Puutarhassa tapahtuu ihmeitä

Ajatukset karkaavat heti herättyäni metsäpolulle ja uuteen unelmien puutarhaan, ja illalla se on mielessäni viimeisenä.

En halua myrkkyjä puutarhaani. Kitken mieluummin, niin helpolla kuin suihkaus pullosta minut päästäisikin.

Viime päivät olen kaivanut, vääntänyt ja kiskonut lammen rannalta ylös pajun juuria ja kantoja, ja pungennut talikolla maasta mesiangervon juuripaakkuja voimiani säästämättä.

Olen alkanut pohjustaa metsäpuutarhan kivikkoa. Sinne täytyy kuskata vielä melkoinen kasa kiviä ja multaa. Kiven koloihin uppoaa tuhottomasti tavaraa, lapiollinen kerrallaan.

Kivikon vieressä ahertavat mullassa pikkusormen paksuiset madot. Paksumpia ja pönäkämpiä en ole koskaan nähnyt. Multa on niiden jäljiltä mustaa ja pehmeää kuin etelän yö.

Ihmeteltyäni päästän ahkerat apurini takaisin töihinsä kiitosten kera. Yhdessä teemme unelmista totta. Iltaisin en pääse pakottavine jäsenineni sohvalta ylös ilman apua, mutta tunnenpa tehneeni jotain.

Kaivinkone raivasi kivikon

Puutarhassa on tapahtunut ihmeitä viikonlopun aikana. Rikkaruohoinen maa on kuorittu hävitettyjen marjapensaiden kohdalta ja niiden takaa kuusikkoon asti. Suuret kivet on kaivettu ylös maasta ja aseteltu kymmenmetrisen, aurinkoisen kivikon pohjaksi.

Pientä lammikkoa, josta suunnittelin uutta vesiaihetta puutarhaan, on suurennettu ja syvennetty, ja sen pohjalle on aseteltu kiviä. Rikkaruohoiset pintamullat on kasattu valtavaksi keoksi metsänreunaan. Siitä voin pikkuhiljaa siilata multaa kukkapenkkeihin.

Ihmeen sai aikaan ystävällinen naapurimme kaivinkoneellaan neljässä tunnissa. Tähän kaikkeen olisi minulta mennyt käsipelillä kuukausia, ja tuskinpa olisin selvinnytkään. Kiitollisempi ja onnellisempi en voisi olla.

Uusi alue istutettavana

Puutarhan pohja on tasoitettu kauniisti. Ensimmäisen kerran näiden vuosien aikana minulla on näin suuri alue kerralla istutettavana. Kasvit pääsevät viimein sopiville paikoille. Kosteassa viihtyvät istutan lammikon lähelle, missä pohjavesi on korkealla, ja puolivarjon kasvit metsätarhaan.

Kolme syyshortensiaa odottelee istutusta pihalla. Ainakin yksi saa kaunistaa metsäpuutarhaa.

Taimikaupassa en tajunnut tohkeissani kysyä, minkä värisiä ja muotoisia näiden syyshortensioiden kukat ovat, kun sellaisia vuosien uneksinnan jälkeen oli nenäni edessä. Joka vuosi olen kukkivan syyshortensian nähdessäni toivonut sellaista.

Sade rummuttaa ulkona. Sen kummempaa rytmimusiikkia en kaipaa taustalle. Ahmin taas nukkumaan mennessä puutarhakirjoja kuin kiehtovia romaaneja.

Kukat ovat saaneet olla hallalta rauhassa. Vain kaksi begoniaa on paleltunut. Vaikka ei syksy ilman vie, maksuksi sataa koivunlehtiä kuin kultarahoja taivaasta.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

  1. Puutarhuri

    Puutarhurin paras ystävä on kaivinkoneenkuljettaja! Näin ainakin meillä täällä maalla, kun on iso piha eikä lapiolla saa yksi ihminen paljon aikaiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti