Metsäpuutarhasta löytyy aarteita

Aloitin kasvien istuttamisen metsätarhaan siirtämällä happaman maan kasveja muualta puutarhasta: syyshortensiat, jaloangervot, valkoinen syysleimu ja kirjava vuohenputki ovat nyt paikoillaan.

Pari nuorta syreenipensasta ja kuunliljat sain maahan myös. Voin jo iloita. Alkaa näyttää puutarhalta!

Multaa on metsässä paikoin vain parikymmentä senttiä. Sen alla on vaaleaa, osin karkeaa hiekkaa, ja puolimetrisen kuopan pohjalta alkaa jo pohjavesi nousta. Isommille kasveille lapioin lisämultaa lähistöltä ja hiekat polulle.

Lähempänä lähdettä ja lampea on melkein kosteikkoa. Niille paikoin laitan kosteassa viihtyviä kasveja: kurjenmiekkoja, kulleroita, päivänliljoja, poimulehtiä ja lemmikkejä. Kalkitsin metsätarhan kivikon, ja siihenkin voisi jo istuttaa.

Tulevatko vesimyyrät taas?

Uutisissa peloteltiin tulevilla vesimyyrätuhoilla. Istutettuani juuri kasveja lammen ja ojien lähistölle en tahtoisi kuulla vesimyyristä mitään.

Niitä on ollut puutarhassa ennenkin. Pari vuotta sitten lammen rantaan istuttamani kurjenmiekat katosivat yhtäkkiä. Maa kukkien kohdalla oli oudon hyllyvää. Eipä ihme, sillä se oli risteileviä myyräntunneleita täynnä. Ovelaa napsia kukkaset maan alta käsin. Uusia iiriksiä en ole sen koommin rantaan istuttanut, syötän myyriä mieluummin vaikka kupista.

Ruostekukka kasvoi kesän aikana niin komeaksi pehkoksi, että jaksoin hädin tuskin nostaa sen multapaakkuineen oranssiin (kukan väreihin täydellisesti sopivaan) muovisaaviin, jossa se saa talvehtia yläkerran viileydessä.

Valkoiset ruusubegoniat vei pakkanen. Muistan aina kauneutenne! Niiden seurana kasvanut kirjava humala talvehtii maassa ja pääsee ensi vuonna taas kukkalaatikkoon. Angervojen ja leimukukkien muutettua pois takapuutarhasta täytyy miettiä istutukset uudestaan. Puutarha on osittain melko riisuttua mallia.

Mullan alta nousee esiin aarteita

Harmittaa, että nakkasin roskiin arvokasta museotavaraa kivikkoa siivotessani. Muun muassa ne aromatupakkapusseihin pakatut korkit, joita löytyi kivenkoloista kassikaupalla. Sellaisesta määrästä ruostuneita kaljapullonkorkkeja olisi saanut vaikuttavan kollaasin.

Ruostunut kaunoluistimen terä ja rautainen uuninräppänä ovat sentään tallessa. Samoin kokoelma lääkepulloja, posliininpaloja ja lasinsirpaleita. Ihme etten ole kertaakaan satuttanut itseäni puutarhassa touhutessani, lasinpalasia nousee ylös joka kerta penkkejä peratessa.

Olisi paikallaan perustaa pieni puutarhamuseo. Sinne voisi asianmukaisesti merkittyinä sijoittaa kaikki mullasta nousseet aarteet ja löydökset. Melkoisen käsittämätöntä on hehkulamppujen ja rikkonaisten ikkunalasien heittäminen pihaojiin, niistä tehty käsitetaide voisi valaista asiaa ja avartaa ajatuksia.

Navetan takaa metsästä löytyy sammalen muumioimia pulloja. Vanhojen kaatopaikkojen päälle on kasvanut paksu sammalkerros. Näyttää idylliseltä ja koskemattomalta, mutta askelen painuessa syvemmälle upottavaan sammaleeseen alkaa risahdella epämieluisasti kengän alla.

Luumusato on poimittu. Poimin kohmeiset luumut takintaskuun käsikopelolla, pimeässä tähtitaivaan alla, tulevaa pakkasyötä odottaessani.

Olen varonut sekoittamasta kahdenkymmenen luumun satoamme ystävältä saatuun viiteen luumukiloon. Jokainen näistä luumuista täytyy nauttia erikseen, ajatuksen kanssa. Sen verran kiihkeästi niiden kasvamista ja kypsymistä odotin.

Jäinen ruoho rapsahtelee jo joinakin iltoina jalkain alla. Tähdet tuikkivat syyspimeällä taivaalla. Otava navetan yllä, ja tuolla pohjantähti. Muistan taas ikävöimäni valkoisen pohjantähtiruusun, ensi keväänä istutan sellaisen tännekin.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

  1. Iris Sibirica

    Hei Kaisi, minäkin halusin metsäpuutahan, mutta kun ostamani alue oli LEHTO, sillä olikin jo omat vaatimuksensa ja valtuutensa. Yritin siellä erilaisia syreeneitä, pensasruusuja etc., mutta ei tule mitään, koska lehtoni on täynnä ikivanhoja upeita lehmuksia ja ne peittävät kaiken valon suven kukkijoilta. Nyt siellä siis menestyvät talvikit, esikot ja vuokot, jotka ehtivät kukkia ennekuin lehmukset ovat täydessä lehdessään, myös isohko onnenpensas pärjää ja tietysti lehtokuusamat ja jostain syystä kielot ja metsäorvokit ja tummanlilat hiirenvirnat. Sysyllä kukkivat kultapiiskut ja reuna-alueilla selviävät peurankellot. Suurin loisto tulee kuitenkin näsiän aikoihin, kun puro virtaa lävitse lehdon: istuttamani kelta- ja valkonarssissit lisääntyvät vuosi vuodelta ja mukana pinkovat scillat, jotka leviävät ylt’ympäriinsä. On taivuttava Äiti Maan valtaan ja ihan hyvä näin.

  2. Päivä Tuuli

    Hei Kaisa,
    mukavaa luettavaa nuo sinun kukkaisesi! Rohkaisee kovasti minua, poropeukaloa, joka on ollut yli 20 vuotta tumput suorina muiden mökeillä. Oma punainen tupa nousee vasta nyt. Viime kesä meni vesuroidessa rötikköä niitty-kuntoon ja lopuksi viime sarkaa raivatessani löin siihen poropeukaloon sillä vesurilla… Ensi kesä näyttää, mitä sain nyt aikaan. Kasvaako niitylleni minkäänlaista versoa, edes päivänkakkaroita, punahatuista puhumattakaan, sainko myös perhoset ja kimalaiset tulemaan?. Iloisia asioita on kuitenkin tontti pullollaan. Löytyi viirupöllön pesä – yksi munankuori tyhjillään, löytyi kuusitiaiset, jotka kämmenelle istahtavat, löytyi laulurastas, joka saatteli kesäilloin, löytyi syksyllä hyljätty metsälinnun pesä munankuorineen, löytyi kukkiva kevätesikko syysiltoihin..ja onpa siellä nähty nyt syksyllä karhukin. Löytyi ihan oikea aarremetsä ja lähiö, jotain sellaista, mistä pitää osata kiittää ja olla nöyrä, että osaa kaiken pitää ja nauttia ja säilyttää oikein… Huikea kokemus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti