Ruoka

Ihastuttava Tarta Karpatka saa veden kielelle – näin leivot puolalaisen herkkukakun Kaisun vinkeillä

Tarta Karpatka on puolalainen perinnekakku, jonka tuhti voikreemitäyte on ylitsepääsemättömän herkullinen. Innokas kotileipuri Kaisu Karlsson paljastaa, miten pohjan tuulihattutaikina onnistuu ja täytteestä tulee erityisen herkullinen.

Tarta Karpatka -kakku onnistuu, kuhan seuraa ohjeita, sanoo Kaisu Karlsson, joka rakastaa leivontaa.

Aktiivinen Kotilieden ruokaryhmäläinen Kaisu rakastaa hyvää ruokaa. Syntymäpäivän kunniaksi Kaisu leipoi Tarta Karpatka -kakun, ja jakoi kuvan upeasta kakustaan Facebookissa Kotilieden ruokaryhmässä. Kakku sai  välittömästi ylistäviä kommentteja ja suuren suosion.  Mikään ei ole Kaisusta mukavampaa kuin hemmotella läheisiä herkullisella ruoalla ja leipomuksilla.

”Olen aina viihtynyt ruoanlaiton ja leivonnan parissa. Nyt eläkkeellä toteutan haavettani ja kokoan bravuureitani vuosien varrelta ja kirjaan sekä kuvaan niitä muistiin, jotta lapseni ja lapsenlapseni saavat nauttia niistä vielä pitkään. Tarta Karpatkaa olen tehnyt vuosien varrella muutamia kertoja, ja kakku saa aina hyvän vastaanoton”, Kaisu kertoo.

Tarta Karptka tarjoaa sopivasti haastetta leipojille

Tarta Karptka ei ole ihan aloittelevan leipurin kakku. Sen valmistuksessa pitää olla tarkka eikä oikoa saa missään vaiheessa. Kaisu luottaa aitoihin makuihin ja kannustaa seuraamaan ohjetta, jotta lopputulos olisi täydellinen.

”Tarta Karpatkan pohja leivotaan tuulihattutaikinasta. Tässä muodossa tuulihattuja harvoin näkee Suomessa. Taikinan teossa on oltava erityisen tarkkana. Alussa tehtävä voi-vesiseos pitää kiehahtaa ja sen jälkeen jauhot on sekoitettava kunnolla joukkoon. Tässä ei saa oikoa. Toinen tärkeä kohta on munien vatkaus kunnolla. Kolmas onnistumisen kulmakivi on täytteen tekeminen aidoista raaka-aineista. Kannustan käyttämään täysmaitoa ja voita, niin saat parhaan lopputuloksen. Älä oikaise kreemijauheilla”, Kaisu vinkkaa.

Leipomisen perinnettä eteenpäin yhdessä tekemällä

Uusien ideoinen hakeminen pitää Kaisun virkeänä ja kahvipöydässä on aina jotain uutta tarjottavaa. Itsensä haastaminen on tärkeää.

Ruokaa, leipomista ja laulamista, sellaista se on meillä.

”Haastan itseäni jatkuvasti. Minulla on tuttavia ulkomailla. Heiltä saan leivontavinkkejä, lisäksi netin kautta tulee valtavasti hyviä ideoita. Selailemalla, löytämällä, rohkeasti kokeilemalla löytää uusia juttuja”, hän kannustaa kotileipureita.

Kaisun kokkailut ja leivonnaiset saavat ylistystä myös hänen perheeltään. Korona-aika on ollut hänelle onnekasta aikaa, sillä makutuomareista kannustavimmat, oma tytär ja lapsenlapset ovat olleet Suomessa koronavuoden, kun he normaalisti asuvat ulkomailla.

”Nyt nautin täysin rinnoin koko katraasta ja heille kokkaamisesta. He ovat niin kiitollisia makutuomareita. Nautin heille kokkaamisesta ja saankin aina kovasti peukutuksia herkuistani. Lapset tietävät myös, että kauneus on puoli ruokaa. Asettelen ruoan aina kauniisti esille ja otan siitä valokuvan. Otan lapset mukaan kokkaamaan ja leipomaan, niin perinne siirtyy eteenpäin. Ruokaa, leipomista ja laulamista, sellaista se on meillä”, Kaisu sanoo ja nauraa iloisesti.

Tarta Karpatka – ylistys Karpaattien vuoristolle

Kaikki Puolassa vierailleet tietävät, että maassa osataan herkutella. Puolalaiset ovat persoja makealle ja lähes joka kadunkulmassa on leipomo tai konditoria, josta saa tuoreita leivonnaisia.

Puolalainen keittiö tunnetaan täyttävästä ja tuhdista ruoasta, mutta puolainen ei koskaan kieltäydy jälkiruoasta ja kahvihetkistä pidetään kiinni.

Puolalaiset jälkiruoat ovat saaneet vaikutteita eri puolilta Eurooppaa. Tunnetuimpia puolaisia jälkiruokia ovat omenapiiraat, hiivataikinaan tehdyt pullat, hillotäytteiset munkin ja donitsin tyyliset pączkit, tuhdit juustokakut, voikreemitäytteiset leivokset, napoleonleivokset kremówkat ja monet muut erilaiset leivokset ja jäätelöt.

Tarta Karpatka on saanut nimensä ulkoasunsa mukaan. Sen päälle ripotellaan aina paljon tomusokeria, joka imitoi lumihuippuista Karpaattien vuoristoryhmää.

Tarta Karpatka leivotaan suomalaisille tutusta tuulihattutaikinasta, mutta ison pyöreän levyn muotoon, joka täytetään maito-voikreemillä ja hillolla. Tuulihattutaikinasta tehty kakkupohja ja kansi pehmenevät jääkaapissa, ja siksi rapean tuulihattumaiseksi leivoskakuksi sitä ei voi kutsua. Parhaimmillaan kakku onkin jääkaappiviilennyksen jälkeen, kun maut ovat päässeet tasaantumaan ja kakkupohja sekä kansi ovat pehmenneet.

Täytteessä on maito-voikreemin lisäksi myös hilloa, tai vaihtoehtoisesti hillo tarjotaan erikseen. Molempia tapoja käytetään.