Ruokapiiri on ekovalinta

Helsinkiläinen Olli Repo, 36, pyörittää perheineen ruokarinkiä, jossa ruoka tilataan suoraan pieniltä lähituottajilta.

Repo perusti ruokapiirin, koska tympääntyi sekä kauppojen marinoituihin lihoihin ja mauttomiin kasviksiin että suurten suomalaisten ruokaketjujen ydinvoimamyönteisyyteen.

Innokas kokkaaja halusi valmistaa perheelleen aterioita pientiloilla tuotetuista, korkealaatuisista raaka-aineista ja tukea lähitilojen toimintaa.

Luomuruokaa läheltä

Rinki on toiminut nyt puolisen vuotta ja siinä on mukana parikymmentä herttoniemeläisperhettä. Piiriläiset tilaavat luomuruokaa lähialueiden pieniltä tiloilta.

Revot ostavat ruokapiirin kautta muun muassa juureksia, lihaa, yrttejä, hedelmiä, jauhoja, makaroneja, linssejä ja papuja. Suurin osa tuotteista tulee karjaalaisen Svarsfvarsin luomutilan kautta.

Käytännössä ruokapiiri toimii sähköpostirenkaassa. Olli Repo lähettää tilauspyynnöt ruokapiiriläisille. Kukin osallistuja tilaa omat ruokansa ja maksaa ostoksensa nettipankin kautta. Tuottaja toimittaa lähetyksen joka toinen viikko Repojen kotikadulle, ja perheet hakevat ruokakassinsa Repojen kodista.

Pieniä valintoja

– Olemme huomanneet, että pienillä valinnoilla voi vähentää ilmastokuormitusta ja saada myös parempaa ruokaa pöytään. Koko elämää ei tarvitse muuttaa, Olli Repo sanoo.

Revot tietävät, että ruokapiirin kautta tilattu ruoka tulee kauppojen hintoja kalliimmaksi.

– Me olemme valmiit maksamaan laadusta ja helppoudesta. Se on nähty, ettei halvalla saa hyvää ja eettisesti tuotettua ruokaa. Siitä huolimatta nelihenkisen lapsiperheen kuukauden ruokalasku ei ole kovin huimaava, reilut 600 euroa.

Lue koko juttu Repojen ruokapiiristä Kotiliedestä 14/2010.

Tietoa ruokapiiritoiminnasta: www.ruokapiiri.fi

Syödäänkö teillä luomua tai lähiruokaa? Kiinnostaako ruoan alkuperä tai ilmastokuormitus sinua?

Avainsanat

Keskustelu

Aihe kiinnostaa. Asumme maalla suuren kaupungin liepeillä, missä tuottajia pitäisi olla, mutta näkyvyys on kerrassaan olematon. Kauppahalliin ja torille on pidempi matka kuin lähimpään navettaan, mutta silti lähiruuan hankinta on lapsenkengissä. Pitäisi kai nähdä vaivaa. Rahastakaan ei ole kiinni.

Joskus olen miettinyt, että mikä lähiruuassa maksaa. Miksi useita tukkuportaita ruokkivat suurtilaperunat ovat halvempia kuin suoraan tilalta tai torilta hankitut? Luulisi, että hieman kaupanhintaa edullisempi hinta olisi sekä tuottajan että ostajan etu.

Yksi näkökulma tähän lähiruoka-asiaan on myös vastakkainen. Tunnen perheitä, joissa maailmanparantaminen on ”riistäytynyt”; eletään äärimmäisyyselämää vatvoen ahdistuneita maailmantuhoajatuksia, lisäksi halutaan käännyttää kaikki muutkin samaan ahdistuneistuuteen, ”tiedostamaan”. Toivoisin joskus artikkelia myös tästä puolesta.

Vastaanpa näin pienviljelijän sukulaisena: lähiruoassa maksaa se, että tuottaja saa tuotoksistaan oikeasti jotain käteen. Sukulaiseni aloitti maanviljelijäuransa hetkellisesti väliportaisiin toimittavana viljelijänä. Pian hän hokasi, että ei tällä saa leipää pöytään – väliporras saneli hinnat eikä vaihtoehtoja ostajille ollut. Tilalla tehtiin täyskäännös monipuoliseen vihannesviljelyyn ja jakeluketju muutettiin torimyynniksi. Kilohinta on kalliimpi kuin kaupassa mutta laatukin on toista maata – kakkoslaatua myydään harvoin, ja se tarkoittaa toissapäivänä nostettua.

Juuri tuo suoran myyjäportaan puuttuminen lienee se hankala juttu. Ja sitähän nämä itse kyhätyt ruokapiirit korvaavatkin.

Tykkäisin omasta ruokapiiristä täällä maalla, sivukylälläkin. En vain ole tohtinut alkaa kokoamaan porukkaa siihen, koska pelkään saavani vastaukseksi: kasvatan itse sitä tätä ja tuota ja oravannahkakaupalla sitten naapurimme kanssa vaihtelemme tuotteitamme. Totta, tuo itse kasvattaminenhan on yksi lähiruuan tuotantotapa. Mutta kun en ole puutarhaihmisiä… ja muutakin ruokaa kuluu kuin pelkkiä porkkanoita ja perunoita. Ja toisaalta, eikös siinäkin jo tavallaan ole lähiruuan ostoringissä yksi väliporras, kun joku kerää tuottajilta ne tilatut tavarat ja tuo perille.. Mitenkähän näitä ostorinkejä saisi helpoiten yleistymään? Voisiko pienimuotoiset tilamyymälät olla osaratkaisuna asiassa? Sieltähän sitten voisi joku noutaa kimppatilauksen jonnekin lähiöön tai naapurikylään ja lasku mukaan?

Kommentoi juttua: Ruokapiiri on ekovalinta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X