Ruoka

Tiesitkö, että nurmikollasi voi kasvaa syötäviä sieniä? Opettele tunnistamaan 4 herkullista ruokasientä, jotka löytyvät kotipihaltasi  

Pihalla kasvava sieni voi paljastua hyväksi ruokasieneksi, josta saa herkullisen kastikkeen tai keiton. Opettele tunnistamaan neljä maukasta sientä: suomumustesieni, nuijakuukunen, koivunkantosieni ja nurminahikas. 

Omalta kotinurmikolta tai mökkipihalta voi löytyä monta maukasta ruokasientä, jotka kannattaa opetella tunnistamaan. Ruokasieniksi kelpaavia lajeja voi kasvaa nurmikolla tai esimerkiksi lahopuun tai kannon päällä.

”Jos takapihalla tai mökkipihalla on lahopuu, jolle aina ilmestyy jotain sientä, niin suosittelen selvittämään, mikä laji on kyseessä. Meillä on paljon lahopuun ruokasieniä”, kertoo sieniasiantuntija, biologi ja tietokirjailija Tea von Bonsdorff.

Sieni saattaa ilmestyä pihalle jopa joka vuosi. Jos pihalla kasvava sieni on syömäkelpoinen, ei liene helpompaa tapaa saada maittava sieniateria kuin napsia puutarhan sienet talteen. Opettele tunnistamaan ainakin nämä neljä, yleisesti pihoilta löytyvää sientä!

Lue myös: Näin tunnistat yleisimmät ruokasienet

1. Suomumustesieni – valmista ruoaksi heti poimimisen jälkeen

Suomumustesieniä kasvaa runsaasti koko Suomessa aina Lappiin saakka. Sieniä voi löytää syyskuusta marraskuulle ja ne kasvavat mieluusti suurina ja tiheinä ryppäinä.

”Kun suomumustesieni  on nuori, se on valkoinen sisältä ja sen heltat ovat valkoiset, eivätkä ne ole mustuneet eivätkä edes punertuneet. Silloin se on erinomainen ruokasieni, siinä on aivan omanlainen makeahko makunsa. Jos sienestä jokin osa on punertunut vähän, sen osan voi poistaa”, Tea von Bonsdorff sanoo.

Suomumustesieni tummuu nopeasti sen jälkeen, kun sieni on kerätty. Siksi sieni kannattaa valmistaa ruoaksi pian poimimisen jälkeen. Sieniä ei saisi poimia vilkkaasti liikennöityjen teiden läheltä, sillä se kerää helposti raskasmetalleja itseensä.

Suomumustesieni sopii von Bonsdorffin mukaan hyvin esimerkiksi papujen seuraksi kasvispataan. Sienet voi valmistaa myös erikseen ruoan lisukkeeksi siten, että ne paistetaan rapeiksi.

Suomumustesientä muistuttaa harmaamustesieni, joka myös kasvaa nurmialueilla. Se on lähes suomuton ja väriltään harmaa. Harmaamustesieni aiheuttaa alkoholin kanssa lievän myrkytyksen.

Näin tunnistat suomumustesienen:

• Lakki on nuorena munamainen ja muistuttaa brittiläisen lakimiehen peruukkia. Lakki on korkeudeltaan 5–15 cm ja leveydeltään 2–6 cm. Väriltään valkoinen, huippu on usein vaaleanrusehtava. Kartiomainen ja isosuomuinen. Vanhana repeilee reunoilta ja muuttuu kellomaiseksi.
• Ohuet heltat ovat tiheässä. Aluksi heltat ovat valkoisia tai vaaleanharmaita, mutta alkavat vähitellen punertaa ja lopulta muuttuvat mustaksi itiömassaksi.
• Jalka on valkoinen, sileä, ontto ja tasapaksu. Pituudeltaan 5–25 cm. Ohut rengas häviää helposti.
• Malto on vaaleaa ja haurasta. Maku mieto, haju heikko.

2. Nuijakuukunen on kuin mikrofoni

Hyvinkin isoksi kasvavan nuijakuukusen satoaika on heinäkuusta lokakuuhun.

”Nuijakuukunen on hyvin kookas, mikrofonin mallinen sieni. Se kasvaa monenlaisilla paikoilla, esimerkiksi pientareilla, metsän reunoilla ja piha-alueilla.”

”Kun malto on valkoista, nuijakuukunen on erinomainen ruokasieni. Se saa kolme tähteä.”

Mallon muututtua kellertäväksi tai tummaksi, sieni ei enää kelpaa syötäväksi.

Nuijakuukusen näköislajeja ovat känsätuhkelo ja ukonkuukunen. Ne ovat molemmat ruokasieniä nuorina, kun niiden malto on valkoista. Nuijakuukunen, känsätuhleko ja ukonkuukunen eivät sovi munuaisvikaisille, sillä ne sisältävät jonkin verran ureaa.

Esimerkiksi Saimi Hoyer on hehkuttanut nuijakuukusen makua ja sanonut, että se on hänen lempisienensä. Simpukalta maistuva sieni sopii Hoyerin mukaan erinomaisesti voissa paahdettavaksi.

Näin tunnistat nuijakuukusen:

• Itiöemä on muodoltaan nuijamainen, yläosa muistuttaa palloa. Voi kasvaa hyvin korkeaksi, jopa 20 cm pitkäksi. Leveydeltään 4–8 cm. Väriltään harmaanvaalea. Hento- ja pienipiikkinen. Kun itiöt kypsyvät, latva hajoaa.
• Jalka on paksu ja jämäkkä.
• Malto on nuorella sienellä valkoista ja kiinteää, mutta muuttuu myöhemmin kellertäväksi ja vetiseksi. Vanhalla sienellä malto on tummaa ja pölyävää.
• Maku on mieto, tuoksu miellyttävä.

3. Koivunkantosieni – kokkaa elämäsi paras sienikeitto

Kesäkuusta syyskuuhun asti koivujen ja muiden lehtipuiden kannoilta tai kaatuneilta rungoilta voi löytää koivunkantosieniä. Ne kasvavat usein tiheinä rykelminä. Koivunkantosieni kasvaa yleisenä koko Suomessa.

”Koivunkantosieni on loistava ruokasieni, mutta se ei sovi aloittelijalle kerättäväksi”, von Bonsdorffin sanoo.

Sienestäjän on hyvä olla koivunkantosientä poimiessaan tarkkana, sillä koivunkantosienellä on tappavan myrkyllinen näköislaji, myrkkynääpikkä, joka kasvaa pääasiassa havupuiden rungoilla.

Myrkkynääpikkä on koivunkantosientä sirompi, ohutjalkaisempi ja sen rengas on pieni. Jalka on aluksi vaaleahahtuvainen. Myrkkynääpikän satoaika alkaa usein vasta syyskuussa.

Toinen näköislaji on varhain keväällä ja alkukesällä kesällä kasvava kevätkantosieni, joka kasvaa lahopuilla ja lastukoissa. Koivinkantosienellä jalka on täynnä pieniä nukkatupsuja. Se ei kelpaa ruokasieneksi.

Koivunkantosienistä käytetään vain lakit, sillä jalat ovat kuituisia ja sitkeitä. Jos koivunkantosienen haluaa säilöä, se kannattaa kuivattaa.

”Jotkut sanovat, että koivunkantosieni on yksiä parhaimmista sienistämme. Niistä voi tehdä erityisesti mahtavaa sienikeittoa.”

Näin tunnistat koivunkantosienen:

• Nuoren sienen lakki on kupera, mutta laakenee myöhemmin. Lakki on monesti keskuskohoumallinen, leveydeltään 2–7 cm. Muuttaa väriä märkänä: kosteana kellanruskea, kuivuessa vaalenee keltaiseksi keskeltä lähtien.
• Melko tiheät heltat ovat lyhytjohteiset ja väriltään vaaleanruskeat.
• Mutkainen ja solakka jalka on pituudeltaan 4–10 cm. Kalvomaisen renkaan yläpuolelta jalka on sileä ja vaalea, alapuolelta mustanruskean suomuinen.
• Malto on ohutta ja vaaleaa. Itiöpöly ruskeaa. Haju on vahva ja miellyttävän makea.

4. Nurminahikas sopii kuivattavaksi

Pieni nurminahikas on yleinen ja sadoltaan runsas pihanurmilla kasvava sieni Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisessa se on harvinaisempi. Sieniä kasvaa kesäkuusta lokakuuhun.

”Jos nurmelle tulee pienehköjä sieniä, jotka kasvavat isoin parvin tai muodostavat noidankehiä, se voi olla nurminahikas. Se on hyvin herkullinen ruokasieni. Minullakin kasvaa nurminahikkaita pihanurmikollani.”

Nurminahikkaista käytetään vain lakit. Jos sienen haluaa säilöä, se kannattaa kuivata. Nurminahikkaalla ei varsinaisesti ole näköislajeja, vaikka nurmikolla kasvaakin monia muitakin erilaisia pieniä sieniä.

Nurminahikasta voi käyttää esimerkiksi pekonin korvikkeena. Sienet paistetaan rapeiksi sipulin kanssa pannulla ja nautitaan.

Näin tunnistat nurminahikkaan:

• Lakki on nuorella sienellä kupera ja kellomainen, myöhemmin laakenee. Keskellä on kohouma. Vanhan sienen lakin reuna poimuttuu piparkakkumaisesti. Lakki on ruskeankeltainen tai vaaleanruskea. Lakki on kosteana reunasta läpisäteinen, kuivuessaan sieni vaalenee keskustasta alkaen. Lakki on leveydeltään 2–5 cm.
• Heltat ovat lakkia vaaleammat. Ne ovat harvassa ja kolotyviset.
• Jalka on pituudeltaan 3–8 cm, tasapaksu, lakin värinen ja valkonukkainen.
• Malto on vaaleaa ja sitkeää. Hajultaan mausteneilikkamainen, maistuu miedosti pähkinältä.

Lähteet: Tea von Bonsdorff & Lasse Kosonen: Ruokasienet Suomen luonnossa (2020, Otava), Laji.fi-sivuston kuvaukset kustakin sienestä

Lue myös Anna.fi: Tunnistatko eri sienilajit? Tee testi, ja selvitä, yllätkö sienitietäjän titteliin?