Vierailu ystävien puutarhoihin

Ystäväni Leena sitoi herkkää ja värikästä kukkakimppua uuden kotinsa puutarhan kukkasista ja iloitsi: ”Ajattele, että minä voin kerätä tällaisia omalta pihaltani.”

Ystäväni ikiomassa, kodikkaassa rintamamiestalon puutarhassa kasvaa nyt suuria värikkäitä pioneja ja kukkivia jasmiinipensaita. Lapset juoksentelevat riemukkaissa leikeissään kukkien ja pensaiden keskellä.

Miten tärkeää onkaan saada kokea kauneutta omassa lähiympäristössään. Ja kuinka arvokasta on, että lapset kasvavat kauneuden ympäröiminä, ja oppivat pitämään kauneutta elämän perusasiana.

Miten paljon merkitsevätkään puistot, kaupunkien kesäiset kukkaistutukset, tai pieni tuliaiskukkakimppu niille, joilla ei ole omaa pihaa tai pientäkään istutusta. Kesäinen kutsu kahville puutarhaan, tai ihan muuten vaan istumaan kukkien keskelle ja katselemaan. Osaksi anteliaan kesän ihanuutta.

Kuinka elintärkeä tämä kukkiva, kasvava, tuoksuva värikäs kesä on kaikkine pörräävine elävineen meille pohjoisen asukkaille. Voimme säilöä sen ravitsevan ihanuuden sisimpäämme talven varalle, ja vuosiksi eteenpäin: Aterian ystävien seurassa suuren tammen alla, lehvien siilatessa pois polttavat auringon säteet. Kukat, linnut, lämpimän tuulen ja ahomansikan makeuden.

Hyvät hetket perheen ja ystävien seurassa kietoutuvat muistoissa erottamattomasti yhteen kesäisen luonnon kauneuden kanssa.

Ystävien puutarhoissa

Palasin eilen matkalta vanhaan kotikaupunkiini. Kolmen päivän aikana ehdin vierailla useammankin ystävän puutarhassa.

Maalla viljapeltojen takana on metsän siimeksessä jo vuosikymmenten takaa tutun kuvittajan Matti Kodan japanilainen vuorenkilpitarha lammikoineen ja tiilikäytävineen. Pihan luonnonkukkaniitty punaisine kirjolupiineineen. Vanhan suuren kasvihuoneen pohjaan tehty keittiö- ja kukkatarha, ”potagerie”, tekstiilitaiteilija Liisa Kodan rakkaudella sinne valitsemat erikoiset kasvit ja kaunis järjestys. Kaikki suurta elämystä.

Kaupungin kupeessa, liikenteen ja koskenkuohujen välissä on omassa tyvenessään toisen kuvittajaystävän vehmas vanha pihapiiri omenapuineen, ruusuineen ja rakenteilla olevine huvimajoineen. Kodin ovien auetessa kesäiseen puutarhaan jatkuu elinpiiri kukkalatvojen kutittelemiin taivaisiin!

Männikkömäellä kurkottavat pitkiä kaulojaan kymmenet suuret kukkivat mehitähdet. Joka puolella kukkii, villinä ja vapaanakin.

Kaikkia kasveja en edes tunnista. Moni on toivomuslistallani. Sellainen on moneen kertaan esitelty äidilleni, joka kitkee olkihattu päässään talon aurinkoisella seinustalla. Vaaleapunaisen suviruusun taimia, punatähkä, kuunliljoja…mitä kaikkea lapsi voi omalta äidiltään pyytääkään!

Sain ystävältä kotiin tuomisiksi ruostekukan, elämäni ensimmäisen. Mitä muuta olisin tuonut matkaltani kotiin jos olisin voinut? Vehreän lehdon, solisevan puron, aurinkoisen männikkömäen, runollisen kauniit punalehtiruusut ja puiksi ehtineet jasmiinit äitini kuistin nurkalta. Vanhasta kodista sen vuosia sitten istuttamani pohjantähden, jota jäin ikävöimään jälleen.

On asioita jotka voi kantaa matkoilta kotiin vain sydämessään. Olisin tuonut myös varjoavan tammen, ja kaikki rakkaat ystävät tammen alle.

Kuvat: Kaisi Koivumäki

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kaisi Koivumäki

Keskustelu

  1. Katariina

    Oi miten kaunis, tunteita, tuoksuja, muistoja ja ystäviä mieleentuova kirjoitus. Kiitos Kaisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti