Suhteet

Keskimmäisen lapsen syndrooma on myytti – tämän vuoksi on upeaa olla keskimmäinen

Keskimmäisistä lapsista puhutaan usein hiljaisina väliinputoajina. Todellisuudessa sisarusparven keskimmäiset ovat usein rohkeita kapinallisia, jotka eivät kuitenkaan jyrää muita egollaan.

Keskimmäisten lasten kohdalla puhutaan joskus keskimmäisen lapsen syndroomasta. Kasvatusasiantuntijoiden mukaan ilmiössä on perää.

Onko keskimmäinen väliinputoaja?

Sisaruutta tutkinut englantilainen psykoterapeutti Linda Blair sanoo, että keskimmäisen lapsen rooli voi olla vaikea, jos sisaruksilla on lyhyt ikäero. Keskimmäinen ei saa koskaan kokea esikoisen auktoriteettia. Hän ei saa nauttia pitkään myöskään pienimmän osasta, johon kuuluu eniten vapautta ja huomiota.

Lue myös: ”Vanhemmat eivät  voi rakastaa kaikkia lapsiaan samalla tavalla – aina on sorrettuja ja lellivauvoja”

Keskimmäinen voi kokea hämmennystä identiteetistään. Häneltä vaaditaan enemmän kuin kuopukselta, mutta esikoisen rinnalla hän on aina pieni. Asema saattaa olla niin ahdistava, että lapsi hakee huomiota äärimmäisillä keinoilla: kapinoimalla ja pilkkaamalla perinteitä.

Blairin mukaan tämä on kuitenkin vain yksi mahdollinen rooli. Keskimmäisen lapsen asemassa on suuria etuja, joista on hyötyä niin itsetunnon, ihmissuhteiden kuin työelämän kannalta.

Keskimmäinen ymmärtää muita

Keskimmäiset lapset ovat usein sosiaalisesti taitavia. Keskimmäinen tietää, millaista on olla sekä vastuunkantajan että hoivaajan roolissa. Hän rakentaa identiteettiään vertaamalla itseään sisaruksiinsa ja ikätovereihinsa, ei auktoriteetteihin eli vanhempiinsa.

Sisarustensa keskellä elänyt ihminen tottuu myös toimimaan ryhmässä. Hän osaa jakaa, kuunnella muita ja auttaa.

Asema antaa oivalliset eväät ihmissuhdetyöhön. Blairin mukaan keskimmäiset hakeutuvat usein työhön, jossa heidän pitää puolustaa heikompiaan. He tietävät kuitenkin, ettei tämä onnistu, elleivät he ymmärrä myös vallanpitäjien näkökulmaa.

Keskimmäisestä voi kehittyä oivallinen diplomaatti, henkilöstöjohtaja, sosiaalityöntekijä tai sairaanhoitaja. Ei liene sattumaa, että heikkoja puolustaneet prinsessa Diana, Martin Luther King ja Nelson Mandela olivat sisarussarjansa keskimmäisiä. Rohkeus ja empaattisuus yhdistyvät näissä rauhanrakentajissa ainutlaatuisella tavalla.

keskimmäinen lapsi, keskimmäinen, keskimmäisen lapsen syndooma

Keskimmäinen uskaltaa kapinoida

Keskimmäisistä lapsista puhutaan joskus hiljaisina, identiteetittöminä ihmisinä. Blairin mukaan mielikuva on usein täysin väärä.

Keskimmäiset lapset eivät hae vanhempiensa hyväksyntää yhtä kiivaasti kuin esikoiset ja kuopukset. Koska keskimmäinen joutuu pärjäämään vähäisemmällä huomiolla, hän oppii luottamaan itseensä. Keskimmäiset muuttavat myös usein nuorena pois kotoa.

Sisarusparven keskimmäinen onkin todennäköisesti perheen kapinallinen. Keskimmäiset lapset uskaltavat ottaa riskejä, sanoa mielipiteensä ja kuunnella omia intohimojaan.

Luovat alat kutsuvat

Jokainen lapsi hakee vanhempiensa huomiota. Esikoiset tekevät tämän virheettömyyden ja suoritusten avulla. Kuopukset taas pääsevät valokeilaan olemalla hauskoja hurmureita.

Keskimmäiselle ei riitä se, että hän on kuuliainen tai hurmaava. Hän kokee usein, että hänen on tehtävä asiat täysin eri tavalla kuin muut, jotta hänet huomattaisiin.

Keskimmäiset lapset hakeutuvat tutkitusti esikoisia harvemmin kilpailluille, akateemisille aloille, kuten lain, lääketieteen tai politiikan pariin. Sen sijaan taide, keksinnöt ja yrittäjyys kiehtovat heitä. Kun omaperäisyyteen yhdistetään rohkeus, lopputulokset voivat olla upeita.

Kuuluisa, luova keskimmäinen on esimerkiksi muotisuunnittelija Stella McCartney. Hänen on pitänyt ponnistella esiin myös muusikkoisänsä Paul McCartneyn varjosta.

keskimmäinen lapsi, keskimmäinen, keskimmäisen lapsen syndooma

Arvosta itseäsi, keskimmäinen!

Blair pitää ajelehtimista keskimmäisen lapsen suurimpana riskinä. Mitä suurempi perhe, sen enemmän keskellä syntyneet joutuvat huomioimaan muita.

Diplomaattisuus ja joustavuus kääntyvät joskus itseään vastaan. Lopputuloksena voi olla epämääräinen paha olo ja kapina, jota keskimmäinen ei osaa suunnistaa mihinkään. Hän etsii itseään, vaihtaa guruja ja kokeilee kaikenlaista kiinnittymättä.

Tämä on Blairin mukaan sääli, sillä keskimmäisillä lapsilla on paitsi realistinen kuva osaamisestaan, myös rohkeutta ja neuvokkuutta. He eivät vain aina tiedä, mitä haluaisivat, sillä he asettavat muut etusijalle.

Tämän vuoksi on tärkeää, että sisarussarjan keskimmäinen ymmärtää upeat piirteensä. Hän ei ole väliinputoaja tai puolikas, vain ainutlaatuinen uskaltaja, joka ei kuitenkaan jyrää muita.

Lähteet: Blair, Linda: Esikoinen, keskimmäinen vai kuopus – Miten syntymäjärjestys ohjaa elämää ja Schönbeck, Elisabet: Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä – Miten paikka sisarussarjassa vaikuttaa elämääsi (2009, Kirjapaja).

Kommentoi

Kommentoi juttua: Keskimmäisen lapsen syndrooma on myytti – tämän vuoksi on upeaa olla keskimmäinen

Suduakka

Entäs se ainokainen lapsi?

Sinun täytyy kommentoidaksesi.