Mummon puutarha elää muistoissa

Mummon lupiinit olivat valtavia, ja kultapallot todellisia jättiläisiä. Lapsuutta muistellessa tulvahtavat kukkien tuoksut nenääni täysin todellisina yli neljänkymmenen vuoden takaa.

Katsoessani minusta neljän vanhana mummolan pihalla otettua valokuvaa, tunnen taas ihollani vastaniitetyn heinän törröttävät korret, jotka taipuvat vain hiukan sivuun kevyen peiton alla.

Oman puutarhan kukkia hoitaessani olen alkanut tunnistaa niitä: tämä se oli, tämä tarhaorvokki silloin sekoittui hautuvan läskisoosin tuoksuun hoitotädin pihamaalla.

Lapsuuden kukkamuistot

Moni puutarhani kasvi tuo muistoja mieleen. Juuri siksi moni on tullutkin valituksi. Lupiini, harjaneilikka, kuusama, orvokki ja kultapallo virittävät minut mummolan taajuudelle. Niiden kukinnoissa elävät rakkaat ihmiset ja lapsuuden tapahtumat mukanani vuodesta toiseen.

Syreeni ja lemmikki vievät minut lapsuuden kotikaupunkiin. Puistojen hyvin hoidetut, geometriset istutukset ja suihkulähteet kuuluivat kaupungissa vietettyjen kesien elämyksiin. Olisipa aikaa matkustaa kaupunkiin vain istuskellakseen puistonpenkeillä ja kävelläkseen kauniilla vanhoilla hautuumailla.

Kaupunkimummolaa vastapäätä, tien toisella puolella oli vanha hautausmaa jonka läpi usein kävelimme hautojen värikkäitä kukkaistutuksia ihmetellen. Moni ihana kukka on aikojen saatossa leimaantunut hautuumaakukaksi, begonia erityisesti. Kerrottuja valkoisia begonioita olen tänä kesänä istuttanut ikkunalaatikoihin talon päätyyn, eikä helppohoitoisempaa ja kauniimpaa kukkaa olekaan.

Tätini hääkimppu kuivui häiden jälkeen seinällä kaupunkimummolan valoisassa vieraseteisessä. Hiivin katsomaan ja haistamaan ihmeellisiä valkeita ruusuja. Ne olivat olleet osa suurta juhlaa. Ne eivät olleet tavallisia kukkia, ne kuuluivat yhteen valkoisen hunnun, helmipannan ja ikuisen rakkauden kanssa.

Ruusut tuoksuivat

Juhannusruusun, kesäkukkien morsiamen juhlatuoksu sulostuttaa kesän. Sen kukinnan lyhytaikaisuutta suren jo nuuhkiessani kesän ensimmäistä aukeavaa nuppua. Tällä hetkellä on kukassa neljä ihanaa ruusua, mutta juhannusruusua on ikävä.

Isomummon pihaan käveltiin suurten juhannusruusupensaiden välistä. Pienelle lapselle tuhansiin tuoksuviin ruusuihin peittyneiden pensaiden on täytynyt olla sadunhohtoinen kokemus.

Rakkauteni valkoisiin ruusuihin syttyi varmaan jo silloin. Samojen ruusujen jälkeläiset kukkivat nyt kotini nurkalla. Makuuhuoneeni seinilläkin kukkivat valkoiset ruusut.

Asuessani kansakouluikäisenä kauppapuutarhan pihapiirissä sain kuljeskella kosteissa vihreälle tuoksuvissa kasvihuoneissa. Hyasinttien ja keväisten leikkokukkien, narisevalehtisten tulppaanien ja narsissien tuoksu oli elämys. Tein tunkiolle heitetyistä kukkasista hajuvettä sipultamalla terälehtiä pulloon veden sekaan. Jonkin aikaa se tuoksui hyvälle.

Nuoruuden pyöräteiden kuivilta penkereiltä tuttua kissankäpälää imitoi puutarhassani melko onnistuneesti helminukkajäkkärä, mutta kissankäpälän makeaa tuoksua siinä ei ole. Kunpa saisi oikean pienen ja pehmoisen kissankäpälän. Sitä kelpaisi silitellä pitkästä aikaa.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki