Lapsena Annukka, 30, jäi ulkopuoliseksi herkkyytensä takia – aikuisena hän ymmärsi, miksi erityisherkkyys on myös lahja

Annukka sai nimen erityisherkkyydelleen vasta 19-vuotiaana. Sitä ennen ulkopuolisuuden tunne vaivasi häntä läpi vuosien. 

”Olen tuntenut oloni usein ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Ihan kuin muut eivät eläisi kanssani samassa ajassa tai paikassa”, Annukka Vauhkonen, 30, kuvailee.

Annukka on erityisherkkä, kuten noin joka viides väestöstä. Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä taipumusta reagoida vahvasti esimerkiksi valoihin tai ääniin, tunteisiin ja ajatuksiin. Kun hermosto reagoi herkästi, ympärillä oleva häly, erilaiset kokemukset ja uutisetkin kuormittavat. Päivän jälkeen palautumiseen kuluu paljon aikaa.

Lue myös: Oletko tietämättäsi erityisherkkä? Tästä on kyse ominaisuudessa, joka voi saada uupumaan muita helpommin

Iso osa erityisherkistä ei tiedä olevansa erityisherkkiä. Annukka ei osannut nimetä ominaisuuttaan vielä lapsena. Erityisherkkyys on kulkenut elämässä mukana kuitenkin jo syntymästä saakka.

”Päiväkotiaikana olin aina erilainen. Nautin aikuisten seurasta enemmän kuin ikäisteni lasten. Myöhemmin selitin itselleni, että olin varmasti vain todella varhaiskypsä”, Annukka muistelee.

Yläasteikäisenä ulkopuolisuuden tunne vahvistui. Omia voimakkaita tunteita oli vaikea nimetä ja niiden alkuperää vaikea ymmärtää. Miksi tunnen kaiken näin vahvasti?

”Onko kaikkien elämä näin vaikeaa, mietin silloin. Se oli kipeää aikaa henkisesti”, Annukka sanoo.

Erityisherkkä voi kuormittua helpommin

Intensiivisten tunteiden kanssa eläminen on monesti Annukalle vaikeaa.

”Huoli ja suru voivat mennä liiallisuuksiin. Olen usein huolissani perheenjäsenteni terveydestä. Joskus he eivät heti uskalla kertoa minulle vaivoistaan, koska tietävät, että alan stressaamaan heidän puolestaan. Joudun silloin rauhoittelemaan itsenäni”, Annukka sanoo.

Herkästi reagoiva hermosto myös kuormittuu helposti. Kiireisen päivän jälkeen erityisherkkää saattaa lähinnä ärsyttää, eikä ystävien kanssa pysty aina nauttimaan olostaan täysillä.

Usein erityisherkät väsyvät, koska he pakottavat itsensä pärjäämään ympäristöissä, jotka eivät itselle sovi. Annukkakin kertoo aiemmin sulkeneensa herkkyytensä pois. Stressaavan työpäivän jälkeen hän saattoi jatkaa tukka putkella nyrkkeilemään.

”On järkyttävää, millaista tahtia olen painanut. En ole antanut herkälle puolelleni aikaa palautua.”

Lue myös Anna.fi: Moni luulee, että uupumuksen voi estää vetämällä tiukemmat rajat – parempi keino on opetella tunnistamaan omat tarpeensa

”Nyt huomioin herkkyyden paremmin elämässäni”

Annukan psykoterapeutti oli ensimmäinen, joka ehdotti erityisherkkyyteen tutustumista. Annukka teki erilaisia erityisherkkyystestejä, jotka osoittivat terapeutin aavistuksen oikeaksi. Nimen saaminen omille ominaisuuksille oli helpotus.

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Sen tunnistaminen itsessä voi kuitenkin lisätä itsetuntemusta ja helpottaa omasta jaksamisesta huolehtimista. Myös läheisten voi olla siten helpompi ymmärtää voimakkaasti tuntevaa ihmistä. Annukka kertoo ymmärtäneensä kunnolla vasta vuosien kuluttua, että omalle herkkyydelle pitää antaa tilaa.

”Aiemmin herkkyys on näkynyt minussa ulospäin itkuisuutena ja tunneskaalojen ääripäinä. Nyt huomioin herkkyyden paremmin elämässäni. Kun sille on enemmän tilaa, sen vahvuudet voimistuvat.”

Annukka viettää nyt paljon aikaa itsekseen. Luonnon rauhasta on tullut selviytymiskeino. Hän saattaa istua tuntikausia kalliolla – voimakalliollaan – ja vain kuunnella veden liplatusta. Myös runojen kirjoittamisesta ja maalaamisesta on tullut keinoja purkaa omia tunteita ja kokemuksia.

Erityisherkkyys voi olla lahja

Erityisherkkyyden mukana tulee paljon vahvuuksia. Moni erityisherkkä on Annukan tapaan esimerkiksi luova ja taiteellinen.

”Usein erityisherkkyyteen liittyy kauneuden tajua. Kun katson merenrannassa vettä, se ei ole vain sinistä. Se on monisävyistä, kimaltelevaa ja alati liikkuvaa. Kaunis auringonlaskukin voi tuoda kyyneleet silmiin”, Annukka kuvailee.

Erityisherkät ovat myös taitavia vuorovaikutustilanteissa, sillä he ovat usein tunneherkkiä, empaattisia ja tarkkanäköisiä. Monet kokemukset ja tilanteet voivat myös koskettaa keskivertoihmistä enemmän.

”Kun paras ystäväni pyysi minua lapsensa kummitädiksi, purskahdin valtavaan itkuun. Tunsin niin ylitsepursuavaa onnea ja liikutusta, etten tiennyt, miten päin olla. Kerroin tästä myöhemmin äidilleni, joka ihasteli, kuinka hienoa onkaan, että voin kokea näin rikkaita tunteita. Joku muu olisi voinut vain todeta, että hieno juttu. Minä pystyin kuitenkin elämään monta viikkoa eteenpäin sillä yhdellä onnen kokemuksella.”

Joskus Annukka kuulee kuitenkin edelleen erityisherkkyyden vähättelyä. Se nostaa karvat pystyyn.

”Olen tunneherkkä ja itken herkästi ilosta ja surusta. Joku voi mieltää sen haavoittuvuudeksi, ajatella, että oletpas itkupilli. Samalla monet läheiseni ovat sanoneet, että olen vahvin ihminen, jonka he tietävät. Herkkyys ei poissulje vahvuutta.”

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Lapsena Annukka, 30, jäi ulkopuoliseksi herkkyytensä takia – aikuisena hän ymmärsi, miksi erityisherkkyys on myös lahja

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X