Ruoka

Suunnitteletko automatkaa Viroon? Pidä mielessä tämä ihana taukopaikka!

Virossa suomalaisella automatkailijalla ei ole maamerkkeinään ABC-asemia, Nesteitä, Shellin simpukoita eikä Teboilin hoveja. Virossa pitää vain osata pysähtyä johonkin. Tarttoon vievällä kakkostiellä kannattaa ehdottomasti pitää paussi Põhjakan kartanolla, jossa tarjotaan kartanon omia herkkuja.

Jos matkaa Virossa Tarttoon vievällä kakkostiellä, hiukan ennen tuttua Adaveren tuulimyllyä tulee vastaan hannunvaakunalla kuvitettu kyltti. Siinä lukee Põhjaka mõis. Talon omassa plakaatissa seisoo Põhjaka – Pakumme süüa! Suomeksi – tarjoamme ruokaa!

Matkalaisen kannattaa ehdottomasti pysähtyä kartanoon nauttimaan paikallisesta lähiruoasta ainutlaatuisessa miljöössä.

Lue myös: Suomen parhaat taukopaikat: pysähdy ja pidä tauko täällä!

Yksi Viron parhaista ravintoloista

Vuonna 2007 näille kulmille sattui kolme kokkia Tallinnasta: Märt Metsallik, Ott Tomik ja Joel Kannimäe. He löysivät 1800-luvun alun kartanon, jossa oli laudat ikkunoissa. Sisältä ”termiitit” olivat riipinet kaiken mikä irti lähtee, jopa lattialankut. Piha pukkasi koiranputkea. Viimeinen asukas oli lähtenyt 1992.

Kokit heittivät hyvästit pääkaupungin hälinälle. Kolmessa vuodessa he tekivät ravintolahaaveestaan totta, ja maalaiskartano nousi heti Viron 50 parhaan ravintolan listalle. Siellä se on myös pysynyt.

Rosoista tunnelmaa huokuva rakennus

Päärakennuksen ulkopinta on osin rapattu, mutta aivan maalaamaton. Se on tyylikeino. Pääovi on reimunkirjava kuten Tallinnan vanhassakaupungissa. Se suorastaan kutsuu tarttumaan kahvaan.

Sisustus yhdistelee historiaa ja tätä päivää olematta markkinahenkistä kitschiä. Roso on oikea sana.

Peräkammarissa pyörii grammari, jolla voi soittaa Melodia-levymerkin neuvostoaikaisia vinyylejä. Oikean taustamusiikin luo puheensorina. Rauhalliset asiakkaat ja iloinen henkilökunta tekevät pysähdyksestä kiireettömän.

Virolaisissa ravintoloissa työkseen kulkeva yrittäjä Samuel Sorainen käy Põhjakassa kolme neljä kertaa vuodessa. Hänen kokemuksissaan kartano on kärkipäässä.

”Hienoa on sisustus ja robustisuus. Kartanoa ei tarvitse puleerata, ja silti sen voi tehdä siistillä tyylillä. Kaikki liittyy toisiinsa, vaikka olisi eri paria. Ruoan laatu on korkea. Jos taas sisustus olisi tämä ja ruoka keskinkertaista, paikka olisi ihan pommi”, Sorainen kehuu.

Lue myös: 20 hurmaavaa tilapuotia – Ihastu näihin kohteisiin tänä kesänä!

Lähiruoka tepastelee kartanolla

Talon sydän sykkii piilossa. Se on tuli. Kaikki ruoka laitetaan aidolla puuliedellä tai uunissa. Voihan keittiöön kurkistaa, jos haluaa vaikka kiittää kokkia ruoasta.

Ruokalista on kunnianhimoinen, mutta kotoisa. Suomalaisen kukkarolle se on hullaannuttava, alkuruoat 6–9 euroa, pääruoat 14–15 euroa ja jälkiruoat 4–6 euroa.

Tarjottava on tietenkin lähiruokaa. Kartanolla on omat ryytimaat, kanat ja lampaat. Toki esimerkiksi silakkaa tulee myös mereltä. Juurekset ovat isossa roolissa.

Erityisen kuuluisa paikka on omasta leivästään ja maksapasteijastaan. Niitä on nykyään myynnissä myös Tallinnan ja Tarton parhaissa ruokakaupoissa Põhjaka Kulinaarian tuotemerkillä.

Pääruoat kunnioittavat paikallisia ja sesonginmukaisia raaka-aineita. On tattarilla täytetyt kaalikääryleet, lampaanmaksaa perunalettujen ja mustikkakastikkeen kera, ahventa ja maa-artisokkaa tai porsaankylkeä hunajakastikkeella. Villisikaa, hirveä ja hevostakin.

Lastenlistaa ei ole, mutta keittiö tietää, mitä lapset haluavat – ruokkihan se vuosia myös paikallisen alakoulun.

Vuodesta toiseen paikan jälkiruokaklassikot ovat olleet napoleonleivos ja pavlova tyrnimarjakastikkeella.

Jokaisella Viron historiallisella kartanolla oli aikoinaan myös oma viinakeittiö. Uuden Põhjaka Viinaköögin snapsit ovat nyt tyrni, pihlaja ja kuusenkerkkä.

Hyvä jälkiruoka voi olla myös kävelykierros pihapiirissä, jossa todennäköisesti tänä kesäkin pesii kattohaikarapari. Ilmapiirin ja maisemien takia tuntuu kuin olisi Tanskassa.

Juttu on julkaistu Maalla-lehden numerossa 4/18.