Hyvinvointi

Psykologi Emilia Kujala paljastaa, millaisia asioita on kadehtinut toisten elämässä – yläkoulussa kateus sai hänet jopa sairastumaan

Pahimmillaan kateus karkottaa luotasi ilon ja ihmiset. Kateuden kohteena oleva taas voi alkaa epäillä omia kykyjään. Hankalaa tunnetta ei tarvitse hävetä, sillä meistä jokainen kadehtii joskus. Psykologi Emilia Kujala kertoo, miten hän itse käsittelee kateuden tunteita.

Emilia Kujala, 36, on psykoterapeutti, sosiaalipsykologi ja tietokirjailija. Hän kertoo, minkälaisissa tilanteissa on tuntenut kateutta ja miten on ratkaissut asian.

1. Kateuden tunnetta on turha hävetä

”Kateus on tunne, jota on pitkään pidetty häpeällisenä. Sitä on hävetty jopa enemmän kuin itse häpeää. Kateuden tunne on kipeä niin kokijalleen kuin sen kohteellekin.

Kateutta on kuitenkin turha hävetä, sillä se on syvästi inhimillistä. Meistä jokainen kadehtii joskus. Tunne liittyy perustavanlaatuisiin tarpeisiin: laumaan kuulumiseen ja nähdyksi tulemisen kokemukseen.

Viime vuosina sosiaalisen median tutkimuksen lisääntyessä kateutta on alettu tarkastella entistä laajemmin. Somen tiedetään ruokkivan vertailua toisiin ihmisiin.

Kateus syntyy meissä varhain. Jo lapsi ymmärtää, että toisella voi olla jotain sellaista, jonka tahtoisin itselleni. Evoluution näkökulmasta kateus on hyödyllistä: se on kirittänyt ponnistelemaan kohti tavoitteitaan.

Kun koen kateutta, en yritä sivuuttaa tunnetta. Sillä voi olla jotain tärkeää kerrottavaa unelmistani. Yritän myös muistaa, että kateuden kokeminen ei tee minusta kokonaisvaltaisesti kateellista ihmistä, vaan kyse on hetken tunteesta”, Emilia Kujala kertoo.

2. Emilia Kujala: Kadehdin onnellisuutta, jota puutaloidylli minulle kuvastaa

”Olen kadehtinut tuttaviani, jotka asuvat puutalossa. Olen aina halunnut asua puutalossa, mutta vielä tämä haaveeni ei ole toteutunut. On ironista, että olen asunut viisi vuotta ihastuttavan puutalo­alueen vieressä. Lenkkeillessäni olen törmännyt toisten onneen – tai ainakin sellaiseksi kuvittelemaani.

Kun olen tutkiskellut kateuttani, olen oivaltanut, että puutalojen sijaan kateuteni kohdistuu onnellisuuteen. Puutaloidylli symboloi minulle onnea ja rauhaa. Järjellä ymmärrän, etten voi koskaan tietää, mitä remontteja, riitoja tai ongelmia puutalon seinien sisälle kätkeytyy. On hyvä muistaa, ettemme voi esimerkiksi tietää, mistä ihminen on joutunut luopumaan unelmansa eteen.

Kateuden kohteeni on tyypillinen: tutkimusten mukaan monet ihmiset kadehtivat onnellisuutta. Tutkimukset myös osoittavat, että kateuden kohteen takaa löytyy usein syvempiä merkityksiä: seteleiden sijaan ihminen kadehtii sitä turvaa, mitä raha hänelle symboloi.

Kateuden äärellä kannattaa harjoittaa arvotyöskentelyä. Kateus ei nimittäin koskaan herää merkityksettömissä tilanteissa, vaan se kertoo meille aina jotain tärkeää meistä itsestämme. Kun kuuntelet kateuttasi, saatat oppia ymmärtämään, mitä tarvitset omaan elämääsi.”

3. Olin kateuden kohteena koulussa menestymisen vuoksi

”Minulla on kokemusta myös kateuden kohteena olemisesta. Se on ikävä rooli. Kateus myrkyttää niin kadehtijan kuin toistenkin ihmisten elämää.

Menestyin koulussa hyvin ja sain sen takia kateutta osakseni. Se näkyi joidenkin koulukavereiden vihamielisenä käyttäytymisenä. He puhuivat selkäni takana ja yrittivät kääntää läheisiäni minua vastaan. Minulle myös uskoteltiin, että sain hyviä numeroita siksi, että äitini työskenteli koulussa luokanopettajana.

Haitallisessa kateudessa on tyypillistä se, että kadehtiva yrittää painaa kateuden kohdetta alaspäin nostaakseen itseään ylös. Koulukiusaamisessa on usein kateuden piirteitä.

Kateuden kohde saattaa alkaa epäillä omia kykyjään. Jos ympäristö viestittää tarpeeksi usein, että et ole oikeasti mitään tai menestyt vain pärstäkertoimen takia, ihminen alkaa helposti epäillä itseään. Huijarisyndrooma, jossa ihminen ei pysty sisäistämään omia saavutuk­­siaan, voi alkaa siitä, että joutuu kateuden ­kohteeksi.

Minullekin toisten kateellisuus aiheutti epävarmuutta. Tuli tarve todistaa itselleni ja muille, että osaan ja pärjään. Siitä seurasi ylisuorittamista ja uupumista.”

Lue myös: Kateus, ahdistus, viha ja häpeä voivat olla myös hyödyksi! Näin käännät hankalat tunteet voimavaraksi

4. Vähensin vertailua toisten kehoihin

”Tutkimusten mukaan kateus on yleisin sosiaalisen median käyttöön liittyvän tunne. Alttiimpia sen kokemiselle ovat nuoret, jotka vasta rakentavat omaa identiteettiään.

Sairastuin teini-ikäisenä syömishäiriöön. Syömishäiriöihin liittyy korostunut tarve verrata omaa kehoa toisten kehoihin.

Yläasteaikoina koulussamme oli suoranainen syömishäiriöepidemia. Muistan, kuinka syömishäiriötä sairastavat katselivat toisiaan ja arvioivat, onko toinen lihonut tai laihtunut. Kadehdin anorektisia kehoja.

Parantumisessani auttoi psykoterapia ja aika. Elämänkokemus toi lempeyttä omaa kehoani kohtaan. Nykyään rakastan uimahalleja, joissa näen kaiken kokoisia kehoja.

Kateudesta on vaikea päästä kokonaan eroon, mutta sen kanssa voi oppia tulemaan toimeen niin, että sen haitalliset vaikutukset vähenevät. Minulle tapahtui näin, kun lopetin turhan vertailun. Toki edelleen vertaan joskus omaa kehoani toisten kehoihin ja koen epävarmuutta. Tunteet eivät kuitenkaan enää aja minua toimintaan, kuten laihduttamaan.”

5. Pyrin puhumaan avoimesti

”Mitkään tunteet eivät ole vääriä. Ratkaisevaa on, minkälaiseen toimintaan tunteemme johtavat.

Kateus-kirjassani (Otava) annan harjoituksia kateuden kanssa selviämiseen. Yksi harjoitus on mennä mielemme tuottaman valeuutisen taakse. Usein kerromme itsellemme tarinaa siitä, minkälaisia toiset ihmiset ovat ja minkälaista heidän elämänsä on.

Kannattaa muistaa, että mielesi luoma kuva tuskin pitää täysin paikkansa. Voi olla silmiä avaavaa pysähtyä miettimään, onko toisen elämä aivan niin onnellista ja helppoa kuin se mielessämme näyttäytyy.

Usein unohdamme sen, että ihminen, jota minä kadehdin, saattaa kadehtia minua. Jos tunnet olosi tarpeeksi turvalliseksi, kannustan olemaan avoin tunteistasi. Kateuden myöntäminen toiselle ääneen ja siitä keskusteleminen saattaa olla hyvin helpottavaa. Joskus voi käydä, niin, että vastapuoli kertoo, mistä hän on kadehtinut sinua.

Jos huomaat itsessäsi kateuden tunteen, älä vaivu häpeään, vaan onnittele itseäsi. Se, että tunnistaa oman tunteensa on kaiken lähtökohta. Vasta, kun tunnistamme ja ymmärrämme tunteitamme, voimme säädellä sitä, miten ne vaikuttavat käytökseemme.”

Lue myös Anna.fi: Kateus voi olla myös muutosvoima – pääse eroon katkeroittavasta kateudesta

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/23.