Syksy koitti puutarhaan

Korkeat pihakoivut sykkivät syksyn keltaista kultaa ja taivas on syvän kirkkaan sininen. Tunnen itseni rikkaaksi syksyn kauneuden keskellä.

Lehdet putoilevat rapisten ja metsäkoirat haukuskelevat iloisesti lauantaina käynnistyvää hirvenmetsästystä odotellessaan. Metsiin aion painella punaista ylläni minäkin, puolukoita ja sieniä katselemaan.

Ennen perhettä, taloa ja puutarhaa oli syksy kävelyretkien ja runojen aikaa. Nykyään tunnelmoin askareissani. On harvinaista istuskella puutarhassakaan ihan vain ihmetellen.

Kuljeskelen vapaahetkinä kamera kaulassa. Kesällä viimeksi kuvaamani luumut roikkuvat edelleen tiukasti oksassaan, punertavat jo hieman. Nappaan yhden ja maistan, umpiraakaa ja kirpeää. Näinköhän ehtivät kypsyä.

Elokuunasterissa lounastaa neitoperhonen. Eksoottinen etelänneito syksyn keskellä. Aurinko heijastaa pyykkinarulla kuivuvaan lakanaan puiden varjoja kuin teatterin valkokankaalle.

Eräänä aamuna roikkuu navetanoven koivunoksakranssissa lepakko, ensimmäinen valoisaan aikaan tapaamamme. Niin pienet kuin sen hampaat ovatkin, on irvistys huihirmuinen.

Lepakkoja asustaa talomme vintissä, muttemme ole siellä osuneet naamatusten. Mummolan eteisessä saattoi vintistä harhautuneen lepakon löytää kengästään, onnekkaimmat jo ennen kuin kenkä ehti jalkaan asti.

Vuohenputkea metsäpuutarhaan

Sain tuliaisiksi kauan kaipaamiani kuunliljoja ja kirjovuohenputkia. Istutan ne syyshortensioiden seuraksi metsäpuutarhaan. Tiedän että vuohenputki leviää innokkaasti, mutta niin tuntuu melkein kaikki muukin tekevän. Tarvitsen hyviä maanpeittokasveja pitämään rikkaruohoja kurissa.

Puutarhatöissä on ollut pakollinen paussi. Reuhdoin kroppani uuvuksiin maankääntöoperaatiossa ja jäljellä olleet voimavarat olen sovinnolla sijoittanut ammattityöhön.

Nyt illalla kaivoin taas kuusenjuuria ylös metsäpuutarhan mullista. Kuusenjuuret ovat sitkeitä ja vahvoja pitkään senkin jälkeen kun puu on jo kaadettu. Ja ulottuvat ties minne, kaikkiin suuntiin. Niistä voisi punoa kestävää nuottaköyttä, jos olisi sellaisen tarpeessa.

Kaivuutyöt on paras lopettaa siinä vaiheessa, kun mustat juuret eivät enää erotu mustasta mullasta. Istuskelen hetken sammalen pehmustamalla kivellä ja katselen ympärilleni. Hämärä hiipii. Mutta päivät ne vaan rientävät ja rynnivät ylitseni ja ohitseni enkä taida ikinä ehtiä tehdä kaikkea minkä olen asettanut itselleni määräksi.

Onneksi syksy on melko rentoa aikaa. Kaikki putoilee, käpristyy, kellastuu ja kaatuilee luonnostaan. Tuskin huomaa, vaikken juuri nyt kulkisikaan harpin ja viivottimen kanssa tasailemassa kukkapenkkejä ja nyppimässä kuivuneita kukkasia. Kiitos, rakas syksy!

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

  1. memmu s

    Ihana syksy todellakin… meilläkin omppu- ja luumupuut ovat täynnä satoa, luumupuut jopa liiankin, toivottavasti jaksavat vielä kantaa satoa hetken aikaa. Ihania värejä, raikasta ilmaa, syystuulia… ah, tälläinen kun olisi koko syksy :). Nautitaan tästä kun voidaan!

    ps. Synttärionnittelut hieman jälkijunassa!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti