Lusikkaleivät – kahvipöydän klassikot onnistuvat näillä nikseillä

Ihanat lusikkaleivät vievät kielen mennessään! Nämä perinteiset ja herkulliset leivonnaiset ovat pikkuleipien parhaimmistoa ja monen suosikkeja.

Lusikkaleivät ovat suomalaisen ruokakulttuurin klassikko. Niitä on syöty erilaisissa kekkereissä jo monen sukupolven ajan ja edelleen ne jaksavat ihastuttaa. Lusikkaleipiä voi tarjota niin arkisessa kahvipöydässä kuin hienostuneessa juhlapöydässäkin. 

Lue myös: Parhaat pikkuleivät kautta aikojen

Ruskistunut voi tuo maun

Lusikkaleivillä on vaikean leivonnaisen maine, mutta aivan turhaan. Perusohje on helppo, kunhan pari niksiä on hallussa.

Ohje: Krannin tilan suussa sulavat lusikkaleivät

Lusikkaleipien maun salaisuus piilee aidossa voissa, joka saa sitä sulatettaessa hieman jopa ruskistua. Mittaa voi mieluiten teräskattilaan, jotta näet voin oikean sävyn. Anna voin sulaa ja kiehahtaa niin, että se saa hieman väriä ja nosta kattila sitten liedeltä. Älä kuitenkaan polta voisulaa tai saat kitkerän makuisia lusikkaleipiä.

Lisää voisulaan sokeri ja anna seoksen jäähtyä. Lisää sitten kuivat aineet joukkoon siivilän läpi sihdaten. Jos haluat onnistua täydellisesti, voit aluksi laittaa vähän vähemmän jauhoja ja lisätä niitä myöhemmin, jos tarve vaatii. Kivikovaa taikinaa on vaikea pelastaa. Jauhojen määrää voi arvioida paistamalla koepiparit. Jos testikappaleet leviävät, lisää hiven jauhoja ja tee testi uudelleen.

Taikina muotoillaan tee- tai jälkiruokalusikassa, ruokalusikka on tarkoitukseen liian suuri. Lusikanmuotoinen taikinanpala irrotetaan työntämällä sitä toisella lusikalla, ei sormin.  

lusikkaleivät

Lusikkaleivät ovat kahvipöydän klassikko, jonka maun salaisuus piilee aidossa voissa. Kuva: Norman Ojanen

Vadelmamarmeladi ja sokeri viimeistelevät maun

Perinteiset lusikkaleivät täytetään vadelmamarmeladilla. Täytteeksi käy maun mukaan myös raikas lemon curd -tahna, aprikoosi- tai omenahillo tai oikeastaan mikä tahansa marmeladi tai levite, kunhan se on kiinteää. Muuten puolikkaat eivät tartu yhteen. 

Täyte lisätään vasta täysin jäähtyneiden pikkuleipien väliin. Kerralla kannattaa koota vain sen verran lusikkaleipiä, kun tarve vaatii. Muutoin ne pehmenevät ja sitkistyvät ikävästi. Viimeistele lusikkaleivät pyörittelemällä ne kauttaaltaan hienosokerissa.

Jos leivot isomman erän lusikkaleipiä esimerkiksi juhlia varten, voi pikkuleivän puolikkaat huoletta pakastaa. Lisää marmeladitäyte ja sokeri kuitenkin vasta hetki ennen tarjoilua.

lusikkaleivät

Lusikkaleivät kuuluvat monen juhlapöytään. Kokeilisitko klassikkoa vaihteeksi kanelilla tai sitruunalla maustettuna? Kuva: Kristiina Kurronen

Klassikon uudet maut

Klassikko on klassikko syystä, mutta sitäkin on lupa välillä vähän tuunata. Jos makua nimittäin haluaa muunnella, voi osan sokerista korvata muscovado- tai fariinisokerilla. Se antaa pikkuleiville herkullisen toffeemaisen maun.

Joulun aikaan lusikkaleivät voi puolestaan maustaa piparkakkumausteella ja pääsiäisenä sitruunankuoriraasteella. Omenamarmeladilla täytettyjen lusikkaleipien taikinaan sopii teelusikallinen kanelia. 

Katso myös Anna.fi/Ruoka: Kahdet pikkuleivät samasta taikinasta

Avainsanat

Keskustelu

Olen tehnyt satoja lusikkaleipiä vuosienaikana moniin juhliin. Olen ilmeisesti tehnyt ne aina väärin, kun olen sormella työntänyt kakkusen lusikasta pellille. Sormin se taikina on lusikkaan paineltavakin, joten siitä samantien pellillekin!

Aivan samoin minulle ovat aikanaan opettaneet perinteiset pitokokit, talous- ja emäntäkoulun opettajat. Mitä sillä toisella lusikalla tässä hommassa tekee? Ja lusikan muoto on oleellinen asia. Sen pitää olla toisesta päästä suippeneva. Nykyiset lusikat ovat liian pyöreitä malliltaan. Olen säästänyt pari vanhaa lusikkaa näitä leivonnaisia varten. Kirppiksillä näkee joskus myynnissä vanhanmallisia lusikoita.

Hyviä pointtejä edellisillä kommentoijilla. Ihan samoin olen toiminut ja jopa nykyään työnnän taikinaa lusikan pesästä kämmenen yläosalla tai mikä se nyt onkaan🖐 tuo peukalon vieressä oleva pullea lihas?
Yksi huomionarvoinen seikka on myös se, että voin ruskistuessa syntyy karstaa, joka kannattaa jättää pohjalle ja pois taikinasta.

Vanhanmallinen kapeakärkinen lusikka on paras lusikkaleipien teossa. Siinä lusikkapesä on sopivan syvä, vaikka lusikka on pieni. Taitaa olla Sorsakosken lusikoita. Pitääkin taas käydä kirpparilla etsiskelemässä niitä. Haeskelen myös vanhoja ruokalusikoita tarjoilu- ja sekoituslusikoiksi, koska niiden varret kestää taipumatta.

Kommentoi juttua: Lusikkaleivät – kahvipöydän klassikot onnistuvat näillä nikseillä

Vastaa käyttäjälle Oonis Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X