Puutarhan elämä jatkuu keväällä

Katselen sisätöiden lomassa ikkunasta ulos. Valkoinen portti maisemassa pysyy samana, luonto vaihtaa väriä ja muotoa sen ympärillä. Päivät ja luonto tummuvat hiljalleen marraskuisiksi.

Sen kummempaa inventaaria tekemättä mietin mennyttä kesää. Kuinka moni etukäteen tehdyistä puutarhasuunnitelmistani jäi toteutumatta ja kuinka paljon tapahtui sellaista, josta en ollut uneksinutkaan.

Ensi kesän puutarhatyöt on nyt pohjustettu. Marjapensaista ja rikkakasveista putsattu mullikko on otettava haltuun heti keväällä. Istutukset jatkuvat siitä mihin jäävät. Elämä jatkuu.

Puutarha on saanut menneellä viikolla vain kaukorakkautta osakseen. Ihan muut asiat veivät aikani.

Tekemistäni puutarhatöistä en siis voi kirjoittaa. Asiaan liittyvät haaveilutkin olen haaveillut tältä kesältä, enempää en uskalla ääneen enää, tai oudun pian entistäkin ankarampaan työhön ensi vuonna.

Tarjoan tilalle menneen puutarhablogi-sesongin ylijäämälauseita ja ajatelmia: Täydellistä ei puutarhastani koskaan tule. Epätäydellisyyteen on tyytyminen sielläkin, mutta olkoon se täydellistä epätäydellisyyttä!

Olisi surullista alentaa puutarhanhoito pelkästään kitkemiseksi, kaivamiseksi, nyppimiseksi, ja kaikenlaisten puutarhapykälien viilailuksi. On kyse rakkaudesta ja kauneudesta. Rakastan ja kaunistan siis. Ja samaa tekee puutarha minulle!

Polvensa kipeiksi kontanneen kitkijän unelma: ikioma, asiantunteva ja ahkera puutarhuri, sellainen kuin englantilaisissa tv-sarjoissa. Itse voisin kuljeskella kori käsivarrella keräämässä kukkia vaihtuvia asetelmia varten. Mutta olisivatko ne sitten minun kukkiani?

Kesän läpi kulkee puutarhassa katkeamatta keltainen, kultainen lanka: kevätlinnunsilmä- kevätvuohenjuuri – kevätesikko – kullero – kurjenmiekka – siperianunikko – tarha-alpi-keltasauramo – ukontulikukka – pensashanhikki – oolanki – kultapallo…

Ritarinkannusten sininen on sinisintä ilta-auringossa, joka kultaa kaiken muun. Ritarinkannuksiin se ei kerta kaikkiaan pysty.

Lääniä piisaa. Olosuhteiden pakosta toimitan itse kaikkia lääninvirkoja, haaveilen ja toteutan haaveita voimieni mukaan.

Aamulla olen läänintaiteilija ja maalaan upeita tulevaisuudennäkymiä pihalammelle. Valkoisia lumpeita! Illalla suunnittelee lääninarkkitehti minilaituria kasteluveden noutoa ja varpaiden huljuttelua varten. Työttömiä työmiehiä ei tässä läänissä ole. Palkka maksetaan kukkasissa.

Elämä olisi ankeaa ilman kukkasia. Talvisin menettelee, mutta kesissä olisi tekemistä.

Tämähän on selvästi runo: Pitäisi lähteä pihatöihin. En tahdo ehtiä ennen pimeää. Ja silloin on jo myöhäistä.

Tahtoisin kyllä, en vaan ole ehtinyt! Ensi viikolla on vuorossa syksyn viimeinen blogi. On yhtä haikeaa lakata kirjoittamasta puutarhasta, kuin heittää sille talven ajaksi jäähyväiset.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti