Ruoka

Erjan pehmeät pyöröt keräävät kehuja! Nyt hän kertoo, miten sai perinnepiirakat maistumaan yhtä hyviltä kuin oman äidin leipomat

Erja Hakala leipoo pyöröjä sortavalalaisen äitinsä perinnereseptillä. Parhaat pyöröt takaa pehmeä taikina ja jämäkkä puuro. Talleta resepti itsellesi jutusta!

Lähes jokainen suomalainen tuntee karjalanpiirakan, mutta eivät muutkaan karjalaiset perinneleivonnaiset täysin vieraita ole. Laatokan Karjalasta lähtöisin olevat pyöröt ovat siirtoväen ansiosta tuttu näky kahvipöydissä etenkin Pohjois-Karjalassa. Pyörö tunnetaan paikkakunnasta riippuen myös nimillä pyörönen, pyörykkä, kukkonen, tapuntainen, tapunnainen syvänkoi ja vatruska.

Kyseessä on pieni pyöreä piirakka, joka leivotaan perinteisesti hapanleipä- tai vehnäkuoreen, jonka päälle levitetään manna- tai riisipuuroa. Täytteinä on suosittu myös perunaa, talkkunaa, ryynipuuroa tai hernemuhennosta.

Lue myös: Ulla-Marjan ryynirieska kirvoittaa makumuistoja – mummon nostalginen nuukailuherkku tehdään ylijääneestä piimästä

Erjan pyöröt keräävät kehuja

Hämeenlinnalaisen Erja Hakalan pyöröt innostivat Facebookissa Kotilieden ruokaryhmässä ihmiset muisteloihin.

”Tällaisia samanlaisia teki aikoinaan mummoni Ilomantsista, ja puhuivat kukkosista siellä päin”, yksi kommentoi.

”Aah, nämä ovat ihania. Äiti tekee niitä edelleen. Tosin riisipuurolla, ja meillä ne ovat pyörösiä tai kukkosia.”

”Ai että! Mun mummo teki näitä herkkuja aika ajoin. Todella hyviä.”

”Meillä teki mummi pyörösiä, Ruskealasta lähtöisin. Pitäisi kyllä joskus itsekin kokeilla, kun ei niitä ole yli 30 vuoteen saanut”, päivitystä kommentoidaan.

Pyöröjä sortavalalaisen äidin reseptillä

Erja Hakalan keittiössä pyöröt valmistuvat edesmenneen äidin ohjeella mannapuuroon tehtyinä. Sortavalasta kotoisin ollut äiti leipoi Erjan lapsuudessa Hämeen Vanajassa pyöröjä, karjalanpiirakoita ja sultsinoita viikoittain. Jouluisin pyöröjen päällä tarjottiin joulukinkkua.

”Muistan aina sen tuoksun, kun tulin koulusta kotiin ja äiti oli leiponut pyöröjä. Se hetki, kun sai pistää voita uunista ulos tulleen pyörön päälle, oli aivan ihana”, Erja kertoo.

Pyöröjen, karjalanpiirakoiden ja sultsinoiden teon taito jäi kuitenkin Erjalta itseltään vuosiksi hankkimatta. Hän päätti opetella pyöröjen teon 2000-luvun alkupuolella, kun hänen kahdeksankymppinen äitinsä ei enää jaksanut itse leipoa.

”Halusin, että äiti saa vielä syödä elämässään pyöröjä.”

Äiti saneli Erjalle ohjeet, jotka hän kirjasi omaan reseptikirjaansa. Määrät ovat Erjan sanojen mukaan ”vähän sitä ja tätä”, sillä äiti harvoin noudatti tarkkaa reseptiä. Pyöröjen teko oli niin selkärangassa.

Salaisuutena pehmeä taikina ja jämäkkä puuro

Erjan äidillä oli kaksi neuvoa pyöröjen leipomiseen: taikina ei saa olla liian kovaa, eikä puuro liian löysää. Muutoin pyöröstä ei tule tarpeeksi pehmeää, ja puuro pursuaa sen päältä. Jotta täyte pysyisi pyörön päällä mahdollisimman hyvin, jäähtyneeseen puuroon lisätään kananmuna ja tilkka maitoa.

Pehmeyttä taikinaan tuovat kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joita Erja lisää hieman hiivaleipäjauhojen sekaan. Parhaan pyörön takaa myös riittävä määrä suolaa.

”Aluksi jälki oli haparoivaa, enkä onnistunut saamaan pyöröistä sellaisia kuin äiti teki. Ensimmäiset kerrat olivat sellaisia, että ajattelin, etten enää ikinä tee. Sitkeästi kun teki, alkoi onnistua”, Erja sanoo.

Kun Erja lopulta oli tyytyväinen tekeleisiinsä, hän vei niitä ensimmäisenä jouluna äidilleen. Äidin sanat olivat ikimuistoiset.

”Hän sanoi, että ne maistuivat yhtä hyviltä kuin hänen tekemänsä. Se oli paras palkinto.”

Nykyään Erja leipoo pyöröjä lähinnä jouluksi. Viimeisimmät leipomukset ilahduttivat päiväkahville tulleita siskoja ja veljiä.

Jutun lähteenä on käytetty myös Pirkko Sallinen-Gimplin Suuri Karjalainen piirakkakirja -teosta (SKS Kirjat 2021).