Sade koetteli kasvien kestävyyttä

Sataa tauotta ainakin kolmatta päivää. Pelkään, että täydessä kukassa olevat hennon läpikuultavat malvat liiskaantuvat loputtomassa lotinassa.

Sateen rummuttaessa peltisiä ikkunalautoja ravistelee tuuli ikkunoita. Vihmoo, ropisee, kastelee, liottaa. Tuuli huojuttaa puita ja korkeita perennoja. Ukontulikukat heiluttavat lehtiään kuin lentoonpyrkivät linnunpojat siipiään. Aurinkoon, aurinkoon.

Taivaalla kiitävät paksut vaaleanharmaat pilvet. Jostain pilviä ja sadetta tulee aina vain lisää. Millaiset vesitankit noiden pilvien sisällä oikein on, kun aina vaan riittää.

Tasaisen rytmikäs sateenropina alkaa vähitellen tuntua suorastaan rentouttavalta. Kuivasta ja lämpimästä käsin katselen ulos märkään puutarhaan. Ylhäällä paistaa aurinko. Kunhan nuo pilvet vain ehtivät edestä pois.

Kukat kestävät sitkeästi

Kukat ovat ihmeteltävän sitkeitä. Heiluvat ja huojuvat mutta eivät kaadu tai katkea. Sormustinkukkien kellot on suunnattu viisaasti alaspäin. Toisten kasvien selästä sadevesi valuu loristen.

Harjaneilikan laakeisiin samettisiin kukintoihin vesi jää seisomaan, ja ne mätänevät pitkäaikaisessa märkyydessä. Ruusunnuput muumioituvat ruskeiksi, eivätkä jaksa puskea terälehtiään auki tiukan kuoren läpi.

Viikko sitten auringon kanssa kilpaa loistaneet rypsipellot ovat lakoontuneet sateen alla. Jokunen rypsinvarsi seisoo pystyssä siellä täällä, kuin kukkakeppi jossa lukee: tässä kasvaa rypsi. Ilman niitä en osaisi sanoa mitä tuo kaikki makuullaan oleva vihreä on.

Olen varjellut kasvimaan reunassa kasvavaa, jonkin lahjakukkalajitelman mukana saapunutta, liilakukkaista ja viininpunavartista rantakukkaa muistuttavaa kasvia. Kitkenyt rikkaruohot sen ympäriltä. Mahdollisesti jopa lannoittanut. Ihan siltä varalta että se sattuisi olemaan vip. (Very important plant.)

Eilen selvisi, että kukkanen povellani onkin pahamaineinen peltopähkämö, kuriton ja ovela kestorikkakasvi. Se leviää maarönsyjen kautta, ja sen hävittäminen vaatii aikaa, huolellista suunnittelua ja kesantoa. ”Kuokatessa rönsymukulat irtoavat ja leviävät uusille kasvupaikoille”.

Sateen jälkeen kitketään

Sateen tauottua panen saappaat jalkaan ja otan talikon käteen. Aika on kortilla, eikä tässä sen kummempaa suunnittelua kaivata. Koko puutarhan saisi kesannoida, jos tahtoisi rikkakasveista eroon, niitähän on välillä lukumääräisesti enemmän kuin kukkasia.

Peltopähkämön juuret ovat varsin tehokkaaseen leviämiseen soveltuvaiset. Olen mahdollisimman varovainen nyt kun tiedän minkä kanssa olen tekemisissä. Mukulat monihaaraisten juurten päissä irtoavat pienimmästäkin kosketuksesta. Emmeköhän osune peltopähkämön kanssa yksiin tulevaisuudessakin.

Sateisten päivien jälkeen avautuu ovi kauniiseen maailmaan. Ilma on sateen jäljiltä raikas ja perusteellisesti kastellut kukat kukoistavat auringossa. Vain muutama ruusupensas on kärsinyt sateesta. Osa vaaleanpunaisen lempiruusuni nupuista on ruskeita, mutta uusia nuppuja on onneksi vielä tulossa.

Takana on kaksi kesän kauneinta päivää, ja olen viettänyt ne puutarhassa kitkien, kääntäen, istuttaen, kastellen, katsellen ja nauttien joka hetkestä. Kuinka nopeasti unohtuvatkaan mitätöntä kiusaa tekevät paarmat, hyttyset, muurahaiset ja nokkoset!

Puutarhassa kurkottelevat ukontulikukat, sormustinkukat ja ritarinkannukset kilpaa kohti taivaita. Unelmanikin lähtevät lentoon ja laadin malttamattomana puutarhasuunnitelmia syksyksi.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

  1. Anonyymi

    Ihania kukkakuvia! Ja kivat jutut, Innostuneena lueskelen juttujasi puutarhastasi. Kiitokset! Maikki Toivakasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti