Sukulaistyttömme vietti 3-vuotispäiväänsä jokin aika sitten. Toiveena kakun suhteen oli prinsessa. Tytön äiti esitti toiveen tiarasta, valtikasta (vai mikä se heiluva sauva tikun päässä onkaan) ja timanteista. Ripauksella vaaleanpunaista syntyi tällainen prinsessatyylinen kakku.

Kakun makumaailma koostui lempikakkupohjastani ja täytteestä eli mehevästä suklaakakkupohjasta ja kinuski-puolukkatäytteestä. Aluksi hieman mietitytti kinuskin ja suklaan yhdistäminen, mutta ajattelin kirpeiden puolukoiden tuovan kakkuun raikkautta. Ja niin tapahtuikin. Yhdistelmä oli aivan ihana! Ja se sai kehuja myös muilta. Puolukoiden ja tummaan suklaan yhdistämistä testasin jo viime vuonna puolukka-brownies-leivosten muodossa ja ihastuin siihen jo silloin. Sama yhdistelmä toimi tässäkin todella hyvin. Jos vain pidät suklaasta, kinuskista ja ehkä vähän puolukoistakin, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tällaista yhdistelmää! 🙂


Kakun päällä olevan tiaran tekemistä testailin muutamankin kerran ennen kuin sain pysymään sen koossa. Ensin tein tiaran tekemällä ohutta nauhaa ja kiertelemällä niitä tiaran malliseksi. Niistä tulikin kivannäköisiä, mutta eivät kestäneet siirtämistä vaan hajosivat käsiin. Kuivumisaika olisi saanut tietenkin olla pidempi, niin ehkä olisivat kestäneet paremmin. Nyt ehdin kuivattaa vain parisen päivää, eikä se riittänyt. Hankin lopulta CMC-jauhetta, jonka kovettaa massan nopeampaa. Narumallisia tiaroita en kyllä CMC:n jälkeen kokeillut, sillä massaa oli CMC-lisällä vaikea työstää käsin ja se hajosi muruiksi. Marsipaanipuristimella olisi ehkä saattanut onnistua paremmin ja nopeammin. Mutta tällainen tiarasta tuli tällä kertaa.

Prinsessakakku
n. 24 cm vuokaan
Pohjana:
Täyte:
Kuorrutus:
Värjäykseen pastavärejä

Koristeet:
Tiara ja valtikka sokerimassan ja kaulintamassa sekoitusta, joukossa hieman CMC-jauhetta
(koristeina nonparelleja)
Kakun päällä syötäviä timantteja

Nuo syötävät timantit olivat kiva lisä ja toivat kakkuun kaivattua
prinsessamaista kimalletta. Timantit näyttivät ensalkuun kovilta, mutta
yllätyin, että ne olivatkin ihanan pehmeitä.

ONNEA VIELÄ KERRAN I.A.!