Ruoka

Mikä ihmeen auringonsilmä, riivinkropsu ja naurismäihä? Kokosimme 11 höpsön kuuloista reseptiä Kotilieden arkistoista, joissa oli tosi kyseessä

Sota-ajan säännöstely ja raaka-aineiden kallis hinta vaativat emänniltä kekseliäisyyttä. Kävimme läpi 1930–1950-lukujen Kotiliedet ja poimimme kiinnostavimmat reseptit.

Tirri, sekalohko, lanttuvatkuli, laihajuusto ja naurismäihä… Ei, kyse ei ole satukirjan pitopöydästä, vaan suomalaisista perinneruoista, joita Kotiliesi julkaisi 1930–1950-luvuilla.

Kokosimme 11 höpsön kuuloista reseptiä, joissa oli tosi kyseessä. Niillä ruokittiin niin sota-ajan lapset kuin pidettiin pitopöytä koreana silloinkin, kun voista ja sokerista oli puute.

Ajalle tyypillisesti vastuu keittiön uroteoista sysättiin naisille eli emännille, kodinlaittajille ja äideille, kuten kokkeja resepteissä puhutellaan. Kokkaavia isiä ei lieden äärellä tuolloin juuri ollut.

Lue myös: 1940-50-lukujen jouluherkut: Korvikkeita ja perunaa

Juhlan kunniaksi vain parasta

1. Linnunpesä – pääsiäisen kahvipöydän vetonaula

Varvuista tehty pesä, munat ja pääsiäistipu – onko ikonisempaa pääsiäisasetelmaa? Keväällä 1935 myös pääsiäisen jälkiruoka koristeltiin näyttäväksi linnunpesäksi.

Neljän munan sokerikakku paistetaan pienessä padassa tai vuoassa. Varvut pesä saa ristiin rastiin paperitötteröllä pursotetusta kaakaojauheella värjätystä kuorrutteesta. Ja koska pitäähän pesällä olla munansa, kuuluu pohjan reunaan leikata kolo pesän suuksi, joka täytetään pienillä kirjavilla munilla ja koristellaan munia vartioivalla pääsiäiskananpojalla.

Linnunpesä
Kuva: Kotilieden arkisto

Tällainen juhlallisempi kahvikestitys tuli Kotilieden mukaan järjestää mieluiten kello 17–18. Illemmaksi riittivät tee ja voileivät, jotta ”emäntä pääsee juhlapäivänä ruokapuolesta melko vähäisellä puuhalla entisajan tarjoiluihin verraten.”

2. Auringonsilmä – laskiaisvehnän perinteinen pari

”Laskiaisruoilla on jo sellaiset perinteet, ettei niitä voi minkäänlaisella keittotaidollisella vallankumouksella syöstä vallastaan”, talousopettaja Irja Seppänen kirjoittaa Kotiliedessä 1935.

Siispä lehden laskiaisreseptit ovat perinteistä pakanallisen paastoa edeltäneen talvijuhlan perua – laskiaisvehnää, jotta vilja kukoistaisi ja välttäisi hallat, sekä siansorkkia, jotta karjaonni soisi.

Nykyajan laskiaisvehnät, eli pullat, sopii kuitenkin unohtaa! Vajaa 90 vuotta sitten mäenlaskijoille tarjottiin lounaaksi linnejä eli tattarijauhoista, hiivasta, kermamaidosta ja kiehuvasta maidosta tehtyjä lettuja, erilaisia kaviaareja ja lihalientä. Kaunein kaviaari lienee auringonsilmä eli silputusta sipulista ja peratusta, haarukalla hienonnetusta anjoviksesta tai sillistä koottu annos, jonka keskelle rikotaan raaka munankeltuainen.

Auringonsilmä
Kuva: Kotilieden arkisto

3. Riivinkropsu onnistuu ilman maitoakin

Sota-aikana 1943 kalevalanpäivän ja laskiaisen herkkujen valmistus hankaloitui etenkin kaupungissa, jossa maitoa oli vaikea saada, kun lehmä puuttui ja säännöstely rajoitti saatavuutta kaupoissa. Siksi Kotiliesi vinkkaakin, että perinteinen laskiaisherkku, riivinkropsu, eli raastetusta perunasta tehty pannukakku, valmistuu myös veteen.

Kuten ajankuvaan kuului, kaikki valmistuksen sivutuotteet neuvotaan hyödyntämään. Perunaraasteesta puserrettu neste kehotetaan ottamaan talteen, jotta käyttöön kelpaavat perunajauhot pääsevät laskeutumaan astian pohjalle. Nestettä puolestaan suositellaan saippuan korvikkeeksi sen kuohuvan koostumuksen vuoksi.

4. Klimppivelli – arvostetun emännän salainen ainesosa takaa kuohkeuden

1943 laskiaisen tarjottaviksi ehdotetaan lisäksi maidosta, vedestä ja taikinakokkareista sekoitettua perinneruokaa, klimppivelliä.

”Klimpit” valmistettiin arkisin maidosta, suolasta ja ohrajauhoista. Kotilieden arvostaman Fanni-emännän, eli todennäköisesti lehdessä aiemmin esitellyn, Kurikan maatalousnäyttelyissä 1935 pääemännän tehtäviä hoitaneen ja Lotta Svärdiin kuuluneen Fanni Koiviston, klimpeissä kerrotaan kuitenkin olleen perunasosetta, joka tekee klimpeistä erityisen kuohkeita.

Säännöstely edellytti kekseliäisyyttä

1940-luvun sotavuodet näkyivät ihmisten ruokavalioissa. Koska sokeri, voi ja jauhot olivat säännöstelyn kohteena, tarvittiin emänniltä ”esiäitien kekseliäisyyttä”, jotta ravinto säilyisi monipuolisena eikä juhlissa tarvitsisi tarjota ei-oota.

5. Tirri imaisee sokeroimattomat marjasäilykkeet

Sokeroimattomat marjasäilykkeet ovat vuoden 1940 Kotilieden mukaan hyvä pohja esimerkiksi tirrille eli imelletylle marjamämmille, jonka kätevä emäntä haudutti neljässä tunnissa uunissa puolukoista, vedestä ja ruisjauhoista ja tarjoili kylmän maidon kera.

6. Lanttuvatkuli tarjoaa vitamiinit

Kotiliesi neuvoo emäntiä lisäämään juureksia ruokavalioon, jotta ”työkelpoisuus” ja terveys säilyvät hyvinä ”näinä kohtalokkaina aikoina”. Talvella 1940 C-vitamiinirikkaat lantut opastetaan kypsentämään uunissa hauduttamalla, jotta keittämisen aiheuttamalta vitamiinihukalta vältyttäisiin.

Samalla periaatteella valmistui myös lanttuvatkuli eli lantusta ja luuttomasta naudanlihasta haudutettu lihapata. Lihat ja lantut ladottiin kasariin kerroksittain sipulisilpun, jauhojen ja mausteiden kanssa ja annettiin kypsyä hiljalleen kaksi–kaksi ja puoli tuntia.

7. Naurismäihä – sota sai kaipaamaan nälkävuosien sankarijuuresta

Kun ravinto alkoi muuttua yhä yksipuolisemmaksi, nosti nauris jälleen arvoaan. Tuo runsaasti C-vitamiinia sisältämä ja monenlaisia olosuhteita kestävä sankarijuures oli pelastanut hallan vuoksi viljan menettäneet suomalaiset nälkävuosina.

Kotilieden talousopettaja Marja Helaakoski-Tuominen harmitteleekin 1943, ettei perunan syrjäyttämää naurista ollut kylvetty enempää – siitä kun olisi saanut välipaloja lapsille, sillä omenoistakin oli tuolloin pulaa.

Vaikka nauris oli sääntelyaikaan varsinainen onnenpotku, tulee ruokalaji naurismäihän eli naurisraasteen nimi kuitenkin ”mäihäämisestä”. Nykysuomeksi sanottuna pesty ja kuorittu nauris kaavittiin siis lusikalla meheväksi soseeksi.

8. Sekalohko – makua lihattomaan ruokaan liemikuutiosta

Kaupungeissa ruokatilanne oli maaseutua ankeampi. Koska lihasta, maidosta ja rasvasta oli puute, neuvotaan kaaliruokiin tuomaan makua lihaliemikuutioilla.

Sekalohkossa liemikuutio valmistetaan 50 grammasta sianlihaa ja puolesta litrasta hapankaalia. Haudutuksen jälkeen keitokseen lisätään raastettua punajuurta, perunoita, vettä ja hiutaleita.

9. Laihajuusto oli voittoman voileivän kosteuttaja

Joulun 1940 välipäivinä talousopettaja Irja Seppänen-Pora opastaa nostamaan pöytään voileipiä – tai pikemminkin voittomia leipiä – erilaisin päällystein. Koska voileipien päältä puuttui olennaisin, säännöstelyn kohteeksi 1939 joutunut voi, tuli päällysteiden antaa leivälle kosteutta.

Kostean voileivän takasi kuoritusta maidosta ja juustonjuoksuttimesta valmistettu ja suolavedessä säilytetty laihajuusto. Kun juusto on juossut ja puserrettu käsin niin, että hera erottuu, se neuvotaan leikkaamaan viipaleiksi tai survomaan haarukalla kaura- tai grahamkeksien päälle. Halutessaan pinnalle voi ripotella kuminaa ja suolaa.

Emännän urotyöt jatkuivat sodankin jälkeen

Sodan jälkeen maalaisemännän taitoja mitattiin muun muassa leivonnassa, sianlihakastikkeen teossa sekä todellisessa suurtyössä eli syysteurastuksessa, jolloin teuraaksi päätyivät naudat ja lampaat, joille ei talossa riittänyt talvella ruokaa. Ammattiteurastajaa saattoi käyttää, mutta leikkeleet tuli osata itse valmistaa – olihan huomattavasti edullisempaa tehdä itse kuin ostaa jatkuvasti 100 gramman siivuja ”evästettäville koululaisille”.

10. Nuorikon kakku eli helppo hedelmäkakku

1951 paras kakku jouluksi oli hedelmillä maustettu kuivakakku, jonka voi paistaa viikko ennen aattoa ja säilyttää tiiviissä peltilaatikossa h-hetkeä varten. Tällainen on hyvin säilyväksi kuvattu nuorikon kakku, jossa makua antavat raastettu sitruunankuori ja suikaloitu appelsiininkuori, kuivatut luumut tai omenat sekä mantelit ja pähkinät.

Nuorikon kakku
Kuva: Kotilieden arkisto

Mysteeriksi jää kuitenkin herkun nimi, nuorikon kakku. Entisaikoina nuorikolla kun viitattiin niin vastavihittyyn vaimoon kuin nuoreen kanaankin. Siipilintusattumia ei tähän kakkuun sentään ole piilotettu. Ehkä nuorikon kakku viittaa leivonnaisen helppouteen: näin simppeli jälkiruoka tulisi kokemattomammankin emännän taitaa.

11. Kääresyltty vapautti emännälle aikaa pyhäpäivinä

Vuoden 1951 joulunumerossa neuvotaan tekemään arvokkaita leikkeleitä, jotka tulivat kuuloon ainoastaan maaseudulla teurastuksen yhteydessä tai jouluna, jolloin pöytään nostettiin parempaa tarjottavaa. Leikkeleet olivat myös siitä kätevä ruoka, että ne vapauttaisivat pyhänä vapaa-aikaa perheenemännälle eli ruoanvalmistajalle, sillä ”nehän eivät vaadi muuta työtä”.

Kääresyltty
Kuva: Kotilieden arkisto

Leikkeleiden parhaimmistoon kuului kääresyltty eli sian kyljestä keitetty leikkelerulla. Parasta sylttyä tulee rouva Ellen Siivosen mukaan aikuisen sian sijaan porsaan sivuista ohuemman silavakerroksen ja kamaran eli nahan vuoksi. Kuumalla vedellä kasteltu kamara kääritään tiukaksi rullaksi, sidotaan langalla ja keitetään hiljalleen kypsäksi. Suolavesi säilöö valmiin rullan.

Lue myös Seuran juttu: Armeijan kasvisruokapäivä kuohuttaa, vaikka sota-ajan jermut taistelivat kasvisruoan voimin – Tällainen oli sotilaiden vegemenu!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Mikä ihmeen auringonsilmä, riivinkropsu ja naurismäihä? Kokosimme 11 höpsön kuuloista reseptiä Kotilieden arkistoista, joissa oli tosi kyseessä

Sinun täytyy kommentoidaksesi.