Nostalgia

Helsinkiläinen Ekbergin kahvila Bulevardilla tarjoaa leivoksia ja nautinnollisia hetkiä

Helsingin vanhimmalla kahvila-konditorialla Ekbergillä on tärkeä rooli kaupungin ruokahistoriassa. Bulevardin kahvilassa ja myymälässä helsinkiläisyys on aidosti läsnä.

Raaka merituuli puhaltaa Helsingin Hietalahden rannasta pitkin Bulevardin puistokatua kohti Erottajaa ja Kauppatoria. Viimeiset ruskeiksi kuivahtaneet vaahteranlehdet tanssivat ensilumen peittämillä Vanhan kirkkopuiston käytävillä.

Bulevardilla on koleasta puhurista huolimatta pakko seisahtua ihailemaan jouluasuunsa somistettua Ekbergin leipomolikkeen näyteikkunaa.

Juhlasesonkiin ja vuodenaikaan sopiva ikkunasomistus leivonnaisineen on Ekbergin lahja kaupunkilaisille. Jouluikkunaa somistavat sokerimassasta ja marsipaanista muovatut porkkananenäiset lumiukot, porot ja joulukuuset.

Loppiaisena jouluvarustus vaihdetaan lumiseen talvimaisemaan runebergintorttuineen ja laskiaispullineen, pääsiäissomistusta seuraavat vappuikkuna ja kepeä kesäkoristelu, syksyinen ikkuna muuttuu Kustaa Adolfin päivän ja itsenäisyyspäivän juhlasomistukseen…

Perinteitä vaalien nykyaikaan

Kahvilaan ja leipomomyymälään astuessa aistii Helsingin hengen, 164 vuotta vanhat perinteet ja suomenruotsalaisuuden vaikutuksen täkäläiseen kahvilakulttuuriin.

On helppo kuvitella, millainen Ekberg oli silloin, kun silinteripäiset herrat saattoivat näyttäviin hattuihin ja pitkiin helmoihin pukeutuneita daamejaan uuteen kahvilaan hevosvossikalla.

Nytkin Ekbergin kahvila vilisee tunnettuja henkilöitä. Tänne tulevat vanhojen sivistyssukujen jäsenet tapaamaan vanhempiaan, setiään ja tätejään.

Tänne toimittajat kutsuvat haastateltaviaan.

Ekbergillä vanhat ystävät tapaavat säännöllisesti vuodesta toiseen lounaalla, päiväkahvilla tai aamiaisella.

Viime kesänä kahvilassa uusittiin ilmastointi ja äänieristys. Myös salin puolella tehtiin varovainen ehostus. Pinnat maalattiin ja leivonnaiset saivat uuden vitriinin. Asiakas tuskin huomaa muutosta.

Kahvilassa halutaan pitää tuttu ja turvallinen tunnelma. Samat vihreät marmoripöydät, Thonet´n wieniläistuolit, englantilaiset kukkaverhot ja Paavo Tynellin valaisimet ovat tärkeä osa Ekbergin sisustusta. Myös tarjoilijoiden asut ovat edelleen perinteisen mustavalkoiset.

Sukupolvesta toiseen

Ekbergin tarina alkaa vuonna 1843, kun 18 vuotias Fredrik Edvard Ekberg aloittaa Helsingissä oppipoikana leipurimestari Schulinin leipomossa.

Hiottuaan ammattitaitoaan Haminassa, Viipurissa, Riikassa ja Pietarissa hän palaa kaupunkiin leipurimestarina ja perustaa oman leipomoliikkeen Kruununhakaan, Mariankadun ja Rauhankadun kulmaan vuonna 1852. Neljä vuotta myöhemmin leipomon uusi osoite on Aleksanterinkatu 15.

Fredrik ja hänen vaimonsa Eleonora Ekberg anovat kuvernööriltä kahvilaoikeuksia. Anomus hylätään, sillä kahvilanpitoa pidettiin siihen aikaan lähinnä köyhtyneille leskirouville sopivana tienestinä.

Vuonna 1862 leipomon kellarissa vihdoin avataan Kaffekammaren Gropen (Kahvikamari Kuoppa), jossa lähikorttelien virkamiehille ja yliopiston opiskelijoille myytiin jopa 300 kahvikupillista päivässä.

Kahdeksan vuoden kuluttua leipomo siirtyy Aleksanterinkatu 5:een. Sen yhteyteen tuli erillinen osa hienojen leivonnaisten ja konditoriatuotteiden myyntiä ja valmistusta varten.

Aleksanterinleivosten ja runebergintorttujen lisäksi leipomossa kehitettiin uusia herkkuja, kuten vieläkin tuotannossa olevat napoleonleivokset ja masariinit.

Eleonoran kuoltua Fredrik solmii uuden avioliiton kielitaitoisen ja talousasioita hyvin ymmärtävän Johanna de Geeren kanssa. Pariskunta perusti Helsingin hienoimman ravintolan Café Parisiennen, jossa tarjottiin ostereita, hienoja viinejä ja samppanjaa. Perheellä oli myös viini- ja tupakkakauppa.

Isänsä ja äitipuolensa kuoltua yrityksen otti haltuunsa Pietarissa opiskellut Fridolf Ekberg, joka keskitti toiminnan taas leipomoon. Hän löysi Ekbergin leipäkaupasta itselleen toimeliaan vaimon, Hilma Lehtosen, jonka kanssa he muodostivat oivan työparin.

Leipureina oli pietarilaisia, saksalaisia ja sveitsiläisiä mestareita.

Keskustan muutosrakentamisen vuoksi Ekbergit ostivat uuden tontin ja rakennuttivat kauniin, pariisilaistyyppisen kivitalon Bulevardille. Talo otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan melskeissä vuonna 1915. Leipomomyymälä mahonkikalustoineen, uudet valoisat, tilavat ja kaakeloidut tuotantotilat henkivät uutta aikaa.

Talon toiseen kerrokseen tuli viihtyisä kahvila, jossa oli rouville erillinen salonki.

Vuonna 1932 katutasoon aukesi uusi 1930-luvun tyyliin sisustettu kahvila nykyiselle paikalleen. Kahvilasta tuli etenkin kaupungin ruotsinkielisen väen kantakahvila.

Fridolfin kuoltua vuonna 1935 talon rautarouva, Hilma, luotsasi yritystä läpi vaikeiden sota-aikojen kohti uutta kukoistusta.

Hilman kuoltua vuonna 1950 johtoon astuu Saksassa sekä leipuri- että taideopintoja suorittanut Lars Ekberg, joka toi yritykseen uutta visuaalisuutta. Leivonnaisetkin saivat uusia muotoja.

Lars Ekbergin kaudella myös konditorialiikkeen näyteikkunasta tuli nähtävyys. Olympiakisojen kynnyksellä vuonna 1951 kahvila uudistui. Mustiksi petsatut art deco -pinnat, hopeanhohtoiset pilarit ja plafondivalaisimet vaihdettin uutta muotoilua edustaviin Tynell-valaisimiin, marmoriin, puupintoihin ja vaaleisiin sävyihin.

Brunssia, lattea ja macaronseja

Leipomo-konditoria ja kahvila ovat yhä, nyt jo viidettä sukupolvea, Ekbergien hallussa. Maj-Len ja Otto Ekberg ottivat yrityksen vetovuoron vuonna 1977. Nyt yritystä johtavat heidän lapsensa Nina ja Mark sekä heidän saksalainen vävynsä Martin Tkaczick.

Vaikka konditorian tuotevalikoimaa halutaan koko ajan päivittää, leivosvitriinistä löytyvät yhä tutut klassikot: budapestit, bebét, napoleonit, samppanjapullon korkit, perunaleivokset, omenatortut, marjakorit ja tuhatlehtileivokset.

Maj-Len Ekbergin oma suosikki on mustikkapiirakka, joka syksyllä muuttuu omenapiirakaksi. Taikinat, täytteet ja kinuskit tehdään itse, hillojen keittämisestä on sentään luovuttu.

Lars Ekbergin luovutettua yrityksen pojalleen Ekberg oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin. Vähällä rahalla oli keksittävä jokin vetonaula. Kehiteltiin muodikas lämmin kanavoileipä, josta tulikin oman aikansa hittituote.

– Onnella, kovalla työllä ja kekseliäisyydellä suku on pärjännyt niin hyvinä kuin huonoina aikoina. On ollut pakko pysyä ajan mukana. Kahvin saa kannussa, mutta myös lattena tai capuccinona. Olemme halunneet pitää yrityksen hyvällä tavalla vanhanaikaisena. Olemme yksi harvoista helsinkiläiskahviloista, joissa on vielä pöytiintarjoilu.

– Meillä on aina käytetty vain parhaita raaka-aineita. Voin, sokerin, munien, jauhojen ja manteleiden laadusta ei voi tinkiä. Meillä on oma kahvisekoitus ja laadukas teevalikoima.

Haluamme tukea myös ekologisia arvoja ja kestävää kehitystä. Myymättä jääneet leivonnaiset toimitetaan päivän päätteeksi seurakuntayhtiölle. Uusia haasteita tuotekehittelylle tuo vegaanisten tuotteiden kysyntä, Maj-Len Ekberg kertoo.

Asiakkaat vaihtuvat päivän mittaan monta kertaa. Ensin tulevat aamiaisja brunssivieraat. Monet heistä aloittavat päivänsä Ekbergillä joka päivä.

Sitten tulevat satunnaiset kahvittelijat, toimittajat, opiskelijat ja ystävykset nuorista hyvinkin iäkkäisiin. Lounaalla kahvila täyttyy keitto- ja salaattiasiakkaista, jotka vaihtuvat iltapäivän ja illan kahvittelijoihin.

Ajan patinaa

Ekbergin leipomon tuotantotilat sijaitsevat yhä edelleen Bulevardin liikkeen pihanpuolella, myymälän ja kahvilan takana. Hurmaavasti aikaa nähnyt tila on leipomo, ei tehdas. Kaakeloidut lattia- ja seinäpinnat kielivät perinteistä.

Kuumissa uuneissa patinoituneet pellit ja vuoat sekä käytössä kuluneet työvälineet kertovat omaa tarinaansa ja antavat työlle arvokkuutta.

Aamuvarhaisella töihin saapuu leipomopäällikkö Sergei Muratov ja kolme leipuria. Raskaiden hiivataikinoiden käsittely vaatii miestyövoimaa.

Kuumaa ilmaa hohkaavien uunien paahteessa paistuvat patongit, ruislimput, saksalaistyyppiset juurileivät ja saaristolaisleivät. Yksi suosituimmista tuotteista on raskiin tehty Baselinleipä.

Konditoriapäällikkö Susanna Suhonen on vastannut makeiden leivonnaisten tuotannosta vasta pari vuotta, mutta tuntee ekbergiläisen työtavan omakseen. Leivonnaiset valmistetaan ammattitaidolla, aikaa ja vaivaa säästämättä ja aina parhaista aineksista. Susanna kunnioittaa talon pitkiä perinteitä, mutta saa johdolta täydet vapaudet kehittää uusia tuotteita.

Susannalla on alaisinaan kolme kondiittoria. Tällä tiimillä syntyvät Ekbergin kuuluisat kakut, leivokset, pikkuleivät ja macaronsit.

Myymälään astuessa voi hyvin kuvitella millaiselta täällä näytti ennen, kun valkoisiin esiliinoihin ja hilkkoihin sonnustautuneet myyjättäret pakkasivat rouville juorupullia ja leivoksia kahvikutsuja varten.

Vielä 1960-luvulla myymälässä oli erillinen lasi-ikkunalla eristetty konttori, jossa valitut ostokset käytiin maksamassa, sitten kuittia vastaan noudettiin tiskiltä pakatut leivonnaiset.

Nykyään kassajärjestelmässä on 500 tuotetta. Keskellä myymälää on pari pientä pöytää ja muutama tuoli muistuttamassa ankarista sota-ajoista, jolloin kahvila jouduttiin sulkemaan.

Myymälän pöytäryhmä riitti palvelemaan vähiä kahvila-asiakkaita.

– Ekbergin jouluvalikoimaan kuuluvat luumutortut, pikkuleivät, maustekakut, jouluiset täytekakut ja tietysti Hilma-rouvan reseptillä leivotut Turun piparit. Joka jouluksi kehitellään myös jokin uusi leivos tai kakku. Joistakin niistä voi tulla myös uusia klassikoita, myymäläpäällikkö Minna Mäkinen kertoo.

Ja kyllä, ihanien leivonnaisten reseptit ovat totta kai salaisia!

Lähteet: Bulevardi 9 Bulevarden 1915–2015 ja Ekberg.fi

Juttu on julkaistu Kotiliesi 25/2016 -lehdessä.