Saara on valmistanut jopa porkkanakakun retkikeittimellä – nerokas oivallus nosti bloggaajan retkiruokailun uudelle tasolle

Viimeistä murua myöten -ruokablogista tuttu Saara Atula jakaa uudessa Retkiruokakirjassaan parhaat vinkit retkiruokailuun. Oivallus siitä, että keitonkin voi kuivata kerralla sai hänet hylkäämään kaupan valmiit pussipastat.

Kuivaruoat ja säilyketölkit ovat tuttu näky retkeilijän rinkassa. Myös Saara Atula, 30, luotti pussipastoihin, kunnes hän tajusi, ettei viikonkaan vaelluksella tarvitse tehdä kompromisseja ruoan suhteen.

Nykyään trangialla tai nuotiolla kypsyy niitä ruokia, joita Viimeistä murua myöten -ruokablogista tuttu Saara Atula ja hänen Markus-puolisonsa laittaisivat kotonakin: kasvipohjaisia curryruokia, patoja ja tagineita. Aterian kruunaa lähes poikkeuksetta jokin jälkiruoka.

”Ehkä kaikista oudoin asia, jota olen valmistanut retkikeittimellä, on porkkanakakku”, Saara sanoo.

Neuvot porkkanakakun sekä yli 60 muun ruoan valmistukseen hän jakaa tuoreessa Retkikeittokirja-teoksessaan (Cozy Publishing, 2022). Kirja sisältää lisäksi käytännön vinkkejä varusteista vedenkäyttöön ja ruokien ja raaka-aineiden esivalmisteluun, joiden avulla aloittelijakin pääsee retkikokkauksen makuun.

Lue myös: Retkeilijä, osaatko tehdä tulen luonnon omilla sytykkeillä? Näillä nikseillä saat nuotion syttymään

Särkitunturi

Lääkärinä työskentelevä Saara Atula käyttää kaikki lomansa Markus puolisonsa kanssa vaeltamiseen. He muuttivat Helsingistä Rovaniemelle puolitoista vuotta sitten, jotta Lapin retkeilymaastot olisivat lähempänä. Lyhyempiä päiväretkiä tulee tehtyä jopa viikoittain. Tämä kuva on Särkitunturilta. Kuva: Retkiruokakirja (Cozy Publishing)

Oivallus kuivatusta hernekeitosta muutti omaa retkiruokailua

Saara Atulan oma retkiruokailu mullistui vuonna 2018, kun hän sai vinkin seuraajaltaan sosiaalisessa mediassa, että hernekeittoakin voi kuivata. Kuivaaminen sinänsä ei ollut kymmenen vuotta vaellusta harrastaneelle ja lapsesta asti retkeilleelle ja partiossa käyneelle ruokabloggaajalle uusi juttu. Retkeilijät kuivaavat raaka-aineita, jotta ne painaisivat vähemmän ja eivät veisi tilaa rinkassa, jota pitäisi jaksaa kantaa vaellusten aikana.

Saarakin kuivasi kotonaan yksittäisiä raaka-aineita, kuten sieniä tai vihanneksia, pastoja varten, mutta kokonaisen keiton kuivaamisesta hän ei ollut kuullut. Hän päätti opiskella aiheesta lisää internetissä ja kokeilla itse, mitä tapahtuu, kun hernekeittomöykyn levittää tölkistä ohueksi pellille ja nostaa 50-asteiseen uuniin kuivumaan.

Vuorokautta myöhemmin 500-grammaisen hernekeittopurkin sisältö mahtui helposti kahden ja puolen desilitran Minigrip-pussiin.

”Se oli sellainen ahaa-elämys. Olin ihmeissäni, että keitto meni niin pieneen tilaan.”

Saara ajatteli, että jos kerran hernekeiton voi kuivata, miksei myös itse tehtyjen keittojen ja kastikkeidenkin kuivaus onnistuisi, kun niitä keittäisi kasaan sen verran, että ylimääräinen neste haihtuisi.

Saara Atulan linssikorma retkelle

Linssikorma kuuluu Saaran suosikkiruokiin. Se valmistuu helposti myös retkellä, kun kastikkeen kuivaa kotona etukäteen. Kuva: Retkiruokakirja (Cozy Publishing)

Ensimmäisen kerran hän nautti tällä metodilla kuivatun, itse tehdyn aterian loppukesästä 2019 Hetta-Pallaksella. Takana oli 23 käveltyä kilometriä ja kesken matkan yllättänyt kaatosade.

”Oli kylmä, märkää ja jalat kipeinä. Kun pääsimme varaustupaan, halusin vain ruokaa ja nukkumaan.”

Tunne unohtui, kun tupaan tulvahtivat mukaan pakatun linssikorman curryn, chilin ja muiden mausteiden tuoksu, kun pussin sisällön kippasi kiehuvaan veteen.

”Maut olivat vain voimistuneet, kun olin kiehuttanut kastiketta kotona pitkään kasaan. Se oli todella herkkua, oikein hyvä palkinto. Olin, että vau, tosiaankin näin hyvää ruokaa voi syödä retkellä.”

Saara päätti, että valmistaisi retkiruoat jatkossakin itse.

Saara Atulan retkiruokavinkit: Näin kuivaat kastikkeen retkelle

Kastikkeiden ja keittojen kuivauksessa olennaista on ylimääräisen veden haihduttaminen. Saara Atula keittää kastikkeita ja keittoja kasaan ennen kuivausta noin 45 minuuttia tai niin pitkään, että koostumus muuttuu tahnamaiseksi soseeksi.

Sen jälkeen se levitetään tasaisesti ja mahdollisimman ohuesti uunipellille ja laitetaan tasalämmöllä tai kiertoilmalla noin 50-asteiseen uuniin kuivumaan vuorokaudeksi. Uuniluukku on jätettävä raolleen niin, että ilma pääsee poistumaan ja ruoka kuivumaan.

Keiton kuivaus

Keitto ja kastike levitetään kuivausta varten ohueksi pellille ja laitetaan uuniin kuivumaan. Ruoka on riittävän kuivaa, kun pellin sisältö on kuivunut kovaksi levyksi, jonka voi napsauttaa poikki ja murentaa uudelleen suljettavaan pakastuspussiin. Kuva: Retkiruokakirja (Cozy Publishing)

Mahdolliset sattumat, kuten juuresten palat, tulee pilkkoa tavanomaista pienemmiksi, jotta ne kuivuvat myöhemmin uunissa nopeammin. Sitä ennen juurekset on kuitenkin kypsennettävä. Jos juureksen kuivaa raakana, se säilyttää raa’an olomuotonsa myös silloin, kun siihen lisätään kuuma vesi, joka palauttaa juureksen kosteuden. Pitkän kypsymisajan vaatimia raakoja juureksia ei ole puolestaan järkeä keittää retkikeittimellä, sillä se kuluttaa kaasua tai muuta keittimeen tarvittavaa polttoainetta.

Kolmas huomioitava seikka kuivattavissa aterioissa on rasva.

”Jos ruoan seassa on öljyä tai esimerkiksi kookosmaitoa, se ei kuivu ruoasta pois, vaan alkaa ajan kanssa härskiintyä. Ruoka härskiintyy sitä nopeammin, mitä korkeammassa lämpötilassa sitä säilyttää”, Saara selittää.

Tällaisia rasvaa sisältäviä ruokia hän neuvoo kuivaamaan korkeintaan viikon tai kaksi ennen vaellusta ja säilömään mieluiten jääkaapissa tai pakastimessa lähtöpäivään asti. Saaran linssikormassa on kookoskermaa, mutta säilyvyyttä voi pidentää vaihtamalla kookoskerman luontaistuotekaupoista ja kiinalaisista ruokakaupoista saatavaan kookoskermajauheeseen. Se sekoitetaan kuivattuun kastikkeeseen vasta retkipaikalla.

Lue myös Anna.fi: Valmistele retkieväät kotona tai kokkaa nuotiolla – parhaat reseptit ja ideat onnistuneelle retkelle

Muista nämä, kun käytät luonnonvesiä ruoanlaitossa

Kuivattuisiin kastikkesiin ja keittoihin tulee lisätä retkipaikalla kiehuvaa vettä, jotta ne saavuttavat nestemäisen olomuotonsa. Päiväretkiä varten Saara Atula kantaa juoma- ja ruoanlaittovedet kotoa, mutta esimerkiksi viikon mittaisilla vaelluksilla mukana ovat vain ensimmäisen päivän vedet. Etelä-Suomessa suosituissa kansallispuistoissa on lähdevettä sisältäviä kaivoja, joista voi käyttää vettä sellaisenaan.

Saara kertoo käyttäneensä Lapissa ja Itä-Suomessa myös kirkasta, virtaavaa vettä joista ja lammista, mutta muistuttaa, että aina on mahdollista, että esimerkiksi yläjuoksulla on kuollut eläin, joka on saastuttanut veden.

”Jos haluaa pelata varman päälle, vesi kannattaa aina keittää, filteröidä tai suodattaa tai käyttää puhdistustabletteja.”

Linssikorman kaltaisten kastikkeiden lisukkeina Saara suosii minuutissa kypsyvää kuskusia tai kymmenen minuutin riisejä ja pastoja. Talviretkillä mukana kulkee ruokatermari, jossa riisit hautuvat kypsiksi kuumassa vedessä noin puolessa tunnissa. Siitä tulee rinkkaan ylimääräistä painoa, mutta siten saa säästettyä retkikeittimeen tarvittavaa polttoainetta, jota kuluu pakkasilla tavanomaista enemmän.

Saara Atula 

Päiväretkillä kylmäsäilytyksestä ei tarvitse välittää, mutta pidemmillä retkillä kesähelteillä Saara suosii esimerkiksi leivän päällä juustojen sijaan kuivattua hummusta, pestoa tai tomaattipyreetä. Jos evääksi haluaa lihaa,  maitoa tai kalaa, ne kannattaa kääriä kylmäkallen kanssa folioon tai  märkänä pakastettuun pyyhkeeseen.  Kuva: Retkiruokakirja (Cozy Publishing)

Tärkeimpiä varusteita ovat retkikeitin, polttoaine, kattila, kattilan kansi ja kahva, tuulensuoja, tulitikut ja ruokailuvälineet, Saara listaa. Hän ymmärtää, että retkiruokailu voi kuulostaa etukäteisvalmisteluineen ja varustehankintoineen työläältä, mutta palkitsee lopulta.

”Suunnittelu vie eniten aikaa. En tee kaikkia aterioita valmiiksi, vaan kuivaan myös yksittäisiä raaka-aineita ja ostan valmiiksi kuivia, kuten soijarouhetta, ja sekoitan niitä keskenään paikan päällä.”

Koska työ on tehty kotona etukäteen, vaelluksella voi vaan nauttia: kävellä eteenpäin, nauttia luonnosta ja päästää ajatukset irti kaikesta. Juuri siihen tunteeseen Saara jäi itse retkeilyssä koukkuun.

Avainsanat

Keskustelu

En usko Saara Atulan laskeneen kuinka paljon sähköä muonien kuivattaminen vie. Sähköä pitää säästää, siksi itse syön maastossa ruokia, joita ei ole kuivattu edes teollisesti. Viljat, kuiva leipä ja kotona mukaan keitetyt kananmunat. Kalasäilykepurkit viitsin kantaa mukanani, koska en ole suursyömäri.

Kommentoi juttua: Saara on valmistanut jopa porkkanakakun retkikeittimellä – nerokas oivallus nosti bloggaajan retkiruokailun uudelle tasolle

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X