Hyvinvointi

Miten jaksaa arjessa paremmin? Psykologi kertoo 5 konkreettista keinoa, jotka auttavat häntä jaksamaan – ja joista jokainen voi ottaa mallia

Jaksaminen vaatii itsensä johtamista ja valintojen tekemistä. On opittava sanomaan ei ja panostettava siihen, mikä auttaa jaksamaan. Psykologi Liisa Uusitalo-Arola kertoo, mitä on itse oppinut jaksamisesta.

”Elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä. On tärkeää, ­että ne vievät sellaiseen suuntaan, jota pitää tärkeänä ja joka auttaa jaksamaan.”

Näin sanoo työpsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola, 58, joka antaa ohjeita oman elämännäkemyksen muodostamiseen ja siinä pysymiseen. Nyt hän kertoo, miksi jaksaminen ei ole hänelle enää ongelma.

1. Valitsen mihin panostan, niin jaksaminen paranee

”Elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä. On tärkeää, ­että ne vievät sellaiseen suuntaan, jota pitää tärkeänä ja joka auttaa jaksamaan.

Itse uuvuin 20 vuotta sitten perusteellisesti. Olimme mieheni kanssa uramme alkuvaiheessa, ja opintojakin oli kesken. Parin vuoden sisällä meille syntyi kolme poikaa. Emme todellakaan osanneet miettiä jaksamista. Yritin hoitaa kaiken, lapset, työt ja kodin. Turvaverkkoja oli niukasti, eikä kaikesta voinut selvitä. Oli pakko miettiä, miten saamme arjen pyörimään. Jostain oli luovuttava.

Olin kuukauden miettimislomalla. Samat asiat, jotka tulevat esiin monissa tutkimuksissa, tuntuivat minustakin tärkeiltä: läheiset, ihmissuhteet, terveys. Päätin irtisanoutua työpaikastani ja ryhtyä yrittäjäksi. Onneksi minulla oli puoliso, jonka mielestä se oli ok.

Nyt olen luopunut asiakastyöstä ja yrityskoulutuksista, jotta voin kirjoittaa kirjoja. On valittava, mihin keskittyy ja satsattava tärkeimpinä pitämiinsä asioihin.”

2. Kirjoitan aamusivuja

”Jaksamisen kannalta on tärkeää, että luo elämäänsä sellaiset rutiinit, jotka sopivat itselle. Elämässä on paljon asioita, jotka toistuvat päivittäin, viikoittain, kuukausittain tai vuosittain. Jos ne ovat kuormittavia, jaksaminen on koetuksella.

Minulle sopii se, että syön säännöllisesti viisi kertaa päivässä ja menen nukkumaan joka ilta suurin piirtein samaan aikaan.

Uupumisen mukana sain harmillista kyllä myös pahat univaikeudet, mutta säännöllinen unirytmi on auttanut, ja nykyisin saan kohtalaisen ­hyvän unen.

Joka aamu kirjoitan aamusivuja. Se on tapa aloittaa päivä puhtaalta pöydältä ilman häiritseviä ajatuksia. Minusta on tärkeä pysähtyä aamulla miettimään tietoisesti, ­mitä päivältä haluaa, ettei harhaudu pesemään ikkunoita tai tekemään jotain muuta, mitä ei oikeastaan halua.

Aamusivut tarkoittavat sitä, että heti herättyään kirjoittaa käsin paperille kolme sivua sitä tekstiä, mikä sattuu päähän tulemaan. Tekstiä ei pidä ajatella tietoisesti eikä sitä pidä suodattaa. Sen jälkeen teksti laitetaan pois, eikä siihen enää palata. Aamusivut toimivat minulle. ­Joku toinen voi lähteä heti aamulla käymään ulkona. Siten saa raitista ilmaa ja vahvistettua vuorokausirytmiäkin.”

Lue myös: Unettomuudesta voi päästä eroon – Anu, 44, ja Tea, 50, kertovat, miten löysivät taas nukkumsen taidon

Jotta arjessa jaksaa, rajoja täytyy osata laittaa sekä toisten toiveille että omilla vaatimuksille.

3. Istun käsieni päälle

”Tiedän olevani suorittajatyyppi enkä todennäköisesti pääse siitä koskaan eroon. Minulle on iso voitto, kun kieltäydyn tekemästä jotain. Olen opetellut istumaan käsieni päällä. Se ei ­aina tunnu hyvältä heti eikä välttämättä koskaan, mutta niin vain on tehtävä.

Kun tietää, mihin elämässä haluaa satsata enemmän ja mihin vähemmän, voi asettaa itsellensä rajat. Rajoja täytyy osata laittaa sekä toisten toiveille että omille vaatimuksille. Kun rimaa laskee, raja tulee siihen.

Olen yrittänyt sisäistää, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä täydellisesti. Ystäväni sanoi hyvin: ’Terve kasitaso riittää. Oikea hetki lopettaa on, kun kehtaa laskea työn käsistään, mutta vähän hävettää.’

Asiat myös menettävät yleensä ajan kuluessa tärkeytensä. Aiemmin ajattelin, että väittelisin tohtoriksi. Keskustelin väitöskirjan tekemisestä erään professorin kanssa, kunnes hän sanoi, että enhän minä tarvitse yliopistoa kirjoittamiseen.

Joskus toisen ihmisen apu on ratkaiseva, koska itselleen voi luoda rajoitteita, joista ei pääse yli. Nyt yksi lause oikeaan aikaan riitti. En koskaan väitellyt, mutta olen julkaissut viisi kirjaa.”

Lue myös Anna.fi: Suorittaja on tehokas työntekijä, mutta vaarana on uupuminen

4. Noidun ja unohdan

”Vaikka kokemuksen ja iän myötä oppii tuntemaan itsensä paremmin ja pystyy kasvattamaan ja kouluttamaan itseään, elämässä tulee silti ylilyöntejä ja epäonnistumisia. Niiden kanssa on vain opittava elämään.

Kun jokin asia menee pieleen tai ei suju niin kuin suunnittelen, noidun itsekseni. Eihän tunteilleen mitään mahda eivätkä vahvatkaan tunteet haittaa. Tunnetiloilla on oma kestonsa. Jos niitä ei uudista, ne menevät ohi. Asioiden vatvominen jatkaa tunne­tilaa, ja sitä en tee.

Ajattelen, että hyvin päättynyt kriisi on lahja. Minua uupuminen esti toimimasta vanhaan tapaan ja pakotti ajattelemaan uudella tavalla. Valitettavan usein käy niin, että uupunut ei ymmärrä, mitä muutoksia on tehtävä, ei uskalla tehdä niitä tai on liian voimaton tekemään tarvittavia asioita.

Jos yrittää palata entiseen liian nopeasti, siitä seuraa lisää uupumusta. En itsekään oppinut huolehtimaan jaksamisestani kerralla, mutta olen yrittänyt muuttaa toimintatapojani pikku hiljaa ja tehdä valintoja, jotka vievät oikeaan suuntaan.”

Liisa Uusitalo-Arola, 58, on työpsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti, joka on kirjoittanut kirjoja muun muassa työssä jaksamisesta. Toukokuussa ilmestynyt kirja Suunnassa (Tuuma) antaa ohjeita oman elämännäkemyksen muodostamiseen ja siinä pysymiseen.

5. Jaksaminen kohenee kun kyseenalaistan tavat

”Kasvoin perheessä, jossa ihannoitiin suorittamista ja kunnollisuutta. Vanhempani olivat 1920-luvulla syntyneitä maalaiskulttuurin lapsia. Äiti oli kunnollisuuden perikuva, teräsnainen, joka pystyi lypsämään lehmät, hoitamaan lapset ja vanhukset ja pitämään talon putipuhtaana.

Minäkin omaksuin sellaisen mentaliteetin, kunnes aloin katsoa elämääni laajemmasta perspektiivistä. Ei esi-isiä voi ottaa omaksi mittarikseen. Jokaisen elämänkuviot ovat erilaiset.

Ruuhkavuosina yritin huolehtia lauantaisiivouksesta lasten, uran ja opintojen keskellä. Vein matot ulos, imuroin, pesin lattiat ja pyyhin pölyt. Pikkuhiljaa aloin huomata, että ilman viikoittaista suursiivoustakin voi elää. Siivous oli minulle kotoa opittu automaatio.

Sama pätee esimerkiksi lapsista irti päästämiseen tai pihan hoitoon. Asun talossa, jossa on tolkuttoman iso tontti. Aluksi tuntui, että nurmi on pakko leikata ja puutarha pitää kunnossa. Nyt annamme luonnon rehottaa ja ajamme ruohonleikkurilla vain käytäviä kasvien keskelle.

Kun päästää irti jostain opitusta, voi saada tilalle jotain, mitä ei osaa ajatellakaan. Se on mahdottoman hauskaa. Me esimerkiksi saimme uudella tavallamme valtavan rikkaan luonnon aivan ikkunan alle.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 19/22.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Miten jaksaa arjessa paremmin? Psykologi kertoo 5 konkreettista keinoa, jotka auttavat häntä jaksamaan – ja joista jokainen voi ottaa mallia

Sinun täytyy kommentoidaksesi.