Suhteet

Häpeän mustasukkaisuuttani

Pitkässäkin parisuhteessa tunteet voivat vielä kuplia. Voiko mustasukkaisuus nousta pintaan vuosien jälkeen?

”Olen miettinyt, miten pääsisin eroon mustasukkaisuuden tunteistani. En millään kehtaa puhua siitä, että olen mustasukkainen, sillä en ole enää mikään nuori tyttö vaan aika vanha tyttö jo. Mustasukkaisuus on alkanut vaivata minua näin paljon vasta viime vuosina. Mitään erityistä ei ole mielestäni tapahtunut, mutta siitä huolimatta tunne on voimistunut. Kärsin siitä ja tunnen itseni typeräksi.

Välillä järkeilen, että mikään miehen käytöksessä ei viittaa siihen, että minulla olisi syytä olla hänestä mustasukkainen tai että hän olisi kiinnostunut jostain toisesta. Joskus olen yrittänyt unohtaa koko asian, mutta mustasukkaisuus on ja pysyy. No olkoon sitten, ajattelen joskus, pitää vain jatkaa elämää tällainen tunne mukanaan, mutta ei sekään helpota oloani.

Mieheni on erittäin sosiaalinen ja viihtyy hyvin ihmisten seurassa. Hänellä on niin sanotusti silmää kauniille naisille ja hänen seurassaan kaikki, myös naiset, viihtyvät. Olen siihen tottunut, vaikka joskus nuorempana muistan miettineeni, pitäisikö olla mustasukkainen vai ei. Tunne jäi, kun elämässä oli niin paljon muuta, oli työ ja pienet lapset. Omat vanhempanikin olivat vielä elossa.

Luulisi, että näin pitkään yhdessä ollut pari olisi hioutunut ja se, mitä olemme yhdessä kokeneet ja saaneet aikaiseksi, auttaisi. Sillä me todella olemme olleet kauan yhdessä, melkein 40 vuotta. Lapset ovat jo aikuisia ja olemme eläneet pitkään kaksistaan. Aluksi kaipasin paljon lapsia, mutta nyt viihdyn kyllä hyvin näinkin.

En tunne itseäni yksinäiseksi. Käyn sauvakävelemässä lähes joka päivä. Luen paljon kirjoja ja kuuntelen radiosta kuunnelmia ja musiikkia. Tykkään kotimaisista televisiosarjoista ja ruokaohjelmista. Joskus käymme miehen kanssa yhdessä risteilemässä. Tapaan ystäviäni silloin tällöin ja teemme silloin yhdessä jotain kivaa. Käymme syömässä tai teatterissa tai vaikka teemme pitkän kävelylenkin.

Jäin eläkkeelle pari vuotta sitten. Silloin suunnittelin, mitä sitten tehdään, kun mieskin jää eläkkeelle. Siihen on vielä pari vuotta aikaa. Vaikka olemme saman ikäisiä, minun työssäni pääsee aiemmin eläkkeelle.

Mieheni on siis vielä työelämässä ja viihtyy työssään. Hänellä on pitkiä työpäiviä, mutta niin on aina ollut. Sen suhteen ei mikään ole muuttunut.

Ehkä minä olen muuttunut. En vain ymmärrä miten. Syytän välillä itseäni. En tiedä ketään, joka näin vanhana kärsisi mustasukkaisuudesta.

Mustasukkaisuus vaivaa eniten silloin, kun olen itsekseni kotona. Ajatukset tahtovat jumiutua yhteen ja samaan asiaan. Kuvittelen kaikenlaista. Mitä jos miehelläni onkin toinen? Olen sitä kysynytkin, mutta mies on vakuuttanut, ettei ole, että mistä minä sellaista olen saanut päähäni.

En kehtaa enää kysyä. Pelkään, että en enää kelpaa tai että minussa ei enää ole sitä jotain, minkä takia hän pysyisi luonani. Ihan kuin kaikki olisi haihtumassa ilmaan.”

Asiantuntija vastaa

Kuuntele tunteittesi viestiä

”Hienoa, että ylitit kehtaamisen kynnyksen ja kirjoitit tilanteestasi! Sanot, ettei juuri mikään ulkoinen ole elämässänne muuttunut. Elätte kuitenkin elämänvaihetta, jossa on paljon uusia mielensisäisiä haasteita. Kuvaat peruselämäntilannettasi vakaana ja tyydyttävänä, se on hyvä asia.

Haluaisin rohkaista Sinua ajattelemaan kuvaamaasi mustasukkaisuutta hieman uudella tavalla. Sanot kärsiväsi siitä, syytteleväsi itseäsi ajatuksistasi ja järkeileväsi, ettei moisiin tunteisiin ole syytä. Tunteemme kertovat kuitenkin meille jotakin tärkeää itsestämme. Niitä kannattaa kuunnella.

Kun mustasukkaisuuden olemusta alkaa tarkastella, sen syvimpänä merkityksenä avautuu pelko rakkaan tai rakkauden menettämisestä. Se kertoo siitä, että miehesi on Sinulle edelleen tärkeä ja toivot yhteisen elämänne ja parisuhteenne jatkuvan.

Eläkkeelle jäämisen myötä päiviesi sisältö on varmasti muuttunut. Työelämä on merkittävä osa ihmisen elämää ja sen päättymiseen sopeutuminen vie aikaa silloinkin, kun eläkeaikaa on odottanut.

Kerroit ajatelleesi erityisesti yhteistä vapaa-aikaanne. Se ei vielä ole mahdollista, kun miehesi on edelleen työelämässä. Hänen päivänsä täyttyvät monenlaisilla haasteilla ja pitkien työpäivien jälkeen hänen tarpeensa saattavat olla erilaiset kuin sinun. Kenties tietoisuus miehesi aktiivisista ja sosiaalisista päivistä vahvistavat tunnettasi siitä, että hänellä on elämässään sellaisia asioita, joita sinulta puuttuu tai joissa et ole mukana.

Läheisissä ihmissuhteissasi on tapahtunut suuria muutoksia. Vanhempasi ovat kuolleet, lapsenne ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen. Työkavereitakaan et tapaa niin kuin työssä ollessasi. Nämä ovat elämänvaiheeseesi kuuluvia luonnollisia muutoksia. Ne ovat kuitenkin menetyksiä, joiden työstäminen merkitsee antautumista surulle. Surun kynnyksellä on luonnollista pitää kiinni elämästä ja tärkeistä asioita. Tämä voi näyttäytyä myös mustasukkaisuutena.

Miehesi on vakuuttanut, ettei hänellä ole toista. Kerro hänelle toiveistasi ja suunnitelmistasi tulevaisuuden suhteen. Kysy, minkälaisia haaveita hänellä on tulevia eläkevuosia varten. Rakentakaa yhteisiä suunnitelmia. Tutustukaa uudelleen toistenne ajatuksiin, mieltymyksiin ja unelmiin.

Terveisin Sanna A.

Lue lisää:

Lopeta murehtiminen – 10 vinkkiä huolettomampaan elämään

Avioero: “Jätetylle ero voi olla valtava shokki”

Aikuisen ehkäisy – kymmenen kysymystä

Kommentoi

Kommentoi juttua: Häpeän mustasukkaisuuttani

Sinun täytyy kommentoidaksesi.