Hyvinvointi

Kateus, ahdistus, viha ja häpeä voivat olla myös hyödyksi! Näin käännät hankalat tunteet voimavaraksi

Voi kun tästä tunteesta pääsisi eroon! Näin ajattelee moni kokiessaan vihaa, ahdistusta, kateutta ja häpeää. Välillä vaikeista tunteista voi olla meille kuitenkin myös hyötyä. Miten hankalat tunteet voisi oppia näkemään voimavarana?

Suhde vaikeimpiin tunteisiimme on hieman samanlainen kuin vanhempien suhde hankaliin lapsiin. Mitä enemmän lapset yrittää vaimentaa, sitä enemmän he alkavat oireilla. Yleensä asettuminen lasten ääreen rauhoittaa heidät parhaiten. Myös hankalat tunteet pitää kohdata.

Tämän on oivaltanut psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviita, jonka kirjoittama kirja Tunne tunteesi (Duodecim) ilmestyi viime vuonna.

”Vaikeiden tunteiden tukahduttaminen on huono strategia tunteiden käsittelyyn. Ohjeeni hankalien tunteiden kohtaamiseen on uteliaisuus: okei, nyt alkaa tuntua tältä, mitähän tässä tapahtuu? Usein jo oma suhtautuminen vie pahimman terän pois siitä tunteesta”, Myllyviita pohtii.

Hankalat tunteet kuten kateus, viha, ahdistus ja häpeä eivät ole yksinomaan negatiivisia. Ne voivat auttaa selviytymään hankalista tilanteista, kirkastamaan omia tavoitteita ja laittamaan omat prioriteetit uuteen uskoon.

Lue myös: Isä jäi erossa yksin kolmen pojan kanssa – alkujärkytyksen jälkeen Antti, 46, opetteli tunnetaitoja: ”En aio jatkaa mallia, jossa mies lyö vakavat tunteet leikiksi”

Hankalat tunteet: Ahdistus auttaa tunnistamaan omat arvot

Ahdistus on usein tunnekimppu, jonka alla piilottelee esimerkiksi pelkoa tai vihaa. Kun ahdistus valtaa kehon, olisi hyvä yrittää tunnistaa, mistä kaikista tunteista ahdistus koostuu.

”Ahdistusta voi tarkastella viestintuojana. Se kertoo meille, että olemme merkityksellisessä tilanteessa ja meille on tärkeää toimia siinä hyvin. Ahdistus kuvastelee myös arvojamme: tämä asia on tärkeä, koska se on ahdistuksen arvoinen.”

Ahdistus voi kuitenkin myös kaventaa elämää. Kun ihminen alkaa intuitiivisesti vältellä tilanteita, jotka tuottavat ahdistusta, monet arvokkaat hetket voivat jäädä kokematta. Tämän vuoksi Myllyviita kannustaa menemään myös tilanteisiin, jotka tuntuvat ahdistavilta.

”Silloin on tärkeää muistaa olla itselleen myötätuntoinen. Kannattaa ajatella, että ei se mitään, vaikka ahdistaa, ja ei ole maailmanloppu, vaikka muut näkisivätkin, että minua jännittää. Vähitellen reagointi laantuu.”

Vihassa on paljon voimaa. Se auttaa meitä pitämään puoliamme, suojelemaan lapsiamme ja saamaan oman äänemme kuuluville.

Monet ihmiset, joilla on tapimus ahdistua, ovat myös herkkiä ja heillä on alttius reagoida ympärillä oleviin asioihin herkästi. Myllyviita pitää tätä hyvänä piirteenä ihmisessä.

”Ahdistuminen vie toki voimia. Ahdistujan on hyvä pitää huolta omasta jaksamisestaan, jotta ahdistuminen pysyy voimavarana. Tauottaminen, palautuminen ja rajojen asettaminen on tärkeää.”

Lue myös: Ahdistuneisuushäiriö piinaa työikäisiä: Näin ennaltaehkäiset ja hoidat ahdistusta

Kateus auttaa laittamaan kalenterin uuteen uskoon

Kateus voi olla myrkyllinen tunne, joka heikentää ihmissuhteita. On vaikea olla iloinen toisen puolesta, jos on samalla kateudesta vihreä.

Kateus voi kuitenkin myös kirkastaa sen, mikä meille on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista elämässä.

”Koemme kateutta usein silloin, kun näemme jonkun tekevän niitä asioita, jotka olemme itse siirtäneet myöhempään ajankohtaan ja joita emme ole sallineet itsellemme.”

Kateuden tunteiden äärellä onkin hyvä päivittää kalenteri. Sinne kannattaa laittaa niitä asioita, joita kadehtii muiden ihmisten elämässä.

Toisinaan kateutta koetaan kuitenkin sellaisistakin asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa.

”Silloin olemme saattaneet sokeutua sille, mitä me itse olemme tehneet ja saaneet aikaiseksi. Ajattelemme, että muiden tekemät asiat ovat arvokkaampia kuin meidän tekemämme.”

Tällöin kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miksi on vaikea arvostaa sitä, mitä itse tekee. Toisinaan oman itsetunnon vahvistaminen on paikallaan.

Lue myös: Mitä tehdä, kun kadehdin ystävääni?

Hyppysellinen vihaa tuo elämään sopivasti makua

Vihassa on paljon voimaa. Se auttaa meitä pitämään puoliamme, suojelemaan lapsiamme, saamaan oman äänemme kuuluville ja tekemään asiat loppuun.

”Viha on myös haaste, sillä jotkut saattavat jäädä koukkuun vihan tuomaan energiaan. Viha tuo meille lisävoimaa hetkellisissä taistelutilanteissa. Vihanilmaisun tuottama voimaantumisen tunne kuitenkin tuottaa myös mielihyvää, ja siihen voi jäädä koukkuun.”

Vihan kanssa onkin oltava tarkkana. Jos vihaa on liikaa, se aiheuttaa helposti sosiaalisia ongelmia, sillä toiset alkavat karttaa ihmistä, joka on jatkuvasti vihainen. Viha on pitkittyessään myös riski terveydelle, sillä viha nostaa verenpainetta ja sykettä. Vihaisilla ihmisillä on kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kokonaan ilman vihaa elämä kuitenkin menettää nopeasti makunsa.

”Ehkä isoin ryhmä terapia-asiakkaissa ovat kiltit ihmiset, jotka miellyttävät paljon muita. Heidän voi olla vaikea tunnistaa mitään vihansukuisia tunteita. Tällaisten ihmisten on todella tärkeää opetella tunnistamaan omia ärtymyksen tunteitaan.”

Viha ja ärtymys merkitsevät meille tunteina usein reviiriloukkauksia: joku toimii tavalla, joka loukkaa meidän rajojamme tai ei huomioi tarpeitamme.

”Jos on ollut koko elämänsä kynnysmattona, näiden ärtymyksen tunteiden tunnistaminen on todella tärkeää.”

Häpeä auttaa sopeutumaan ryhmän sääntöihin

Hankalat tunteet ovat haasteita, eikä kaikista vaikeista tunteista pysty ammentamaan itselleen voimaa. Yksi sellainen on häpeä.

Häpeä on monissa mielenterveyden ongelmissa yhteinen nimittäjä. Jos häpeää pystytään hoitamaan, myös monet muut solmut aukeavat.

Häpeä syntyy suhteessa ja vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin.

”Kaikissa ryhmissä, joissa olemme, joudumme oppimaan ryhmän säännöt. Aina, kun rikomme ryhmän sääntöjä, koemme jonkinlaista häpeää siitä. Häpeän avulla pystyy korjaamaan käytöstään siten, että pystyy toimimaan yhteisössä.”

Häpeän avulla näemme siis tilanteet muiden ihmisten näkökulmasta. Näin ollen häpeä ohjaa pois itsekeskeisyydestä ja auttaa yhteisen hyvän tavoittelussa. Häpeä ei itsesään ole vaarallista, mutta kasvaessaan liian suureksi se voi ohjata eristäytymään muista ihmisistä tai kohdistamaan raivoa toisiin ihmisiin ja ryhmään, jossa henkilö ei koe tulevansa hyväksytyksi.

Lue myös: Vanhoillislestadiolaisuuden jättänyt Maria: ”Kun ymmärsin lopulta olevani uskonnon uhri, häpeä hellitti”