Villiyrtit ja -vihannekset ovat ilmaista vatsantäytettä.

Sami Tallberg neuvoo villiyrttien lajikkeet aloittelijalle: ”Kuka tahansa voi hakea luonnosta ilmaista ruokaa”

Villiyrttien ja -vihannesten sesonki kestää puoli vuotta, ja säilömällä sesonkia voi pidentää entisestään. Palkittu keittiömestari ja villiyrttiekspertti Sami Tallberg kertoo, mistä villiyrtteihin tutustuminen kannattaa aloittaa.

Villiyrteillä ja -vihanneksilla tarkoitetaan kasveja, puita ja pensaita, jotka kasvavat luonnonvaraisina. Näin ne muodostavat luonnon oman aarreaitan, johon kenellä tahansa on pääsy – täysin ilmaiseksi.

”Meillä on puoli vuotta aikaa hyödyntää villiyrttejä ja -vihanneksia ja siihen vielä lisäksi marjat ja sienet. Käsissämme on valtava määrä ympäristöystävällistä, maukasta ja terveellistä lähiruokaa, johon Suomen ruokakulttuuri oikeastaan alun alkaen perustuu”, Sami Tallberg sanoo.

Villivihannesten sesonki kestää puoli vuotta

Kausi alkaa vuodesta riippuen aikaisintaan huhtikuun puolivälissä ja vielä lokakuun puolivälin paikkeilla voi kerätä myöhäisiä lajikkeita. Kausi ei siis suinkaan lopu keskikesään, kuten usein virheellisesti ajatellaan.

Villiyrttien ja -vihannesten sesonki alkaa isomaksaruohosta ja ahosuolaheinästä. Kauden alussa kukoistavat myös esimerkiksi nokkonen, vuohenputki, ketunleipä, voikukka ja peltokanankaali.

”Jos yrttejä säilöö, kausi kestääkin koko vuoden.”

Paras tapa yrttien säilömiseen on niiden kuivattaminen kasvikuivurilla, jonka lämpötilan voi säätää kullekin lajille sopivaksi. Yrtit ovat tarpeeksi kuivia, kun lehti katkeaa rapsahtaen, kun sitä taivuttaa.

Villiyrtit ja -vihannekset voidaan myös pakastaa sellaisenaan. Yrtit kannattaa jakaa pieniin annospusseihin tulevaa käyttöä varten.

Villiyrtit ja -vihannekset ovat ilmaista vatsantäytettä.

Parhaat apajat löytyvät asutuksen läheltä

Toisin kuin moni kuvittelee, villiyrttejä ei kannata lähteä etsimään metsän siimeksestä, josta löytyy lähinnä ketunleipää. Sen sijaan niitä löytyy hyvin asutuksen läheltä: pihoilta, niityiltä, kenttien ja peltojen laidoilta sekä poluilta.

Keräilyyn pätevät samat jokamiehenoikeudet kuin esimerkiksi marjanpoimintaankin. Yksityisille pihamaille tai luonnonsuojelualueille ei parane lähteä, mutta muuten luonnosta saa poimia syötäväksi haluamansa kasvit.

Takataskussa kannattaa pitää aimoannos maalaisjärkeä, ja vilkasliikenteisten teiden reunukset, torjunta-aineita tulvivat pellot ynnä muut mahdollisesti saasteiset reitit kannattaa jättää rauhaan.

Totuttele makuihin salaatin avulla

Sami Tallberg suosittelee kokeilemaan villiyrttisalaattia, joka on helppo tapa tutustua uusiin makuihin. Villiyrttien ja -vihannesten keräämiseen pätee sama sääntö kuin sieniinkin: kerää vain sellaisia lajikkeita, joiden tiedät sopivan syötäväksi. Tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi Arktisten aromien villiyrttilistauksen avulla.

”Kerää viittä tai kymmentä yrttiä ja mausta salaatti vinegretillä, suolalla ja pippurilla. Hyvin maustettu salaatti on helppo tapa huomata, miten maukkaita kasveja luonnosta löytyy. Salaatti maistuu sellaisenaan tai vaikka graavikalan tai grilliruoan lisukkeena.”

Tallberg ehdottaa keräämään salaattiin voikukan kukkia ja lehtiä, litulaukkaa, luonnon orvokkeja, suolaheinää, horsman versoja, ketunleipää ja isomaksaruohoa. Yrttejä ei tarvitse edes pestä, vaan ne voi käyttää salaatissa sellaisenaan.

Jos alkuun pääseminen tuntuu vaikealta, maistelun voi nykyään aloittaa myös monen ravintolan lautaselta. Helsingissä villiyrttejä pääsee maistelemaan esimerkiksi ravintola Grönissä, Lyonissa, Juuressa, Olossa, Kuurnassa ja Askissa.

Lue myös:
5 ohjetta: nappaa Sami Tallbergin vinkit villiyrttien käytön aloittamiseen
Villiyrtit viettelevät keittiössä – vinkit villiyrttien poimijoille
Nokkonen on maukas villivihannes
Kasvata idut itse ja hyödynnä tuoreet versot ruoanlaitossa

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Sami Tallberg neuvoo villiyrttien lajikkeet aloittelijalle: ”Kuka tahansa voi hakea luonnosta ilmaista ruokaa”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X