Ruoka

Mustavahakas on herkku, joka jokaisen sienestäjän kannattaa opetella tuntemaan! Näin opit tunnistamaan mustavahakkaan

Huumaavan tuoksuinen mustavahakas on hyvänmakuinen ruokasieni. Opettele tunnistamaan sienestäjien suosikki!

Jos metsästä löytyy mustavahakas, se kannattaa ehdottomasti napata sienikoriin. Herkullisen makuinen sieni on monen sienestäjän suosikki. Silti sitä ei tunneta Suomessa kovin hyvin.

Upeita makuelämyksiä etsivän aloittelevankin ruokasienestäjän kannattaa siis opetella tunnistamaan mustavahakas. Ota talteen myös ideat, millaista ruokaa mustavahakkaasta kannattaa valmistaa.

Lue myös: Pieni sieniopas sinulle, joka tunnet hyvin kantarellin, herkkutatin ja suppilovahveron! Listasimme herkulliset ruokasienet, jotka kannattaa opetella seuraavaksi

Näistä tuntomerkeistä tunnistat mustavahakkaan

Mustavahakas (Hygrophorus camarophyllus) suosii kasvupaikkana paksusammaleisia havumetsiä. Sieni on yleinen Etelä-Suomessa, mutta harvinaistuu maan pohjoisosia kohti mentäessä. Parhaimmillaan sieni voi olla todella satoisa, toisina vuosina satoa taas tulee niukasti. Satoaika on elokuusta lokakuuhun.

Mustavahakas ei ole ainoastaan ihmisten herkkua. Myös toukat nauttivat sienestä ja harmillista kyllä jo nuori sieni saattaa olla toukkainen.

• Lakki on väriltään harmaanruskea tai mustanruskea, säteittäissäikeinen ja leveydeltään 4–15 cm. Lakki on nuorena kupera, mutta laakenee vanhempana. Lakki on matalasti keskuskohoumallinen ja vanhempana kuoppakeskustainen.
• Lakin reuna voi olla ohuesti valkoinen.
• Heltat ovat valkoiset tai harmahtavat, vahamaiset, harvat, paksut ja johteiset.
• 5–15 cm pitkä jalka on tasapaksu, lakkia vaaleampi ja harmahtavan pitkäsäikeinen.
• Malto on haurasta ja valkoista.
• Sienen haju on kukkainen ja hunajainen. Kypsennettäessä haju voimistuu. Maku on makea ja mieto.

Mihin ruokiin mustavahakas sopii?

Mustavahakasta ei tarvitse esikäsitellä, ja sienen voi syödä sellaisenaan. Tuoreissa sienissä maku on parhaimmillaan.

Mustavahakkaan voi säilöä joko pakastamalla tai kuivaamalla. Kuivatessa sieni leikataan puolen sentin viipaleiksi. Kuivatuilla mustavahakaslastuilla voi herkutella banaanilastujen tapaan.

Mustavahakas sopii moniin erilaisiin sieniruokiin erityisesti yhdessä toisten sienten kanssa, esimerkiksi sienisalaattiin.  Kokeile myös sienimunakasta mustavahakkaista ja mustavahakas-bruschettaleipiä.

Kun kuivatut mustavahakkaat haluaa ottaa käyttöön, ne liotetaan vedessä. 15 minuutin liotus riittää.

Lue myös Anna.fi: Maistuisiko sienipiirakka? Syksyn 5 herkullisinta reseptiä

Älä sekoita mustavahakasta näköislajein!

Mustavahakkaalla on muutamia näköislajeja, joista erityisesti nuijamalikka kannattaa opetella erottamaan. Nuijamalikka on syötävä, mutta sen kanssa ei saa nauttia alkoholia. Alkoholin kanssa nuijamalikka voi aiheuttaa myrkytyksen.

Nuijamalikan lakki on harmaanruskea siinä missä mustavahakkaan lakki on tummemman mustanharmaa. Sienellä on johteiset, kellanvalkoiset heltat. Jalka on saman värinen kuin lakki ja nukkainen, jalan tyvi on nuijamaisen paksuuntunut. Malto on usein vetistä ja aika sitkeää. Tuoksu on karvasmantelimainen. Mustavahakkaalla ei ole nuijamaista jalkaa, joka nuijamalikalla on.

Mustavahakkaan saattaa sekoittaa myös isojuurekkaaseen tai nohivahakkaaseen. Suomessa todella yleisenä kasvava isojuurekas on kelvoton ruokasieneksi, sillä se voi aiheuttaa vatsavaivoja. Nohivahakas sen sijaan kelpaa ruokasieneksi, mutta se on metsissämme harvinainen.

Siinä missä mustavahakas kasvaa maassa, isojuurekas kasvaa maatuvien oksien päällä ja lehdipuiden kannoilla ja rungoilla. Isojuurekas on yleensä vaaleamman ruskea kuin mustavahakas ja isojuurekkaan jalan tyvellä on rihmastojänteitä toisin kuin mustavahakkaalla.

Lähteet: Tea von Bonsdorff & Lasse Kosonen: Ruokasienet Suomen luonnossa (2020, Otava), Laji.fi: mustavahakas, Ruokavirasto: mustavahakas