Puutarhassa tuoksuu kesä

Touhuan iltakymmeneen puutarhassa, vaikka ilma on lähes tuskallisen hiostava ja itikat pyörivät kiusanani.

Kevyet valkoiset peittävät vaatteet, villasukat paljaissa jaloissa, kontiosaappaat, hansikkaat ja suuri huivi pään ympäri käärittynä ovat nyt parhaaksi koettu puutarhatyövarustus. Pahinta on, kun itikat tunkevat silmälasien alle ja koetan sohia niitä multaisilla hansikassormillani tiehensä.

Jostain syystä ne käyvät kimppuun kaikkein innokkaimmin maan tasalla möyriessä. Sarja raikkaita voimakkaita tuulenpuuskia on parasta, mitä hikisessä ahdingossaan voi kokea!

Puolen tunnin sisään jo jyrisee ja salamoi, rymisee läheisen vesistön rantamilla oikein voimalla. Olen juuri kanniskellut taimet kasvihuoneen katon suojista paljaan taivaan alle. Nyt ne pitää juosten kiikuttaa kaatosateelta takaisin sisään ja turvaan pöytien alle.

Yksi urakka takana

Saimme loppuun kaivuu- ja kitkemisurakan kasvihuoneen ympärillä. Monivuotisten rikkakasvien juuret on huolella putsattu pois. Muotoilin kasvihuonetta kiertävän penkin reunat mieleisikseni, mies auttoi kaivamisessa ja kuskasi loputtomia kottikärryllisiä nurmikonpalasia täytemaaksi ojanpenkalle.

Tasatessani penkin reunoja laajeni istutusalue ainakin neliömetrin jokaisella kierroksella. Reippaasti uutta versovat kirsikkapuut kasvavat nyt kaikki kolme kasvihuoneen tarhassa.

Uutta puhdasta multaa kärrättiin kasvihuoneen ympärille kuutisenkymmentä kärryllistä. Ovelle johtaa hiekkakäytävä, jonka reunat tuettiin maahan upotetuilla pintalaudoilla.

Olen onnellinen että urakka on saatu jo tähän vaiheeseen. Jäljellä on hauskin osuus: kasvien istutus. Ehdin istuttaa ne vielä juhannukseksi.

Kitkeminen on hauskaa mutta ehkäpä vähempikin riittäisi. Aina en malta hakea suojahansikkaita ja saappaita sisältä. Saan taiteilla, etten polta itseäni nokkosen varsiin, ja paljaat jalat ovat kutsu muurahaisille käydä kiinni. Kasvihuoneen nurkilla on mustia jättimuurahaisia, sellaisen leukoja en tahdo tuta!

Aamulla oli jo ennen yhdeksää kaksikymmentä astetta lämmintä. Sellaisena päivänä on helppo unohtaa viime viikkojen hyiset ilmat. Kylmyys pysäytti kukkien kasvun, ja sekä taimet että tarhuri kituivat kylmissään. Öisin seurasin jännityksellä lämpömittaria, mutta nollan alle lämpötila ei laskenut, eikä mikään paleltunut.

Kylmimpänä yönä pakkasin kukkivan omenapuun kahteen päällekkäiseen pussilakanaan, koska en harsoja kiireessä löytänyt.  Osa taimista sai suojaa yökylmiltä vanhassa farmariautossamme, joka odottaa poishinausta talon nurkalla. Auton perästä sai oikein mukavan kasvihuoneen, päiviksi vain nostettiin takaluukku ylös.

Kesän tuoksu

Kesä tuntuu ja tuoksuu. Pihlajat kukkivat tuoksuen pihan laitamilla. Ikävöimiäni mustikoitakin on tänä vuonna tulossa, kävin maistamassa vihreitä raakileita.

Ensimmäiset ruusut, tummanpunaiset ihanat kaunokaiset, ja saksankurjenmiekat kukkivat. Suurten unikoiden nupuista avautuvat pian esiin kuulaan silkkiset vermilioninpunaiset kukinnot, joita odotan joka kesäkuu malttamattomana. Unikkojuhlakausi on lyhyt ja toivon erityisen kauniita ilmoja kukinnan ajaksi.

Suopayrtti kasvaa rehevän ja onnellisen oloisena itse valitsemillaan paikoilla käytävän varsilla. Valtaisat raparperit peittävät alleen kukkivat akankaalit, jotka olin istuttanut niiden ympärille maanpeitteeksi.

Navetan nurkalla on mäkistä. Sinne kipattiin viikko sitten pressujen päälle kolme isoa autokuormaa: kasat hienonhienoa puhdasta multaa, käytävähiekkaa, ja kariketta. Lantaakin löytyy iso kasa talon takaa.  Kaikkea on! Ei puutu kuin aikaa ja voimia.

Olen sitkeä sissi. Kun päätän, puren hammasta ja menen kivestä läpi, mutta omat haaveet ja suunnitelmat täytyy aina vielä suhteuttaa elämän realiteetteihin. Aurinko ei aina paista ja lämmitä, ei sada vettä, sataa liikaa vettä, aika ei riitä, töiltä ei ehdi, apua ei ole aina saatavilla silloin kun tarvitsisi, tiet eivät kestä autokuormia, kroppa ei ole robotti, ja muu elämäkin on olemassa, kotona pitäisi siivota ja kokata.

Puutarha ei ole kaikki. Vaikka tuntuu että se on! Nuo linnut ulkona laulavat juuri nyt ilman minua, se on kuin kutsu: mennä, kuunnella, kuljeskella, haistella, ja imeä itseensä kaikkea tuota ihmeellistä ohimenevää, kaunista, hetkessä elävää. Kontata tuolla maan tasalla missä ihmeet putkahtavat siemenistä ja versovat juurenpalasista.

Tehdä niin paljon kuin pystyy ja jaksaa. Tämä kesä, vielä ainakin tämä kesä! Mikä olisi ihmeellisempää, minne täältä tahtoisin?

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

  1. Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

    Ihana kesä, ihana puutarha! Paljon se ottaa, mutta monin verroin antaa.

  2. Toinen puutarhahullu

    Juttujasi on todella mukava lukea . Kiitos niistä!

  3. kukkahöperö

    Saisiko tietoa kuinka kasvatetaan Karhunvadelmaa.Olen tilannut sellaisen taimen ensikevääksi.Ja menestyykö se Pohjois Karjalassa.Elikkä kerkeääkö se tehdä marjoja.Siitä on nimittäin monta mieltä-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti