Ekokuluttaja ruokakaupassa

Ruokakaupassa käymisestä on tullut haastavaa. Hyllyiltä ei enää valita pelkästään ruokaa. Kun tarttuu tomaattiin tai kaurahiutalepakettiin, tekee samalla ekologisia ja eettisiä päätöksiä.

Ruokakaupassa tehdyillä valinnoilla on merkitystä, sillä ruoan tuottaminen, ostaminen, valmistaminen ja syöminen kotona, töissä tai ravintolassa kattaa jopa 30 prosenttia suomalaisten ilmastokuormasta.

Kuitenkin Suomessa vasta muutaman elintarvikkeen kyljessä on merkintä, josta selviävät tuotteen ilmastovaikutukset. Ei ole ihme, että kuluttaja on kaupassa ymmällään, sillä ostopäätöksiä joutuu tekemään hajanaisen tiedon varassa.

Eikä ruokavalintoja tehdä pelkästään ilmastoa ajatellen. Ilmastovaikutuksia on vertailtava ihmisten työoloihin, torjunta-aineiden käyttöön, vesistön rehevöitymiseen ja maaperän suolaantumiseen.

Myös käytännöllisyys vaikuttaa siihen, mitä ostoskärryynsä panee ja terveyttäkin pitää ajatella. Taloudellisen vastuun näkökulmasta taas kotimainen tuotanto vahvistaa työllisyyttä ja aluetaloutta.

Lue lisää ruokaostosten ilmastokuormituksesta ja muista vihreistä valinnoista Kotiliedestä 15/2010.

Millaisia valintoja sinä teet ruokakaupassa? Osaatko ostaa ekologisia ja eettisiä tuotteita? Haluaisitko, että elintarvikkeiden hiilijalanjälkimerkinnöistä tulisi pakollisia? Mitä muita merkintöjä kaipaisit elintarvikepakkauksiin?

Avainsanat

Keskustelu

Maalaiskaupoissa on mahdoton tehdä valintoja ekologisuuden tai minkään muun kriteerin mukaan. Valikoimiin kuuluu rajattu määrä tuotteita ja tuotteista saatavilla on tasan yksi vaihtoehto. Kun kysyy kaupan henkilökunnalta jotain tuotetta, niin helposti saa vastauksen että ”ei kuulu tämän myymälätyypin valikoimiin eivätkä ne tuolta keskusliikkeeltä anna edes tilausnumeroita muille tuotteille kuin myymälätyypille sallittuihin tuotteisiin”. Tämä on mielestäni huonon palvelun huippu! Monet maalaiskauppojen myyjät näet mielellään tilaisivat yhtä ja toista tarpeellista tänne sivukylälle, mutta heidän ylempi portaansa ei salli tälläistä palvelua! Yläneellä ei pysty ostamaan edes mämmimaltaita, koska se ei kuulu sen paremmin Sale- kuin Siwa-ketjun valikoimiin. Kaljamaltaita kyllä saa ja valmista mämmiä, mutta oman mämminsä valmistaja joutuu ajelemaan vähintään Säkylään, Euraan, Loimaalle tai Mynämäkeen tälläisen peruskaman, kuin mämmimaltaat, hankintaa varten. Samalla sitä ostaa muutkin muonansa isommasta kaupasta. Tuollainen tekemällä tehty huono valikoima ruokkii itseään. Jos räväyttäisivät jollain positiivisella tavalla, noidankehä kääntyisi positiiviseen suuntaan. Kohta ei kesäasukkaillakaan näet ole sitä yllättävän lähellä olevaa saunamakkaran ostopaikkaa…

Kaupassa olen hereillä, ainakin melko usein. Yritän harkita, jotta en ostaisi liikaa jääkaapin täytettä vaan että kaikki ruoka myös tulisi syödyksi. Kesällä suosin kotimaista, mutta ostan paljon luomua. Lihan syöntiä meillä on vähennetty. Joskus mietin, miksi tavaravalikoima vain paisuu suurissa kaupoissa, eikö me pärjätä vähemmällä. Merkkien saaminen olisi ihanaa ja helpottaisi kuluttajan osaa, meitä, jotka haluamme harkita ja tehdä omalta pieneltä osaltamme parhaamme päästöjen vähentämiseksi.

Oli hyvä juttu kotiliedessä juuri ruokavalinnoista ja hiilijäljistä.Ja kuluttajat on todella hyviä kuluttamaan, kun 20 prosenttia ruokaa menee kaatopaikalle. Siinä sitä olisi itsekullekin miettimistä.Ostetaan enenpi kuin syödään ja sitten se vanhenee jääkaappiin. Pakkaukset on todella ihania, kun niistä ei viitsitä kaikkea kaapia pois, niin roskiin vaan! On se kaatopaikoilla aikamoinen kuhina, kun ruoat siellä palaa.
Kyllä edellinen kirjoittaja on oikeilla vesillä, kun ostaa harkiten.Mielestäni on tärkeää ostaa kotimaista, lähellä tuotettua, puhdasta ruokaa. Kaukomaiden eväät ne kalliiksi tulee vaikka millä mittarilla niitä arvioi.

Pakkauksessa olisi hyvä lukea isoin kirjaimin/numeroin, miten paljon sen sisällöstä on lisäaineita. Onhan ne printattu pakettien ja kääreiden kylkeen, mutta harva niitä näkee, niin pientä pränttiä ovat. Selkeät prosentit kiitos, ja vesijalanjälki myös. Jos maallikko sen päälle mitään ymmärtää, mutta jos sitä verrattaisiin johonkin selkeään kuten hiilijalanjälkimittarissa voidaan käyttää vertailukohteena naudanlihan hiilijalanjälkeä. Jos siis olen oikein ymmärtänyt.

Minusta on merkillistä, kun kotiruokaa on mailmansivu pystytty valmistamaan ilman E-sitä ja E-tätä. Mitä tahansa einestä tai puolivalmista ostaakin, niin vähintään löytyy E621, muutamaa väriä ja sana aromi. On hämäävää sanoa mausteita aromeiksi, vaikka ne toki arominsa tuotteeseen antavat. Minusta mausteita kuuluu sanoa mausteiksi ja jos niiden lisäksi laittaa mukaan jotain muutakin aromia niin se on sitten se aromi. Ja leivinjauheen ja ruokasoodan ( ja tietysti muutkin ”jauhonparanteet” selvästi mainittuina)kuuluisi olla mainittuina ihan noilla suomenkielisillä nimillään. Jos ne mainitaan kemiallisilla nimillään, niin kuinka moni tavallinen perheenäiti tai -isä hoksaa, mistä aineesta tuotesisällössä oikeasti puhutaan! Kemialliset nimet aiheuttavat turhaa huolta, kun ei kuluttaja voi tietää mikä aine todellisuudessa on kyseessä: Eivätkö ne einestehtailijat osaa valmistaa normaalia ruokaa normaaleista aineista, kun lisäaineita on kuin Vinkkilän kissoja?

Kommentoi juttua: Ekokuluttaja ruokakaupassa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X