Ruoka

Tiesitkö, että marsalkka Mannerheim omisti kahvilan? Presidentti nautti siellä päivittäin aamiaisen, johon kuului yksi asia, jonka valmistuksesta hän oli erityisen tarkka

C. G. E. Mannerheim vietti ennen toista maailmansotaa ja presidenttiyttään siviilielämää Hangossa, jossa hän pyöritti kesäisin Neljän tuulen tupa -nimistä ranskalaistyylistä kahvilaa. Kulinaristina tunnettu Mannerheim oli tiukka niin munien keittoajasta kuin kahvilassa tarjoillun keiton yrttien suhteista. Kahvila jatkaa yhä toimintaa samalla nimellä samassa paikassa.

Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim muistetaan erityisesti sotilaallisista ja poliittisista ansioistaan. Mutta jos olet vieraillut Hangossa, olet ehkä kuullut, että edesmennyt presidenttimme oli myös varsinainen kulinaristi – jopa kahvilanomistaja.

Neljän tuulen tuvaksi nimetty kesäkahvila on yhä pystyssä Hangon Pienessä Mäntysaaressa meren rannalla. Mannerheimin ajasta muistuttavat punotuilla istuinosilla varustetut tuolit ja alkuperäiset valaisimet. Lattia ja ikkunat on kunnostettu entiseen loistoonsa, ja kalusteet ovat tummaa puuta.

”Olen entisöinyt kahvilan niin, että on hankala sanoa, ollaanko nyt 1930-luvulla vai 2020-luvulla”, kahvilan nykyinen omistaja Nixu Knichter sanoo puhelimitse Kotiliedelle.

Mannerheimin vaiheet Suomen eteläisimmässä kaupungissa herättivät ylpeyttä hankolaisissa myös sata vuotta sitten. Jokainen korkea-arvoisen kenraalin käymä keskustelu Hangon torilla julkaistiin paikallislehdessä.

”Neljän tuulen tupaa ylistettiin, mutta kertaakaan ei mainittu Mannerheimin nimeä kahvilanomistajana. Se olisi ollut aivan liian arkista suurelle valkoiselle kenraalille. Varmasti jokainen hankolainen kyllä tiesi, että Mannerheim oli kahvilan tosiasiallinen omistaja”, kertoo Hangon museon eläköitynyt johtaja, historioitsija ja opas Marketta Wall.

Toisin on nyt. Sekä Wall että Knichter kertovat, että jokainen Hangossa työskentelevä osaa vastata turistien lukuisiin kysymyksiin Mannerheimin arjesta Hangossa aina kahvilayrittäjyydestä asuinpaikkaan ja aamiaismunien keittoaikaan.

Lue myös: Tangolaulaja Olavi Virta oli innokas kotikokki: ”Mikään ei voita lihapullia” – näin suosikkiruoka valmistuu

Sotapäälliköstä illallisia järjestäväksi siviilihenkilöksi

Se oli valtava pettymys.

Venäjän tsaarin armeijan leivissä palkituksi kenraaliluutnantiksi edennyt sekä Suomen itsenäistyttyä sisällissodan voitokkaana valkoisena johtajana mainetta niittänyt Mannerheim hävisi presidentinvaalit K. J. Ståhlbergille 25. heinäkuuta 1919.

Kansainvälinen seurapiirikenraali oli toiminut Suomen valtionhoitajana, ylläpitänyt suhteita länsimaihin – jopa hankkinut Yhdysvaltojen, Ranskan ja Englannin hyväksynnän Suomen itsenäisyydelle sekä elintarvikelähetyksen nälkäkuoleman partaalla olleelle vastaitsenäistyneelle maalle. Sosiaalidemokraatit eivät kuitenkaan hyväksyneet verisen sisällissodan jälkeen valkoisten johtajaa Suomen presidentiksi.

Tappio kolahti niin, että Mannerheim jättäytyi poliittisen elämän ulkopuolelle ja vetäytyi Hankoon, kaupunkiin, johon hänellä oli erityinen side. Sen jälkeen, kun rakastajattaren vuoksi jätetyksi tullut ja seitsemän lapsen kanssa yksin jäänyt äiti Helene Mannerheim menehtyi sydänvaivoihin 1881, Carl Gustaf Emil Mannerheim sisaruksineen sijoitettiin asumaan sukulaisille.

”Mannerheimin huoltajaksi tuli hänen Albert-enonsa, jolla oli kesäpaikka Hangossa”, historioitsija Marketta Wall kertoo.

1919 Mannerheim siirsi kirjansa Hankoon ja vuokrasi kesäpaikakseen Suuren Mäntysaaren ja ryhtyi kunnostamaan saaren rakennuksia. Nimekkään asukkaan ihailuista kertoi edullinen, vain yhden markan suuruinen vuosivuokra. Saaren sekä sen kesähuvilan, Villa Stormhällanin, omistusoikeuden Mannerheim hankki 1927.

Mannerheim järjesti huvilallaan päivällisiä, jonka ruokalistan ja kattauksen hän suunnitteli alusta alkaen itse. Kaiken oli oltava valkoista kukkia myöten.

”Mannerheim käytti aikansa Hangossa määrätietoisesti hyväkseen ja päivitti identiteettiään. Hän halusi antaa kuvan siitä, että hän on muutakin kuin sotilas”, Wall sanoo.

Tarjoilijoiden päähineiden pitsit sekä muu esineistö hankittiin Ranskasta

Kahvilan omistajaa Mannerheimistä ei kuitenkaan pitänyt tulla. Naapurisaaressa, Pienessä Mäntysaaressa sijaitsi kahvila Café Afrika, josta kantautui häiritsevää meteliä Mannerheimin huvilalle.

”Tuolloin Suomessa elettiin kieltolain aikaa. Kahvila Afrika sijaitsi aika syrjässä kaupungin keskustasta, minkä vuoksi siellä nautittiin tarinoiden mukaan vahvaa teetä”, historioitsija Marketta Wall sanoo.

Ratkaisu lomasaaren ympäristön rauhoittamiseksi oli hankkia naapurisaaren vuokraoikeus ja kahvila itselle. Kahvilan ovia ei kuitenkaan laitettu säppiin, vaan Mannerheim ryhtyi muokkaamaan paikasta ranskalaistyyppistä maalaiskahvilaa, jossa tarjottiin kello viiden teetä Englannista hankituista teelajikkeista, murotaikinasta tehtyjä ja vaniljakreemillä täytettyjä Mannerheim-leivoksia Sofia-siskon ystävättären ohjeella sekä ranskalaista kalakeittoa, joka oli maustettu seitsemällä yrtillä.

”Mannerheim kävi aina itse Hangossa ollessaan maistamassa, että yrttejä oli käytetty oikeassa suhteessa”, Marketta Wall sanoo.

Tarkka omistaja lähetti taloudenhoitajansa Ranskaan hankkimaan kahvilaan esineistöä, muun muassa fajanssiastiaston sekä pienet soittokellot pöytiin.

Ikkunoihin ripustettiin sinivalkoruudulliset verhot, joita koristivat Ranskan liljan kuvat. Samasta kankaasta ommeltiin pöytäliinat. Katonrajaa kiersivät koristelautaset, ja lattioille levitettiin kaislamatot.

”Paikallisesta ranskalaisesta luostarista hankittiin pitsit tarjoilijoiden päähineisiin ja esiliinoihin mustan leningin pariksi”, Wall kertoo.

Kahvilan nimi vaihtui Afrikasta Neljän tuulen tuvaksi. Vaikka paikka muuten oli kuin minikopio Ranskasta, uskotaan nimen saaneen vaikutteita huomattavasti kauempaa, Aasiasta.

Maanosa oli tullut Mannerheimille tutuksi ennen Suomen itsenäisyyttä, jolloin hän työskenteli Venäjän tsaarin armeijassa. Tsaari Nikolai II lähetti Mannerheimin 1904–1905 käydyn Venäjän ja Japanin välisen sodan jälkeen tutkimus- ja vakoilumatkalle Kiinaan, jossa Mannerheim vietti kaksi vuotta.

Toisaalta niemen kärjessä sijaitsevan kahvilan nimi tuntuu osuvalta.

”Jos istuu terassilla, on aivan sellainen tunne, että olisi näiden ilmansuuntien risteyksessä keskellä merta”, Marketta Wall sanoo.

Mannerheim nautti aamiaiseksi kananmunaleipiä – munien keittoaika oli tarkka

Vaikka Mannerheim olikin hyvän ruoan ystävä, itse hän ei ruokaa laittanut. Mannerheimin kesähuvilan, Villa Stormhällanin, päärakennuksessa ei ollut lainkaan keittiötä, sillä Mannerheim ei voinut sietää ruoanhajua kodissaan.

Lähin keittiö löytyi samalla tontilla sijainneesta palvelijoiden asunnosta sekä naapurisaaresta Neljän tuulen tuvasta, jonne Mannerheim saapui nauttimaan aamiaista omaan nurkkapöytäänsä päivittäin noin kello yhdeksän. Pöydän tarkka sijainti ei ole tiedossa, mutta historioitsija Marketta Wall arvelee, että kuuluisa luottopaikka oli kauimpana sisäänkäynnistä, kohdassa, josta näkyivät meri ja Mannerheimin oma lomasaari huvilaineen.

Täsmällisyydestään tunnettu kahvilanomistaja nautti aina saman aamiaisen, kahvia ja kananmunaleipiä. Erityisen tarkka hän oli munien keittoajasta. Joidenkin tietojen mukaan Mannerheim olisi pitänyt löysistä kahden minuutin munista, jotka kuorittiin veden alla. Marketta Wallin mukaan Hangossa munia kuitenkin keitettiin neljä ja puoli minuuttia.

”Kananmunilla päällystettiin voileipä. Jos munia olisi keitetty vain kaksi minuuttia, eivät ne olisi pysyneet leivän päällä kasassa” Wall perustelee.

Lue myös: Kuinka kauan täydellistä kananmunaa kuuluu keittää? Katso videolta helpot ohjeet kananmunan keittämiseen!

Kahvilan työntekijät tiesivät laittaa aamiaisleipiä varten munat kiehumaan, kun palvelijat soittivat kelloa sen merkiksi, että Mannerheim oli lähtenyt noin 200 metrin päässä sijaitsevalta lomasaareltaan kohti Neljän tuulen tupaa.

Mannerheimin vaiheet kahvilan omistajana ja siviilihenkilönä Hangossa päättyivät, kun presidentti P. E. Svinhufvud nimitti Mannerheimin Suomen puolustusneuvoston puheenjohtajaksi 1931. Aikaa Hangossa lomailulle ja kahvilalle ei enää ollut, joten Mannerheim myi saaren vuokraoikeutensa ja kahvilansa muuan merikapteeni Erikssonille 1933.

Nykyään kahvilan listalta löytyy legendaarinen juoma

Mannerheimin laatimaa ruokalistaa tai säntillisesti neljän ja puolen minuutin mukaan keitettyjä aamiaismunia ei Neljän tuulen tuvassa enää tarjota. Marsalkan suosikkiruokiin kuulunut vorschmack poistettiin ruokalistalta muutama vuosi sitten, sillä perinteinen itäeurooppalainen liharuoka ei kahvilan nykyisen ravintoloitsija Nixu Knichterin mukaan maistu modernille nuorisolle.

Nixu Knichter uskoo, että marsalkka kelpuuttaisi kahvilan tänä päivänä tarjoamat muna-anjovisleivät sekä graavilohen.

Yksi Mannerheimin aikanaan suosima tarjottava listalta kuitenkin löytyy – tietysti.

”Marskin ryyppy sekoitetaan itse paikan päällä. Teemme sen niin lähelle alkuperäistä kuin on mahdollista”, Nixu Knichter sanoo.

Mannerheimin adjutantti Ragnar Grönvall kehitti akvaviitista, vermutista ja ginistä sekoitetun snapsin toisen maailmansodan aikaan, kun laadukkaasta vodkasta oli pulaa.

Kulinaristi oli kulinaristi myös Hangosta lähdettyään.

Lue myös Seuran juttu: Mannerheim Venäjällä: Häiriköstä kenraaliksi