Ihmiset

Syövän varjostama Maarit Feldt-Ranta: ”Isoäitiys on minulle huikea etuoikeus”

Kertaalleen uusiutunut vatsasyöpä on opettanut kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan iloitsemaan jokaisesta päivästä, jonka hän saa viettää ihanan Melissan seurassa. Isoäidiksi tuleminen nelikymppisenä oli tosin yllätys.

Kuinka sinä voit? Tätä kysytään kansanedustaja Maarit Feldt-Rannalta, 48, tämän tästä.

Maaritin kohdalla tuikitavallinen kysymys merkitsee enemmän kuin ohimennen huikatut mitäkuuluut. Ihmiset tietävät, että Maarit on sairastanut vatsasyövän, kahdesti. Ensimmäisen kerran hänet leikattiin vuonna 2009. Tauti uusiutui vuonna 2013.

Maarit miettii, miten hänen pitäisi vastata.

”Pari kertaa olen ollut tilanteessa, jossa olen luullut voivani hyvin, mutta parin päivän päästä on selvinnyt, että olen tosi sairas. Nykyään sanon, että juuri tänään voin oikein hyvin.”

Seitsemään viime vuoteen on mahtunut muitakin mullistuksia. Toinen avioliitto päättyi, ja uusi rakkaus löytyi työpaikalta. Suhde politiikan toimittajan Vesa Kallionpään kanssa kukoistaa.

Sairaus ei rajoita elämää, vaikka se siihen vaikuttaakin. Koska vatsalaukku on poistettu, Maarit voi syödä vain vähän kerrallaan. Niinpä hän nauttii jotain lähes aina istahtaessaan.

Nyt Maarit haukkaa eduskunnan kahvilassa croissantia ja juo päälle kahvia. Hän näyttää hoikalta ja hyvinvoivalta.

”Kun kerron, että minulta on poistettu vatsalaukun lisäksi sappi, perna, osa haimaa ja pohjukaissuoli, se kuulostaa pahalta. Mutta tässä minä vain heilun.”

Yllättävä puhelu

Sairastumisen jälkeen seuraavan suuren uutisen Maarit Feldt-Ranta sai keväällä 2012. Hän oli tuolloin vapaa-ajan lempipuuhassaan, katsomassa jalkapalloa Karjaalla.

Kesken pelin puhelin soi. Maarit näki, että soittaja oli tytär Hanna, joka oli täyttänyt juuri 19 vuotta. Tyttären ääni kuulosti erikoiselta.

”Hannan ääni poreili, siten kuin ääni silloin, kun kyseessä on iso asia. Hän sanoi, että äiti hei, meille tulee vauva.”

Maarit oli pöllämystynyt. 44-vuotiaana hän ei ollut miettinyt hetkeäkään isoäidiksi tulemista. Vastahan hän oli saanut omat lapsensa kasvatettua.

”Mutta kun kuuntelin tyttäreni onnellista ääntä, innostuin itsekin. Ajattelin että joo, meille tulee vauva!”

Maarit uskalsi iloita nuoren tyttärensä raskaudesta, sillä hän luotti tämän pärjäämiseen.

”En yleensä muista elämäni erityishetkiä, koska olen niin kiinni siinä, mitä tapahtuu juuri nyt. Mutta tämän yksittäisen hetken muistan.”

Maarit hurahti mummouteen jo raskausaikana. Yöllä Melissan syntyessä Maarit soitti tyttärelleen sairaalaan niin usein, että tämän täytyi sanoa: äiti hei, olen nyt synnyttämässä enkä ehdi puhua kanssasi koko ajan.

Seuraavana päivänä Maarit lintsasi eduskunnasta ja lähti katsomaan tyttärentytärtään. Kuvia tallentui tabletille kuutisenkymmentä: mummu ja Melissa, Melissa ja mummu, Melissa, Melissa ja Melissa.

Maaret Feldt-Ranta on isoäiti
Kun Maarit Feldt-Ranta kuuli neljä vuotta sitten, että hänestä tulee isoäiti, hän hölmistyi hetkeksi. Sitten hän tunsi suurta iloa.

Nyt kuvat ovat arvokkaita myös Melissalle.

”Hän pyytää usein, että voidaanko mummu katsoa kuvia siitä, kun olin vauva.”

Aina aikaa Melissalle

Mörköpyyhe, potta, jakkara ja lelukaappi. Kun Melissa tulee Maaritin luo, tytön tavarat asetellaan paikoilleen.

Maaritin ja hänen avopuolisonsa arki on hektistä, työtä ja politiikkaa ilman säännöllisiä rutiineja. Mutta kun Melissa saapuu, muu jää.

”Silloin rukkaset tippuvat, kello pysähtyy, radio sammuu.”

Citymummon luona ei puuhata mitään erityistä. Melissaa ei viedä Linnanmäelle tai oikeastaan minnekään, vaan hän kulkee mummun ja Vesan matkassa. Jo kaksivuotiaana tyttö vietti pari viikkoa heidän kanssaan mökillä Lapissa.

Melissa asuu maalla, maitotilalla, jolla on asunut jo neljä sukupolvea. Siksi hänellä on yksi tärkeä toive aina tullessaan mummun ja Vesan luo kaupunkiin: leikkipuistot. Puistoon mennään, oltiin sitten Espoossa, Karjaalla tai Rovaniemellä.

Maarit myöntää seisovansa vaikka päällään, jotta saa viettää aikaa Melissan kanssa.

”Jos Melissan vanhemmat kysyvät, voinko hoitaa häntä, vastaus on aina kyllä. Jos he kysyvät, voinko ottaa tytön luokseni pariksi tunniksi lauantai-iltapäivänä, vastaan, että voin ottaa hänet koko viikonlopuksi.”

Lapsenlapsen hoidossa Maarit turvautuu suuren esikuvansa ja lempifilosofinsa, kirjailija Astrid Lindgrenin ohjeeseen. Tämä on sanonut, että lapsia pitää vain rakastaa, rakastaa ja rakastaa. Maalaisjärki tulee sitten siinä sivussa.

”Minun tehtäväni on nyt vain rakastaa, rakastaa ja rakastaa Melissaa. Se on huikea etuoikeus.”

Vauva puhelimessa

Kun Melissa oli aivan pieni, Maarit oli sairaana melkein vuoden. Sairaalassa olleessaan hän sai kuitenkin jutella Melissan kanssa puhelimessa. Pienen tytön ääni kuulosti ihanalta kurjan olon keskellä.

”On hienoa, että tyttäreni piti suhdettamme yllä näin. Myös Melissan toiset isovanhemmat toimivat niin, että meidän suhteemme säilyi hyvänä silloinkin, kun emme voineet olla yhdessä.”

Maarit ei ole vielä puhunut pienelle tytölle sairaudestaan, mutta uskoo tyttärensä kertoneen asiasta. Ainakin Melissa on nähnyt mummunsa kipeänä ja kaljuna.

Maarit, Vesa ja Melissa ovat vierailleet Napapiirillä Joulupukin kammarissa yhdessä kolme kertaa. Jokaisella vierailulla heistä on otettu kuva.

”Minä näytän kaikissa kuvissa yhtä onnelliselta, vaikka välillä ei juuri olisi tukkaakaan. Puolisollani taas on aina yllään samat vaatteet. Vain Melissa muuttuu – ja niin sen kuuluu ollakin.”

Maarit tietää, että Melissan mielessä mummu ja Vesa kuuluvat yhteen. Siksi hänestä on niin hienoa, että myös Vesalla on hyvä suhde Melissaan. Kielimuurista huolimatta.

”Melissan äidinkieli on ruotsi. Vesa taas on Lapista kotoisin oleva hyvin suomalainen mies. Hän kyllä yrittää ja on nyt edennyt ruotsinopinnoissaan niin, että on kolmevuotiaan tasolla”, Maarit nauraa.

Vesalla on aikuisia lapsia, mutta ei vielä omia lapsenlapsia. Maarit arvostaa sitä, että Vesa välittää Melissasta ja on mielellään mukana yhteisissä jutuissa.

Ymmärrän nauttia

Maarit kokee olevansa linkki ikiaikaisessa ketjussa. Siteet edeltäviin ja seuraaviin sukupolviin ovat vahvat. Toiset kuolevat, toiset syntyvät, mutta elämä jatkuu.

Hänelle tämä tuli todeksi erityisen vahvasti Melissan syntyessä.

”Ensinnäkin isoäitiys tuli minulle nuorena, vähän etuajassa. En ollut ehtinyt miettiä saati kaivata sitä.”

Lisäksi Maarit oli ollut niin sairas, että ei ollut lainkaan varmaa, ehtisikö hän kokea isoäitiyttä.

”Olen ymmärtänyt nauttia tästä nyt täysin palkein, siis todella! En ollenkaan allekirjoita niitä typeriä vanhoja suomalaisia sananlaskuja, jotka korostavat, että kell’ onni on se onnen kätkeköön.”

Maaritin onnea ei varjosta huoli tulevasta. Hänellä saattaa olla pitkä aika Melissan kanssa, tai sitten ei.

”Joka ikisestä päivästä, joka ikisestä asiasta ajattelen, että tämänkin vielä sain kokea.”

Ei omia isovanhempia

Pienenä Maarit kadehti kavereitaan, jotka kertoivat menevänsä lomalla mummolaan. Hänellä ei sellaista ollut, sillä isovanhemmat olivat kuolleet.

”En tiennyt tarkkaan, mikä se mummola oli, mutta tunsin silti haikeutta.”

Maaritin oma äiti onneksi korvasi tätä puutetta hieman, sillä hän oli vanha sielu, kuin mummu jo nuorena.

”Äiti oli koulumme kanslisti, ja kaikki koulun lapset rakastivat häntä. Hän oli se, jonka luo mentiin, kun maailma kolhi, bussilippu oli unohtunut kotiin tai kuukautiset alkoivat.”

Maarit on varma, että äiti ei koko elämänsä aikana ajatellut pahaa kenestäkään. Ja riippumatta siitä, kenet Maarit toi kotiin, vaikka sen ensimmäisen punkkaripoikakaverin, äiti tuli aina kysymään, haluatteko maitoa ja pullaa.

Äiti sairastui syöpään jo varhain, joten hän ei ehtinyt olla kauan mummu Maaritin lapsille. Hän kuoli 61-vuotiaana.

Tuinko tarpeeksi?

Kun Maaritilta kysyy hänen lastensa ikiä, hän joutuu muistelemaan. Ei kuulemma meinaa muistaa omaakaan ikäänsä.

”Ehkä tämä muuttuu, jos täytän jossain vaiheessa 50.”

Maarit Feldt-Ranta
”Joka ikisestä päivästä, joka ikisestä asiasta ajattelen, että tämänkin vielä sain kokea.”

Hetken miettimisen jälkeen Maarit kertoo, että Melissan äiti Hanna on 23-vuotias ja töissä kaupassa. Kalle on 21 ja töissä urheilukaupassa.

”Fiksu, ihana nuori mies, yksi elämäni valoista.”

Cecilia, 26, on tekstiiliartesaani. Hän on Maaritin toisen aviomiehen tytär.

”Cecilia ei ole biologinen lapseni, mutta on lapseni kuitenkin.”

Maarit arvelee, että hänen lapsensa ovat poikkeuksellisen itsenäisiä, sillä he ovat joutuneet ottamaan vastuuta jo varhain hänen sairastuttuaan. Niinpä hän ei juuri kanna lapsistaan huolta.

”Ihmisen kapasiteetti on rajallinen, ja minulla se on mennyt päivittäiseen olemiseen. En ole siksi ehkä ollut aina tarpeeksi tukena lapsilleni.”

Maarit uskoo, että jokainen vanhempi tuntee riittämättömyyttä ja katumusta.

”Olen kuitenkin päättänyt olla armollinen itselleni ja läheisilleni siten, että en jää piehtaroimaan virheisiin.”

Kirjeet herkistivät

Hirveä elämännälkä. Se on Maaritilla nykyään jatkuvasti. Sen takia hän ha luaa tehdä paljon asioita ja olla monessa mukana.

Hän toimii esimerkiksi syöpään sairastuneiden naisten Siskot-yhdistyksessä ja herättelee keskustelua eutanasiasta. Hän on myös mukana ajamassa lakimuutosta, joka mahdollistaisi elimen luovuttamisen muullekin kuin verisukulaiselle tai puolisolle, esimerkiksi ystävälle.

Ennen sairastumistaan Maarit oli tiukasti yleispoliitikko. Nyt hän on alkanut tarttua myös teemoihin, jotka liittyvät hänen omaan elämäntilanteeseensa.

Syynä muutokselle ovat tuhannet kirjeet, joita Maarit on saanut tavallisilta suomalaisilta. Ne ovat herkistäneet.

”Tajuan, että päättäjänä minun on ponnisteltava merkityksellisten asioiden puolesta. Oma kokemukseni auttaa ymmärtämään asioiden tärkeyksiä.”

Haastattelun jälkeen Maaritilla on töitä eduskunnassa iltaan asti. Sen jälkeen ihana Melissa saapuu jälleen yökylään. Silloin otetaan esille taas mörköpyyhe ja jakkara. Ja rakastetaan, rakastetaan, rakastetaan.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 24/2016.

Lue myös jutut:

Näyttelijä Jukka Puotila: ”Yleisön rakkaus on vastustamatonta”

Eläkeläinen Eila Kolehmainen: ”En ole katkera vaikka sairastuin rintasyöpään”

Elisabeth Rehn uskaltaa yhä heittäytyä

Hoidetaanko vanhuksia huonommin kuin nuoria?

Kommentoi

Kommentoi juttua: Syövän varjostama Maarit Feldt-Ranta: ”Isoäitiys on minulle huikea etuoikeus”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.