällä 2014. Satu ja Antti varautuivat odottamaan lasta pitkään. Sadun veljen thaimaalainen, syvästi uskovainen vaimo oli eri mieltä. Hänellä oli vankka luottamus siihen, että Satu saa lapsen ennen seuraavaa syntymäpäiväänsä.

Satu ei halunnut kuunnella kälyään.

”Olin pettynyt niin monta kertaa.”

Puhelin soi perjantaina 26. syyskuuta 2014. Satua ja Anttia pyydettiin vajaan vuoden ikäisen pojan sijaisvanhemmiksi. Satu täytti 38 vuotta kolme päivää myöhemmin.

Poika muutti heille jo viikon kuluttua. Ensimmäiset päiväunensa hän nukkui Sadun mummon kutoman peiton alla.

Joulukuussa 2015 perheonni täydentyi: Sadusta ja Antista tuli myös kolmevuotiaan tytön sijaisvanhemmat.

Ihanaa prinsessalle

Metallinen kyltti tupakeittiön seinällä kertoo: Good moms have sticky floors, dirty ovens and happy kids. Hyvillä äideillä on tahmaiset lattiat, likaiset hellat ja onnelliset lapset.

Kodin lattiat ovat puhtaat, mutta lasten leluja jaloissa kyllä ajelehtii.

Satu ostelee lapsille mielellään kaikkea, mistä tietää näiden ilahtuvan. Hän saa siitä itsekin hyvän mielen.

”Aiemmin käytin paljon rahaa itseeni, harrastuksiin ja kaikenlaisiin hömpsötyksiin. Enää en juuri lainkaan.”

Nyt Satu on hullaantunut lastenvaatteisiin. Hän näkee vaivaa löytääkseen pikkuprinsessojen ihanuuksia.

”Antin mielestä ihan liikaa. Surffailen nettikaupoissa välillä öisinkin.”

Kaikkea ei osteta uutena. Tuorein kirpputorilöytö on pojan kahden euron hintaiset ratsastushousut.

Tavaroita tärkeämpää on silti yhdessä tekeminen. Satu käy viikolla lasten kanssa monenlaisissa harrastuksissa ja perhekerhoissa. Viikonloppuisin koko perheen ohjelmaa ovat erilaiset tapahtumat, konsertit ja uintireissut.

”Haluan tarjota heille vähintään saman, minkä tavanomaisten perheiden lapset saavat. Mielellään vielä vähän enemmän.”

Paljon rakkautta

Hellyyttä, haleja ja pusuja. Kannustusta, kehuja. Satu tiesi jo etukäteen olevansa ennen kaikkea rakastava äiti.

Hermostutko ikinä?

”Lasten ja eläinten kanssa olen pitkäpinnainen, mutta puolison kanssa en. Kiihdyn nopeasti, mutta toisaalta rakastan lujasti ja paljon.”

Satu_Taiveaho_2
Sijaisvanhemmat ovat oikeutettuja lomapäivään kerran kuukaudessa. Satu ei ole kokenut siihen tarvetta. ”Toivoimme tätä elämänvaihetta niin kauan ja paljon.”

Hän on yllättynyt siitä, kuinka helposti kaikki on sujunut. Se ei tarkoita, että arki olisi pelkkää päivänpaistetta. Antti sanoo lasten määrän tuplaannuttua äänen ja vauhdin kolminkertaistuneen – vähintään.

”He ovat vauhdikkaassa iässä. Välillä pitäisi olla silmät selässäkin.”

Sadun taannoinen Facebook-päivitys todistaa:

Poitsumme sai hetkeksi puhelimeni käsiinsä. Seuraukset voi arvata: oli onnistunut poistamaan kaiketi omasta mielestään kaiken turhan tiedon, kuten yhteystietoni, valokuvat ja muut. Nimimerkki ”jos musta ei kuulu mitään”.

Kasvaako perhe?

Sijoitettujen lasten huoltajuus säilyy biologisilla vanhemmilla. Heidän suostumuksensa tarvitaan esimerkiksi passihakemukseen.

Sadulle jaettu vanhemmuus merkitsee muutakin. Hänestä on oikein kertoa biologisille vanhemmille lasten kuulumisista, harrastuksista ja tapahtumista, vaikka siihen ei ole velvoitetta.

Sijaisvanhemmuuteen liittyy tiivis yhteistyö myös viranomaisten kanssa.

Palavereja on usein. Ne pidetään käytännön syistä pääasiassa Sadun ja Antin kotona.

Satu toimii lapsiperhejärjestöissä. Hän näyttää nauraen pesuaineiden tilauslistaa. Myyntituloilla rahoitetaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosaston toimintaa.

”Tämä on lapsiperhetoiminnan ainoa kielteinen puoli. Inhoan sitä, että pitää kaupitella kaikkea. Olen siinä tosi huono.”

Perhehoitajan työnohjaus, ryhmätyöskentely muiden sijaisvanhempien kanssa sekä erilaiset koulutukset vievät niin ikää aikaa.

”Välillä mietin, miten paletti pyörii, kun palaan töihin.”

Satu aikoo palata Superin järjestöpäälliköksi vuoden 2017 alussa. Hän ei pidä todennäköisenä, että perheeseen tulee lisää lapsia.

Kahta useamman lapsen sijaisäitinä hän joutuisi jäämään pois työstä. Se ei houkuttele.

”Minulle merkitsee paljon se, että tämä on vanhemmuutta eikä työ. Maailman ihanimmat lapset tulivat meille. Olen kiitollinen, että saan kokea äitiyden heidän kauttaan.”

Mahdotonta perheen kasvaminen ei silti ole. Satu laskee usein leikkiä murrosikäisestä mopoauton vaatijasta, jolle pahin rangaistus on joutua Tuusulaan keskelle ei mitään.

”Jollain kummallisella tavalla se mahdollisuus kiehtoo minua.”

Välillä unelmissa vilahtaa myös aivan pieni, vaikka suoraan synnytyssairaalasta tuleva vauva.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2016

Lue lisää: 

Yrittäjä Heidi Jaara: “Lapsettomuus koetteli mutta unelma nousi tuhkasta”

Aino-Kaisa Saarinen: “Valmistaudun synnytykseen kuin urheilusuoritukseen”

Äitiys muutti Annikaa, 36: ”Vauvan myötä olen löytänyt taas itseni”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Satu Taiveaho: ”Maailman ihanimmat lapset tulivat meille”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.