Suklaapossu

Runebergin kakku

Lähestyvän Runebergin päivän kunniaksi ajattelin vihdoin ja viimein leipoa runebergin torttuja. En ole koskaan aiemmin kokeillut niiden tekemistä, sillä ainut muistikuvani kyseistä leivonnaisesta ei ole ollut kovin kannustava. Muistan muinoin maistaneeni kuivaa tortun palasta, jossa ei ollut mitään erityistä makua. Nykyään olen kuitenkin usein huomannut, että leivonnaisiin liittyvät muistikuvat saattavat muuttua, jos kokeilee tehdä niitä itse. Ja nyt oli siis tämän tortun vuoro. Torttutaikina tosin muuttui matkan varrella ja päätyi lopulta kakuksi. Lisäksi torttuihin kuuluva pomada vaihtui valkosuklaaksi helppoutensa takia.

Muistikuvani tortuista sai painua unholaan. Nyt eipä ollut kuiva, eikä mautonkaan 🙂

Kakku olikin oiva tapa hukata hieman Joulusta ylijääneitä piparkakkuja. Jätin ne melko rouheiksi paloiksi ja ne näkyivätkin kivasti kakun sisuksista tuollaisina tummempina läiskinä. Ja toivat myös hieman lisämakuakin. Kakku oli miedosti kardemummainen ja manteli maistui miedosti. Mantelijauho toi kakkuun mukavasti lisäkosteutta.

Runebergin kakku kostutetaan yleensä punssilla tai rommilla. En löytänyt meiltä sellaisia pulloja, joten käytin konjakkia. Lapsia ajatellen keittelin kostutusliemestä alkoholin pois. Maku varmaan hieman kärsi siitä, sillä kyllähän alkoholi antaa sellaisen pienen potkun. Pitää kyllä seuraavalla kerralla kostuttaa keittämättömällä liemellä 🙂

Runebergin päivä on siis huomenna, torstaina 5.2.2015. Kakun ehtii siis hyvin leipomaan vielä.

Runebergin torttu

n. 1 litran vetoiseen vuokaan

Aineet:

200 g leivinmargariinia huoneenlämpöisenä

0.5 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2 dl mantelijauhoja

2 dl (n. 60 g) piparinmuruja

1.5 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1.5 dl maitoa

Kostutukseen:

0.75-1 dl vettä

0.75-1 dl konjakkia

n. 3-4 rkl sokeria

Ohje:

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, aina kummankin välissä kunnolla vatkaten.

Murustele piparkakut. Muruista ei tarvitse saada hienon hienoa, vaan voit jättää niihin hieman isompia paloja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivat aineet ja maito vuorotellen rasva-sokeriseokseen. Aloita ja lopeta kuivilla aineilla. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista 180 asteessa n.  60 minuuttia, kunnes keskelle tökättyyn tikkuun ei tartu raakaa taikinaa. Paistoaika riippuu vuoan syvyydestä. Korkeammassa vuoassa kypsyminen kestää kauemmin, kun taas matalammassa enemmän. Jos pinta uhkaa saada liikaa väriä, suojaa pinta folion palalla paistamisen loppupuolella. Anna pohjan jäähtyä hetki vuoassa. Jos kakku on kupera, tasoita sitä hieman veitsellä. Kumoa se sitten tarjoilulautaselle, pintapuoli alaspäin. Peitä kakku hyvin.

Tee kostutusliemi.  Itse keittelin konjakista alkoholin pois, niin sain lapsille sopivan kakun. Eli kuumensin konjakin kattilassa ja keittelin sitä pari minuuttia. Liuotin kuuman juoman joukkoon sokerin, jonka jälkeen laimensin hieman vedellä. Jos haluat säilyttää alkoholin, niin lämmitä vesi ja sekoita joukkoon sokeri. Sekoita, kunnes sokeri liukenee. Lisää joukkoon konjakkia maun mukaan.

Töki tikulla reikiä kakkuun. Huolehdi, että erityisesti reunat tulee tökittyä kunnolla, sillä ne saattavat olla muuta kakkua kuivemmat. Liruttele kakun pinnalle kostutusliemi. Huolehdi jälleen, että reunat kostuvat kunnolla. Peittele kakku hyvin vaikkapa kelmulla ja anna vetäytyä/maustua.

Kun kakku on miltei jäähtynyt, levitä pinnalle kerros vadelmahilloa. Sulata valkosuklaa mikrossa varovasti välillä sekoitellen (kannattaa sekoitella lämmityksen alkupuolella muutaman sekunnin välein, sillä valkosuklaa palaa helposti ja rakenteesta tulee kokkareinen. Nimim. kokemusta on 😉 ). Liruttele sula valkosuklaa kakun päälle raidoiksi.

 

Ja valmista on!

Vinkki:

* Kakku on huippuhyvää tuoreena, vielä hieman lämpimänä. Mutta maistuu toki ihanalta parin päivänkin päästä, jolloin kostutusliemi on ehtinyt kunnolla mehustamaan kakun. Säilytä loppukakku hyvin suojattuna huoneenlämmössä.

* Muista antaa päällä olevan valkosuklaan kovettua kunnolla, mikäli suojaat kakun kelmulla, jotta kelmu ei tarraa valkosuklaaseen kiinni.

 


    Tervetuloa seuraamaan Suklaapossun sähköistä reseptikirjaa, josta löytyy leivonnaisohjeita jokaiseen herkutteluhetkeen!

Suklaapossun keittiössä touhuaa kolmen lapsen äiti, joka testailee intohimoisesti erilaisia reseptejä ja haluaa jatkuvasti oppia lisää erilaisia tekniikoita ja löytää uusia, herkullisia makuyhdistelmiä. Blogin myötä olen hurahtanut myös valokuvaukseen. Täydellisen leivonnaisen metsästys ei pääty koskaan!

Copyright

Kuvat ovat itse otettuja, ellei toisin mainita. Ethän lainaa blogin kuvia ilman lupaani, kiitos!

Yhteydenotot
suklaapossu.leipoo (at) gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Runebergin kakku

Pienet Herkkusuut – Maiju

Ihanan näköinen ja herkullisen näköinen kakku, taas kerran… Ei ole minunkaan muistikuvat runebergin tortusta kovin positiiviset, enkä näin ole itsekkään sitä leiponut, mutta tämä saattoi ehkä alkaa houkuttamaan… 🙂

Suklaapossu

Kiitos Maiju 🙂 Kannattaa ihmeessä sinunkin kokeilla itse. Yllätyin todella positiivisesti, kuinka hyvältä tämä maistui ja kuinka mukavan mehukas kakku oli. Ei taatusti jäänyt viimeiseksi kerraksi 🙂

Eve

Mä olen alkanut rakastaa runbergintorttuja kun olen itse alkanut niitä tekemään. Tosiaan kun itse säätää tortun juuri itselle sopivaksi eikä tarvitse tyytyä kaupan kuiviin tai läpimärkiin torttusiin. Molempia tullut maistettua. Kakun muotoon en ole vielä koskaan tehnyt ja tuo valkosuklaa on taatusti kiva lisä! 🙂

Suklaapossu

Mäkin taisin nyt rakastua tähän. Tai siis rakastuin 🙂 Ehdottomasti pitää ensi vuonna tehdä uudemman kerran. Olen useissa leivonnaisissa havainnut tämän saman, että itse tehden tulee parempaa. Saapahan juuri sellaista kun haluaa 🙂 Tämä kakku oli tällainen "laiskan leipurin" versio. Vaikka eipähän siinä kovin paljon työtä olisi lusikoida taikinaa vaikkapa muffinivuoan koloihin.. 😉

Kesäpäivä

Täytyypä koittaa kakkuna ja testata gluteenitonta versiota.

Itse olen tehnyt vuosikaudet Pirkan ohjeella Runebergin tortut. Se ei ole ainakaan yhtään kuiva ja meillä lapset tykkäävät niin ettei tarvi paljon säilöä 😉

Suklaapossu

Tämä toimii varmaan gluteenittomanakin tosi kivasti. Mantelijauhe tuo lisämehevyyttä ja kostutusliemikin kosteuttaa. Tuota Pirkan ohjetta on muistaakseni mainostettu muuallakin. Kiitti vinkistä, pitääpi testailla itsekin 🙂

Kirsi/Kirsin keittiössä

Kiva idea! Meillä taitaa Runebergit tänä vuonna jäädä leipomatta, mutta herkuttelen näin ruudun kautta 😉

Suklaapossu

Kiitos Kirsi 🙂 Runebergin torttuja näkyi blogeissa vaikkapa missä muodossa ja näyttäisi siltä, että tällainen kakkumuotoinen on aika yleinen versio. Simppeli se ainakin on, ja sopii helposti kiireisellekin 🙂 Tässä sinulle pieni virtuaalimaistinen, ole hyvä 😉

Jenni

Valmistortuissakin on kyllä ihan valtavia eroja, osa tosiaan on ihan kuivaa ja mautonta känttyä mutta pari vuotta sitten muistan ostaneeni aivan ihania Rungebergin torttuja jostakin ruokakaupasta. Vielä kun muistaisi, mistä kaupasta ne ostin tai mistä leipomosta ne olivat kotoisin! Vai olisikohan se kaupasta ostettujen aiheuttaman pettymyksen riski riittävän hyvä syy kokeilla vihdoin leipoa näitä itse… 🙂

Suklaapossu

Kiva, että löytyy maukkaitakin torttuja valmiina. Vinkkaapas heti, kun muistat kaupan ja merkin, niin voisin testailla 🙂 Vaikka tuo on totta; itse tekemällä pystyy helposti säätämään makua ja kosteutta, joten ehkä se on se varmempi tie nautintoon 😉

Heidi

Itse kanssa olen huomannut, että monet inhotut ruoat muuttuvat suorastaan ihaniksi kun itse tekee! Kannattaa siis avoimin mielin kokeilla kaikkea, edes sen kerran!:)

Taidanpa kokeilla tätä, näyttää todella herkulliselta, ja kun isossa vuoassa paistaa, niin säästyy räpeltämiseltä (tosin tekosyyhän se on, ei se oikeasti niin kova vaiva ole:D)! Ostin tänään Primulan tortun lähikaupasta (tai kaksittainhan ne aina myydän, näin yksineläjän turmaksi), ja se ainakin oli tooosi hyvä ja mehevä valmistortuksi. Inhottavimpia on ne kuivat manteli- tms. rouheella tehdyt. Nami!:P

Suklaapossu

Kyllä, kaikkea kannattaa tosiaan kokeilla, niin inhokeista voi tulla suosikkeja 🙂 Oih, ai Primulan tortut olisi hyviä. Kiitos tiedosta! 🙂 Toivottavasti meidän lähikaupasta löytyy myös, niin pääsen myös maistelemaan 🙂

Miten muuten on, ehditkö jo testailemaan? 🙂 Helppo ainakin on. Eipä siinä lusikoimisessakaan niin iso vaiva usein ole, mutta kummasti sitä itsekin vääntää mieluummin isomman kakun kuin monta pienempää.. 😉 Ja onhan tämän kakun yksi mehevyyden salaisuuksista et, että isompaa annosta paistaessa keskusta pysyy mehevän kosteana, kun taas pienemmät annokset kuivuisivat helpommin.

Leipoo sukkasillaan

Hauskan näköinen kakku ja oikein herkulliselta kuulostaa! Minullekaan ei aiemmin ostotortut maistuneet yhtään – olivat liian kuivia, kosteita tai alkoholin makuisia. Mutta kun itse olen parina vuonna tehnyt, ovat ajatukset muuttuneet. Suosittelen kokeilemaan omatekoisia 🙂

Suklaapossu

Kiitos 🙂 Samaa suosittelen myös. Kyllä omatekoinen on aina omatekoinen ja usein myös se parhaan makuinen. Miten ne saavatkin niistä ostotortuista niin kuivia ja mauttomia, huh? 🙁 Onneksi tässä tuli pari hyvää vinkkiä. Noita ylempänä mainittuja Primulan torttuja ainkain pitää käydä tsekkaamassa 🙂

Leena-muori

Herkullisen näköistä, Suklaapossu! Minäkin olen todella harvoin leiponut "ruuneberejä" itse, mutta yleensä olen ostanut maistiaisiksi kaupasta. 🙂

Suklaapossu

Kiitos Leena-muori! 🙂 Itsekin taida uskaltautua kokeilemaan kaupan Runebergeja vielä joskus 🙂 Onko sinulla antaa jotain hyvää vinkkiä, minkä merkkistä kannattaa metsästää? 🙂

Vastaa käyttäjälle JenniPeruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.