Yllättävä menetelmä teki nirsoista lapsista maistelijoita – Annikan, 46, keittiöhyppely mullisti perheen ruoka-arjen
Keittiöhyppely, eli kitchen hopping, oli Annikan vastaus lasten marinaan ruokapöydässä. Onko sinullakin kotona nirsoja lapsia? Lue Annikan hauska tarina ja kokeile sinäkin!
”Minä olen Annika. Haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa.”
Näin Annika Takaniemi, 46, kirjoitti bloginsa esittelytekstiin vuonna 2011. Annikan kotona ruokaili päivittäin kaikkiruokainen mies Taro ja tyttäret Hertta, 6, ja Velma, 4, joille maistuivat vain harvat klassikot, kuten makaronilaatikko.
Perheessä vallitsi monelle tuttu tilanne: Ruoka ei maistu perheen pienimmille. Monesti vaivalla kokattu sapuska todettiin pahaksi jo ennen ensimmäistäkään haarukallista. ”Maistamatta pahaa” on Annikan termi tälle.
Annika ymmärsi, että ruoanlaitto perheessä piti saada uudelle tolalle.
”Lapsiperheessä on pakko laittaa ruokaa, siksi ruoanlaitosta täytyy tehdä itselleen hauskaa. Jos lapsia ei olisi, söisin varmaan kylmää lenkkimakkaraa.”
Keittiöhyppely alkoi currykanasta: ”Yök, täytyy olla pahaa.”
Loppiaisena 2011 Annika teki currykanaa, jossa oli Taron työmatkaltaan tuomaa thaimaalaista currya. Kun Annika nosti vadin ruokapöytään, lasten ilmeet nyrpistyivät.
”Yök, täytyy olla pahaa!” ja ”En syö!” lapset ilmoittivat yhteen ääneen.
Silloin Annikalla välähti. Idea oli syntynyt: Perhe söisi tästä lähtien vuoden ajan kerran viikossa jonkun tietyn maan ruokaklassikkoa. Annika löysi konseptille nimenkin: kitchen hopping, keittiöhyppely.
Ruokahuoneen seinälle ripustettiin iso maailmankartta, josta jokainen sai vuoronperään valita maan. Kokkailua ja ruokailua rytmittivät teemaan sopivat Spotify-listat, ja joskus perhe sai käsiinsä kulttuurille tyypillisiä vaatteita ja koristeita. Smörrebrödeja koristivat tanskanliput ja blinipöydässä koreilivat maatuskat. Tavoitteena oli tehdä ruoanlaitosta hauskempaa ja totuttaa lapset uusille mauille.
”Aluksi otimme helpoimmat maat: Englanti, Italia, Suomi ja Tanska. Kun tutut maat loppuivat, valitsimme lippujen perusteella eksoottisempia maita, kuten Libyan ja Ugandan. Me aikuiset tietysti koitimme valita maita, joiden ruoat on vähemmän työläitä toteuttaa.”
Sääntöihin kuului, että ystäviäkin sai kutsua kokkailemaan ja ravintolassakin sai syödä. Lasagnen ja tiramisun laittoi italilainen ystäväperhe, ja etiopialaisia injera-lettuja syötiin ravintolassa. Mutta säännöistä tärkein oli tämä:
”Pitää maistaa, mutta ei tarvitse tykätä.”
Hinta: 10–20 euroa viikossa ja paljon aikaa
Kuten saattaa arvata, kunkin maan ruokatottumusten selvittämiseen, Spotify-listojen kokoamiseen, raaka-aineiden löytämiseen ja kokkailuun meni rutkasti aikaa. Annika ja Taro kokkasivat joka viikonloppu kolmen ruokalajin päivällisen – ei ihan hutaisten, vaan pieteetillä.
”Halusin tehdä autenttista ruokaa. Se vaati hirveästi taustatyötä, koska on vaikeata tietää mitä Ugandassa oikeasti syödään. Etsin reseptejä netistä ja kirjoista ja hain raaka-aineita Hakaniemen ulkomaisista marketeista.”
Kalliskin projekti oli. Purnukoita kerääntyi jääkaappiin tolkuttomia määriä: Erikoisia kalakastikkeita, tulisia currytahnoja ja soijasooseja. Läheskään kaikkea ei saatu syötyä.
Normaaliin ruokailuun verrattuna keittiöhyppely kulutti 10–20 euroa enemmän rahaa kuin ruokaostoksiin yleensä. Ei se kerta kirpaise, mutta 10 kuukautta putkeen hinta alkaa ja tuntua kukkarossa. Lokakuussa perhe väsyi projektiin, ja makaronilaatikko palasi ruokalistalle. Projekti ei päässyt vuoden tavoitteeseen, mutta 40 maata tuli kuitenkin koluttua.
Keittiöhyppely kannatti: Lapset oppivat maistelemaan
Crème brûléen koostumus meni pilalle, endiivigratiinista puuttui respetissä mainittu kinkku ja tsekkiläinen olutkeitto ei maistunut kellekään.
”Ruoka oli aina autenttista, mutta ei se välttämättä aina hyvää ollut”, Annika nauraa.
Mutta hyviäkin makuja löytyi. Chimichurri-kastike ja kaakkois-aasialainen kalakastike on edelleen kovassa käytössä. Myös lasagne on jäänyt projektin jäljiltä ruokalistalle.
”Kaikki maistoivat kaikkea. Projektin jälkeen lapset eivät ole tuominneet herkästi uusia ruokia maistamatta.”
Annika mielestä keittiöhyppely sopii kaikille, jotka pitävät ruoanlaitosta ja haluavat piristystä arkeensa.
”Paitsi että lapset oppivat maistelemaan ruokia ja tutustuvat muihin maihin, keittiöhyppely myös lisää ymmärrystä muita kulttuureja ja ihmisiä kohtaan. Ovathan musiikki ja ruoka kulttuurien keskeisimpiä piirteitä.”
Mutta nyt perheen 13-vuotias kuopus on taas ottanut nyrpistelyn haltuunsa. Perhe syö joka perjantai joko tortilloja, pitsaa tai hampurilaisia, eivätkä lapset suostu muuttamaan ruokalistaa.
”Olen miettinyt, että olisi hauska viritellä homma uudestaan käyntiin. Vähän voisi relata rytmiä: Kokata joka toinen viikko tai kerran kuussa. Ja raaka-aineita voisi käyttää ruoissa useamman kerran, jotta hävikkiä tulisi vähemmän. Mutta tekemistä kyllä riittäisi. Onhan maailmassa maita!”
Takaniemen perheellä niitä on 150 jäljellä.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Yllättävä menetelmä teki nirsoista lapsista maistelijoita – Annikan, 46, keittiöhyppely mullisti perheen ruoka-arjen