Apua, teinini saa lapsen

Nuoren vauvauutiset ovat usein järkytys, mutta ne eivät ole maailmanloppu. Asiaa on syytä pohtia maltilla ja myös tulevaisuuden valoisat puolet muistaen. Teiniäiti, hänen äitinsä ja nuorisolääkäri tietävät, mistä puhuvat.

Demi Aulos ja Viima-poika, kuva: Mirva Kakko, copyright: Otavamedia

Teiniäiti, Demi Aulos

Haaveilin yläasteella opinnoista ja siitä, että lähtisin au pairiksi ulkomaille. Suunnitelmat muuttuivat, kun tulin yläasteen keväällä raskaaksi. Olin 16-vuotias ja poikaystäväni Ile 18-vuotias.

Pelkäsin, että jäisin yksin. Tiesin, että silloin en kykenisi vanhemmuuteen. Kun Ile sanoi, että hän tukee minua, päätimme pitää lapsen. En kuitenkaan ymmärtänyt, miten iso elämänmuutos olisi edessä. Raskaus oli järkyttävä ja hämmentävä tilanne. Käperryin itseeni ja elin kuin kuplassa. En muista tuolta ajalta paljon. Asuin kotona äitini luona. Oli helppoa, kun äiti hemmotteli ja kantoi ruokaa sänkyyn. Lihoin 27 kiloa!

Vaihdoin raskausaikana lukioon. Vanhat ystävät eivät hyljänneet minua, mutta emme olleet paljon tekemisissä. Heillä oli omat menonsa. Mietin, tuleeko minusta katkera. Ajattelin kuitenkin, että kyllä minä tähän pystyn.

Muutimme Ilen kanssa yhteen, kun Viima oli kuukauden. Alussa oli vaikeaa. Meillä oli vauva, piti itsenäistyä ja osata huolehtia asioista. Riitelimme paljon. Minulla oli varmaan synnytyksen jälkeistä masennusta. Olin ahdistunut ja jatkuvasti väsynyt. Äiti onneksi auttoi. Näemme vieläkin lähes päivittäin. Tapaamisista ei edes tarvitse sopia, sillä äidillä on avaimet meille. Arvostan hänen tukeaan ja apuaan. Äiti on minulle rakas.

Nuori perhe yhdessä, kuva: Mirva Kakko, copyright: Otavamedia

Toisaalta alkuaikoina koin, että kaikki haluavat puuttua elämääni. Äitini on erittäin hoivaava ihminen. Ilelle on ollut vaikeaa, kun äiti on täällä joka päivä. Minulle äidin apu ei ole ollut häiritsevää. Päinvastoin, joskus pelkään äidin kokevan, että pidän häntä itsestäänselvyytenä. Olen tuntenut vähän mustasukkaisuutta Viimasta. Joskus Viima sanoo, että äiti on tyhmä ja haluaa vain mumman.

Palasin kouluun, kun Viima oli puolivuotias. Opiskelen hoitoalalla kaksoistutkintoa. Sain ylioppilaskokeista M:n paperit, vaikka lukeminen oli usein hankalaa. Ile oli silloin armeijassa ja Viima puolitoistavuotias. Internetin kautta tutustuin toisiin teiniäiteihin ja aloin pitää blogia. Nyt kun Viima on kasvanut, on jo kiva nähdä myös vanhoja ystäviä. Äidin ja muiden auttajien ansiosta olemme päässeet Ilen kanssa välillä myös kahdestaan ulos.

Viima on päiväkodissa ja päivän viikossa isovanhemmillani. Ile tekee enimmäkseen yövuoroa VR:llä. Taloustilanteemme on hyvä.

En osannut ajatella ennen, että miehestäni tulee niin loistava isä. Ennen olimme tyypillisiä teinejä, huithapeleita, nyt olemme muuttuneet. Itsestäni äitiys teki epävarmemman. Mietin, kuka minä nyt olen. Olen myös vastuuntuntoisempi.

Anne Aulos ja tyttärenpoika Viima, kuva: Mirva Kakko, copyright: Otavamedia

Teinin äiti, Anne Aulos

Demin raskausilmoitus oli odottamaton. Olimme juuri kuukausi aiemmin käyneet yhdessä hakemassa ehkäisypillerireseptin, ja Demin piti aloittaa pillerit seuraavien kuukautisten jälkeen. Niitä ei vain koskaan tullut.

Mietin, onko tämä tottakaan, mitä seuraavaksi tekisimme. Pohdin, ymmärtävätkö Demi ja Ile, miten isosta asiasta on kyse.

Alussa meillä oli perhekeskusteluja myös Ilen perheen kanssa. Olin huolissani siitä, kaatuvatko Demin haaveet ja masentuuko hän. Riitelimme, koska ilmassa oli pelkoa ja huolta. En ymmärtänyt, että Demi koki auttamiseni välillä liialliseksi. Meillä oli väärinymmärryksiä, mutta välimme ovat kuitenkin koko ajan olleet läheiset.

Kun Demi oli raskaana, hoivasin häntä. Kiikutin hänelle sisustuslehtiä, suklaata tai välipalaa, jos Demi vain vihjasi.

Olin mukana Viiman ultraäänikuvauksissa ja Demin tukena synnytyksessä. Siitä lähtien kun Viima syntyi, näin häntä kahdeksan kuukauden ajan joka päivä. Sitten lähdin ulkomaille lomalle, enkä nähnyt häntä viikkoon. Tuli kova ikävä ja pelkäsin, onkohan Viima jo unohtanut minut.

Vaikka olemme läheisiä Viiman kanssa, minulle on selkeää, että hän on Demin ja Ilen lapsi. Roolini on olla mumma.

Anne ja Demi Auloksella on läheiset välit, kuva: Mirva Kakko, copyright: Otavamedia

Minulla on kaksi lasta: Demillä on kolme vuotta vanhempi isosisko Jade. Lasten itsenäistyminen on ollut minulle vaikea luopumisen paikka. Aluksi tuntui oudolta asua yksin, mutta muutin pienempään asuntoon ja olen alkanut tottua.

Haluan aina olla paljon tyttärieni elämässä. On erittäin ihana asia, että asumme Demin kanssa yhä lähekkäin, välimatkaa on vain kilometri.

Kun Viima syntyi, näin, että perhe tarvitsi apuani siivoukseen ja lastenhoitoon. Minulla on ollut aikaa auttaa, olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Olen ylpeä Demistä. Hän on aina ollut vastuuntuntoinen. Hän on koulussa nopea ja lahjakas oppija. Ile on luotettava, vastuuntuntoinen ja sitoutunut isä.

Välillä minulla on ikävä Demiä. Hänestä on tullut sulkeutuneempi ja vakavampi. Blogikirjoittelu vie aikaa.

Tunteisiini liittyy vielä luopumisen surua, ja olen muutosvastainen. Totta kai olen myös iloinen, että molemmat lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi ja pärjäävät elämässä.

Nuori ikä tuo Demin vanhemmuuteen rentoutta. Kun itse sain lapsia, olin tiukka suorittaja. Ei vanhemmuudelle ole täsmäikää. Ulkopuolisten mielipiteistä ei pidä välittää. Minusta teiniäitien vanhempien on hyvä muistaa, että vaikka oma lapsi tulisi raskaaksi, hän on kuitenkin se sama ihminen. Ei hän ole mitään tehnyt vanhempiaan vastaan, tilanteet vain muuttuvat. Nuorella on oma elämä. Minusta siihen on mentävä mukaan ja tuettava omaa lastaan.

Nuorisolääkäri, Miila Halonen

Usein teinin raskaus aiheuttaa perheessä jonkinlaisen kriisin. Mieleen voi herätä monenlaisia kauhuskenaarioita. Tällöin kannattaa laskea kymmeneen ja rauhoittua. Vahinko on jo tapahtunut, ja nuoreen purkautuvat vihan tunteet tai syyttely eivät auta mitään.

Vanhempi saattaa tuntea pelkoa nuoren tulevaisuudesta sekä häpeää ja syyllisyyttä siitä, ettei ole onnistunut vanhempana. Nämä tunteet pitäisi kuitenkin purkaa jollakin toisella tavalla kuin nuoreen.

Pahinta on hokea, ettei usko nuoren pärjäävän. Viesti voi kääntyä nuoren mielessä sellaiseksi, ettei hän joskus väsyneenä vanhempana halua tai uskalla hakea apua, vaikka tarve olisi. Hän yrittää vain pärjätä.

Nuorisolääkäri Miila Halonen, kuva: Mirva Kakko, copyright: Otavamedia

Teinivanhemmuuteen liittyy monia haasteita: aikuistumiseen, parisuhteeseen, kaverisuhteisiin, opintoihin ja toimeentuloon liittyviä. Tilanteessa auttaa maltti ja kylmän viileä valintamahdollisuuksien pohdiskelu yhdessä nuoren kanssa. Ulkopuolisen henkilön, kuten neuvolan lääkärin, antama tieto voi olla teinille helpointa ottaa vastaan.

Usein teiniraskaudet ovat niiden esiin tullessa niin pitkällä, ettei abortti ole enää mahdollista. Nuori ei ehkä ole huomannut raskautta tai uskaltanut kertoa siitä ennen 12 raskausviikkoa. Kun raskaus selviää, on heti otettava yhteys johonkin terveyspalveluun, esimerkiksi oman kunnan terveyskeskukseen.

Raskaana oleva päättää abortista tai raskauden jatkumisesta itse, vanhempien tai lapsen isän mielipiteellä ei lain edessä ole merkitystä, vaikka heitä on tärkeää kuulla.

Nuori saattaa tupakoida, jolloin neuvolasta annettava valistus ja tieto tupakoinnin haitoista sikiölle on erittäin tärkeää. Jos nuorella on raju päihdeongelma, tarvitaan usein myös lastensuojelun apua.

On hyvä pohtia yhdessä nuoren voimavaroja ja vanhempien käytännön mahdollisuuksia auttaa. Varsinkin emotionaalinen tuki on nuorelle tärkeää. Se on sellaisen tilan ja ilmapiirin rakentamista, jossa nuorelle tulee tunne, että hän on hyväksytty kaikkine tunteineen. Myös arkisella avulla on iso merkitys.

Demi ja Viima, kuva: Mirva Kakko, copyright: Otavamedia

Kipupiste on miettiä, kuinka paljon vastuuta nuori voi kantaa. Samalla kun teini on itsenäistymässä, hänen täytyy kasvaa vanhemmaksi ja hyväksyä vielä omien vanhempien apu. Vanhempi voi auttaa miettimään, miten teini pystyy palaamaan kouluun ja helpottaa vuorovaikutuksen kehittymistä vauvan kanssa.

Lapsen isä kannattaa heti ottaa mukaan pohdintoihin. Hänelle on hyvä tulla tunne, että hänenkin mielipiteillään on merkitystä ja hän saa ottaa asiasta vastuuta. Teini-iässä parisuhteet ovat häilyväisiä. Jos suhde päättyy, olisi hyvä, että isän rooli lapsen elämässä jatkuisi jotenkin. Jos välit katkeavat, se voi olla isälle myöhemmässä elämässä suuri suru.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 4/15.

Teksti: Else Turunen
Kuvat: Mirva Kakko/Otavamedia

Lue lisää teiniäidin elämästä ja mietteistä Demin blogista!

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Apua, teinini saa lapsen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X