Metsäpuutarha muotoutuu hitaasti

Syksyn satumaisin aamu: aurinko nousee sankasta sumusta. Pihamaa on kuin elävä, kultaan ja punaiseen sävytetty maalaus.

Kosteanviileä aamuilma tuntuu ranskalaiselta kasvovesisuihkeelta iholla. Lähimetsissä rouskuttaa metsäkone tyrannosaurus suuhunsa suuria puita aamiaiseksi.

Pihlajan- ja lepänrungoista rakennettu peltikattoinen puuvaja tuo keltaisten koivunlehtien keskellä  mieleen seitsemänkymmentäluvun pyhäpäivien venäläiset tv-elokuvat.

Sumu ja aurinko tekevät hämähäkin kutomat verkot näkyviksi, niitä on joka puolella ruusupensaissa ja pitkin metsän mättäitä. Linnut sirkuttavat lammen takana, ja uskollisesti kukkiva syysleimu tuoksuu aamun kosteudessa.

Oltuani pari päivää poissa puutarhasta tunnen jo itseni vierailijaksi. Malva, keltasauramo, kultapallo, orvokki, kaunokainen, iisoppi, punakärsämö, helminukkajäkkärä, elokuunasteri, ruostekukka ja muutamat ruusut kukkivat.

Lapinorvokki ja pelakuu kurkkivat kasvihuoneen suojista. Maistan oranssinpunaista ruusunkiulukkaa. Kasvien lehdet kellastuvat ja käpertyvät joka puolella, kesän vihreä taittuu keltaiseen ja ruskeaan.

En ota paineita kukkapenkeissä rehottavista rikkaruohoista, tässä vaiheessa syksyä tunnelma puutarhassani alkaa olla melko rento. Palautan itseni keväällä takaisin ruotuun.

Myllerrys jatkuu

Myllertäminen metsätarhassa jatkuu. Olen rakennellut kivikkoon pesiä kukkasille, tukkinut kivillä pohjattomia koloja, joihin multa muuten valuisi, ja lapioinut ja lapioinut. Istutusalue kivikon ympärillä on laajentunut pari neliötä vähän joka suuntaan.

Polun kohdalle oli kasaantunut pelkkää kävelemistä ajatellen tarpeettoman paksu multakerros. Lapioimme viiden metrin matkalta mullan pois alla olevaan hiekkaan asti, ja saimme kärrykaupalla hyvää multaa kukkasille.

Syntyneeseen syvennykseen rakennamme kivipuron, joka toimii myös salaojituksena perin kosteassa maassa, ja kivipuron ylle luonnonpuista sillan.

Lammen yli vievän sillan rakentamisesta oli jäänyt jäljelle muutama vanhan sähkötolpan pätkä. Niistä saatiin perusta seitsemänmetristä siltaa varten. Maahan kaivettujen tolpanpätkien varaan mieheni veisteli haavanrungot joiden päälle sillan astinpuut naulataan.

Puoli kahdentoista silta. Kun seison sillan päässä puoli kahdeltatoista, heittää aurinko varjoni suoraan siltaa pitkin sen toiseen päähän. Eräänlainen aurinkokello siis.

Sillan kaiteeseen nojaillen voi sitten katsella kukkasia niitä tallomatta. Yksi syyshortensia on jo istutettu metsäpuutarhaan. Siellä se odottelee seuraa. En halua istuttaa paikalle pelkästään happaman maan kasveja, joten rahtasimme rautakaupasta viisikymmentä kiloa kalkkia maan parantelua varten.

Olen piirtänyt vihkoon lisää istutussuunnitelmia ja kirjoittanut kasvilistoja. Näen sieluni silmin valmiin puutarhan. Yksityiskohtaisimmat piirustukset ovat elävinä ajatuksissani.

Varjostava kuusi sai lähteä

Kaivon lähellä kasvanut suuri kuusi oli pakko kaataa, sen juuret luikersivat jo kaivonrenkaissa kiinni. Kuusen juuret ovat tulleet tutuiksi viime viikkoina. Harmi etten ole ottanut kaivamiani juuria talteen, vaikkapa kranssin pohjia varten. Vielä ehtii.

Valo lisääntyi metsätarhassa kuusen poistuttua. Aurinko pääsee nyt paistamaan suoraan keskipäivän sillalle. Liikaa puita ei pidä innostua kaatamaan, tai puolivarjoni on pian mennyttä.

Kitkin pois vesijohtoremontista asti kaivolla rehottaneet rikkakasvit. Niiden tilalle istutan myrkyttömiä maanpeitekasveja. Vaikka ne eivät juomavedessämme juuriaan uittaisikaan.

Mesiangervon juuripaakkuja olen kaivellut ylös kasoittain. Mesiangervon valtaamassa maassa ei juuri mikään muu kasva. Se on vallannut lammen rannat, mutta onneksi satun pitämään siitä. Hävittäminen viettäviltä rannoilta olisi työlästä.

Koivunlehtien kirkas keltainen hailakoituu ja myrskyisä tuuli puhaltaa oksia paljaiksi. Illan hämärtyessä sytytetään tuli uuneihin ja tontilta karsitut puut ilahduttavat meitä vielä kerran, iloisesti räiskyen ne lämmittävät huoneet kodikkaiksi.

Lue Kaisin edelliset blogit täältä.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

  1. Puutarhaintoinen

    Omistan mieheni kanssa 4000 neliön puutarhan, jota olemme rakentaneet toistakymmentä vuotta.Löysin sivustosi aivan sattumalta ja oli todella kiva lukea pihapuuhistasi. Itsekkin vietän keväästä syksyyn kaiken liikenevän ajan pihallani kitkien, istuttaen jaa ideoiden aina jotain uutta pihan kaunistukseksi. Olen opiskellut puutarha-alaa, joten onneksi ihan kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta. Hyvää syksynjatkoa!

  2. Iris Sibirica

    Miten kaunis usvakuva Kaisi!

    Meillä on puistossamme vainajien muistolehto neljän suuren metsälehmuksen katveessa. Siellä on puistonpenkki ja kahta lehmusta kiertävä, S:n muotinen kukkakehä, jossa keväisin kukkivat ensin muscarit, sitten valkonarsissit (Poeticus Actae), jonka jälkeen lehdon kielot ja valkoiset lehto-, alppi- ja japaninakilleijat kilpailevat hurmaavuudessaan katseen vangitsijoina.

    Esitellessäni puutarhaani kouluille, puutarhakärpäsen puremille ja muille satunnaisille kävijöille, päätän aina kierroksen vainajien muistolehtoon. No, kuka siellä on haudattuna? Meidän edesmennyt, unohtumaton labradorinnoutajamme Julia sekä hamsterimme Hansu. Tähän mennessä. Mutta sinne osoitan kaikki melankoliset ja/tai rasittuneeet silloin tällöin hiljentymään ja saamaan lepoa ja rauhaa sieluunsa. Puro solisee ja ennen kuin huomaatkaan löydät itsestäsi aivan uusia voimavaroja. Paluu hedelmäpuutarhaan tapahtuu ’puhdistavan’ kaarisillan kautta.

    Ensi vuoden proosallinen työ on rakentaa puistomme alaosaan, kohtaan, jossa vesi nousee usein näkyville, vanhanajan sadevesikaivo käsivesipumpulla. Puutarhamme ja puistomme on elämänmakuinen coctail lyyrisyyttä ja proosaa. Puutarha antaa enemmän kuin ottaa. Se opettaa sietämään epätäydellisyyttä ja näkemään kauneutta siellä, missä et sitä ennen nähnyt. Vain taivas on kattona minun suhteessani puutarhaani ja intohimossa löytyy, sillä pidän puutarhapäiväkirjaa, johon merkitsen niin tapahtuneet ’kasviuutiset’ kuin tulevat suunnitelmat. Puita rakastan erityisesti ja joka vuosi istutan puun. Tänä vuonna tosin kaksi, sillä pilvikirsikat humalluttivat keväällä pääni. ”Puut ovat runoja, joita maa kirjoitta taivaalle”, totesi jo Kahlil Gibran ja miten oikeassa hän olikaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti