Puutarha muotoutuu pikkuhiljaa

Sormustinkukka tutisee kummasti. Syy löytyy kellokukinnosta, jossa mehiläinen umpisukelluksissa imee iltamettä.

Saan pörriäisen melkein silmääni kun menen lähempää tarkastelemaan. Hirmuisella kiireellä se jatkaa lentoaan kukinnosta toiseen. Minullakin on kiire. Kitken ketohanhikkia tiilikäytäviltä hermostuttavat hyttyset kintereilläni. Pari pientä häiritsevää tekijää paratiisissani.

Hetken aikaa tiistai-illasta auringonvalo on häikäisevä. Ehkä muutamana iltana kesästä osuu sellaisiin säteisiin. Puutarha kylpee kultaisessa valossa.

Keskikesän aistii kaikesta. Juhannusruusujen valkoinen alkaa kadota ja tilalle ovat tulleet päiväkakkara, sormustinkukka, malva, sulkaneilikka, harjaneilikka, tarha-alpi, päivänlilja, lehtosinilatva, ritarinkannus, ukontulikukka, keltainen maksaruoho ja jalopähkämö.

Puutarhani kesä on pian kauneimmillaan. Kunhan malva, neilikka ja ukontulikukka ehtivät täyteen kukkaan on kaikki täydellistä. Ja vielä kultapallo, suopayrtti, nukkapähkämö, iisoppi ja ruusut…

Tämä on ollut epävakainen ja pilvinen kesä. Juuri nyt viuhtoo tuuli sormustinkukan varsia ja harmaa pilvikerros peittää taivaan. Ei ole satanut kovinkaan paljon viime aikoina. Maan pinta tuntuu kovalta ja kuivalta. Perennat pärjäävät hyvin, mutta kesäkuun puolessa välissä istutettu ruusupapu ei tahdo millään päästä kasvuun. Odotin kovasti sen lohenpunaista kukintaa.

Suuret pensasruusut ovat täynnä nuppuja ja nuori fagerkullanruusu kukkii ensimmäistä kertaa runsaammin. Vihdoin osui silmääni suviruusun hennon vaaleanpunainen kukinto juhannusruusun alta. Muistin varmasti istuttaneeni sellaisenkin.

Ukonhattujen toistuvasti saamat mäntysuopasuihkeet ovat olleet varsin tehokkaita, ja kirvat ovat poissa. Kaupanpäällisiksi saatu, puutarhassa paikoin leijuva mattolaitureiden tuoksu tuo mieleen kuumat kesäpäivät nuoruuden joenvarsikaupungissa.

Ruohosipulia ja raparperia

Ruohosipulin kukat alkavat kuivua ja haalistua, ja varret kaartuvat pyörteinä maata kohden. Jos annan näiden kypsyvien siementen levitä puutarhaan, on ruohosipulia joka paikassa ensi vuonna. Miten ankea olisi puutarha ilman kukkivan ruohosipulin kaunista violettia. Kasvatankin sitä yhtälailla kukkien kuin sipulin tähden.

Valtaisat raparperinvarret kaartuvat käytäväkivetysten yli, ja katkon suurimpia pois tieltä. Katkomistani varsista keitän ainakin yhden mehumaijallisen mehua. Vielä on aikaa hengähtää ennen varsinaista mehunkeittosesonkia.

Risuporttiin pesineen räkättirastaan pojat ovat kuoriutuneet aikapäivää sitten, ja pesästä kurkottelee neljä nälkäistä höyhenkaulaa. Näiden vesseleiden kanssa me sitten jaamme paraikaa kypsyvän viinimarjasatomme. Pesän lähellä puuhaillessani kuulen poikasten huutavan sydäntä särkevästi.  Huomaan lohduttavani niitä kuin ihmislasta: ”Älkääs nyt, kyllä se äiti sieltä ihan kohta tulee”. Telkkäemolla on seurassaan lammella enää kaksi poikasta, missä mahtavat olla loput yhdeksän?

Kitkeminen ei lopu ikinä

Takana on taas pari päivää maratonkitkentää. Kunpa kaikki kukoistaisi rikkakasvien tavoin. Housunpolvet ja hansikkaat saavat kovaa kyytiä kontatessani ympäri puutarhaa. Etusormenpäät ovat puhki melkein jokaisesta omistamastani hansikasparista. Olen todellakin ranskalaista manikyyriä vailla.

Kauniista mutta hiukkasen liian innokkaasti leviävästä ketohanhikista on osaksi hankkiuduttava eroon. Se peittää rönsyillään takapuutarhan tiilikäytävät ja kiipeilee toisten kasvien yli. Etsin sille sopivan paikan jostain syrjemmästä.

Ehtiessäni istuttelen kasveja pari viikkoa sitten laajennettuihin kukkapenkkeihin hiekkakäytävän taa. Suuria perennoja ei enää tässä vaiheessa voi siirtää, mutta pitkin kesää olen ottanut talteen kaikenlaista itsekseen kylväytynyttä.

Kaikki on kasvanut korkeutta ja leveyttä sitten viime vuoden. Suhteet muuttuvat puutarhassa alinomaa. Istuttaessani kuvittelin monen kasvin jäävän paljon pienemmäksi. Perennat vaativat lisää tilaa, ja osa kasveista tarvitsee sopivamman kasvupaikan. Tästä ei tule koskaan valmista.

Aurinko tulee esiin pilvien takaa, räkättirastas hyppelee puutarhassa. Taidan liittyä seuraan.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

  1. Viherpeukalo

    Voi miten nautinnollista luettavaa! Puutarhanhoitosi ei kuulosta jatkuvalta raadannalta, vaan rentouttavalta ja palkitsevalta puuhastelulta. Olen ihan kateellinen!

  2. Kaisi

    Kiitos Viherpeukalo! Puutarhani perimmäinen tarkoitus on olla ilonlähde, mutta kyllä täällä työleirikin hetkittäin mieleen tulee. Kun minun viherpeukaloni on usein ihan keskellä kämmentä, niin yritysten ja erehdysten kautta edetään monessa asiassa, ja siinä sitä aikaa sitten tuhraantuu. Vaan tuhraantukoon, on ihana touhuta kukkien keskellä raittiissa ulkoilmassa. Mitä kauemmin, sitä parempi. Minulle onneksi riittää että puutarhani on täydellinen omissa silmissäni. Leppoisasti ajatellen: ei mikään ole niin täydellistä kuin epätäydellisyys. Olen suunnitellut puutarhanrakennusaikatauluni sellaiseksi, että tästä riittää loppuelämän ajaksi. Kaukana horisontissa siintää se valmis unelmieni puutarha. Sitä kohden pikkuhiljaa.

  3. Maikki Toivakasta

    Ihania perennoja, olen vanhojen perennojen harrastaja,piha ja koko puutarha ,pursuilee kukkia, niitä vaan jaksaa aina katsella ja muuttaa paikkaa. Kesäkukat olen kasvattanut samettiruusua ja tsinniaa, lasten vaunuista on tehty kukkakärrit Ursulat viihtyy niissä erinomaisesti,illan hämärtyessä värit hehkuu on kuin valot syttyisi,Ihania kukkahetkiä Kassille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti