Suhteet

Kateus voi tuhota ihmissuhteen – 2 syytä, miksi ikävä tunne piinaa erityisesti sisaruksia

Kateus on tunne, jolle sisarussuhteet ovat erityisen alttiita. Tietynlainen kasvatus ruokkii sisarusten keskinäistä kateutta.

”Minä en ole koskaan kateellinen.”

Tämän väitteen perheterapeutti, uusperheneuvoja Anne Huolman on kuullut usein, erityisesti vanhemman ikäpolven suusta.

Lue myös: ”Vanhemmat eivät voi rakastaa lapsia samalla tavalla – aina on sorrettuja ja lellivauvoja”

”Meidän kulttuurissamme kasvetaan siihen, että kateus on kielletty tunne. Ikään kuin vain huono ihminen tuntisi kateutta. Kateutta hävetään.”

Tämä on Huolmanin mielestä harmi, sillä todellisuudessa kateus on normaali ja inhimillinen tunne muiden joukossa.

Kateus voi olla hyödyllistä: terve kateus saa meidät ponnistelemaan ja tavoittelemaan sitä, minkä koemme tärkeäksi.

Jos kateutta ei tunnista itsessään, sitä on vaikea saada lieventymään. Käy helposti päinvastoin, torjuttuna kateus vain voimistuu. Silloin se voi saada meidät tekemään vahingollisia tekoja.

Tuhoisa, hallitsematon kateus näkyy muun muassa ilkeytenä, mustamaalaamisena ja katkeruutena.

Kateus vaivaa lähisuhteita

Kadehdimme ennen kaikkea ihmisiä, jotka ovat meille läheisiä. Ystävät ja työkaverit ovat yleinen kateuden kohde.

”Läheiseen on helpompi samaistua ja verrata itseään. Jos kokee, että toisella on sellaista, mitä itseltä puuttuu, kateus voi herätä.”

Yksi suhdetyyppi on erityisen altis kateudelle. Sisaruus.

Kateuden syntymiseen vaaditaan nimittäin kaksi asiaa: vaille jäämisen tunne ja kilpailuhenkisyys. Kilpailutilanne on sisaruuteen sisäänkirjoitettu, koska sisarukset lähtökohtaisesti taistelevat vanhempien huomiosta.

Vanhemmat voivat kasvatuksellaan ruokkia sisarusten välistä kateutta.

Lue myös: Lastenpsykiatri kehotti suomalaisvanhempia ottamaan kasvatusoppia saamelaisilta ja eskimoilta

Lasten eriarvoinen kohtelu voi saada kateuden syttymään sisarusten välille. Myös korostunut suorituksista palkitseminen ruokkii kateutta. Tätä voimistaa taustalla vaikuttava suorituskeskeinen yhteiskunta, joka tekee suorittamisesta tärkeää ihannoidessaan materiaalista menestymistä ja ulkoista näyttävyyttä.

”Jos vanhemmat esimerkiksi jatkuvasti ylistävät ulkopuolisille koulussa menestyvää lastaan, se vähemmän menestyvä voi kokea epäreiluuden tunnetta ja tulla sisarelleen kateelliseksi.”

Kateus talttuu myötätunnolla

Kateus tuntuu ikävältä silloin, kun se jäytää omia sisuksia.

Kateuden tunteesta voi Anne Huolmanin mukaan päästä eroon, kun opettelee tuntemaan myötätuntoa itseä kohtaan.

”Itsemyötätunto on vastalääke kateudelle.”

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pysähtyy ja tunnistaa kateuden tunteen.

”Se kannattaa ihan pukea sanoiksi itselle: nyt tunnen kateutta.”

Kateus tuntuu epämiellyttävältä, eikä sitä ole mukava tunnistaa itsessään. Siihen suostuminen on kuitenkin muutoksen ydin.

”Kun suostuu tuntemaan kateuden tunteen, se menee ohi.”

Mitä tuntemaan suostuminen tarkoittaa?

Se on Huolmanin mukaan yksinkertaisesti sitä, että hyväksyy sen, että nyt tuntuu tältä. Tällaiset kohdat ovat hyviä omien tunnetaitojen kehittymiselle.

Lue myös: Haluatko lisätä hyvinvointia työyhteisössäsi? Opettele kehittämään empatiaa ja tunnetaitoja

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa omia ja toisten tunteita. Tunnetaitava uskaltaa tuntea hankaliakin tunteita, mutta ei lähde toimimaan tai puhumaan silloin, kun on vahvasti tunteen vallassa.

”Kateuden vallassa ei varsinkaan kannata toimia. Sen sijaan voi pysähtyä miettimään mistä kaikesta voi olla elämässään kiitollinen. Kiitollisuuden tunteminen lisää onnellisuutta.”

Kovasti kateellinen ei tunnista tunnettaan

Kateuden kohteena ei liioin ole mukavaa, koska se usein tarkoittaa ilkeyden tai pahan puhumisen maaliksi joutumista. Tavallista on, että kateellinen ei itse ole tietoinen omista vaikuttimistaan, eikä usein edes ymmärrä olevansa ilkeä.

Ikävässä asemassaan kateuden kohde voi kuitenkin tehdä jotain.

”Hän voi sanoa, miltä tuntuu. Sen voi tehdä tyyliin: huomaatko, että puhut tavalla, joka tuntuu kurjalta. Voisitko miettiä tätä ja puhua toisella tavalla. Syyttää ei kannata, vaan kertoa omista tunteista.”

Huolmanin mukaan syyttäminen vain ahdistaisi toisen nurkkaan ja saisi hänet hyökkäämään entistä pahemmin.

”Sitä todennäköisemmin mitä heikommin kateellinen tunnistaa oman kateutensa.”

Kateus voi katkaista suhteen

Voivatko kateuden kuormittamat sisaruussuhteet muuttua?

”Uskon muutoksen mahdollisuuteen.”

Lue myös: Isä jäi erossa yksin kolmen pojan kanssa ja opetteli tunnetaitoja: ”En aio jatkaa mallia, jossa mies lyö vakavat tunteet leikiksi”

Parhaimmillaan juuri rakentava puhuminen auttaa. Myös ikääntyminen voi tuoda asiaan helpotusta joko siksi, että ollaan opittu parempia tunnetaitoja, tai siksi, että elämänkokemus vähentää mustavalkoisuutta ja auttaa näkemään asioita toisesta näkökulmasta.

”Voidaan myös tulla tietoiseksi siitä, että kumpikaan ei halua menettää sisarussuhdetta.”

Aina ei käy näin onnellisesti. Jos asia ei puhumalla muutu, huonoon kohteluun ei tarvitse suostua.

”Menetettyä sisaruutta kannattaa surra, kunhan ymmärtää, että ei voinut itse tehdä sen eteen enempää kuin tulla puolitiehen.”

Jos toinen vain jatkaa ilkeyksien latelua, voi miettiä, miten suojata itseään. Joskus se voi tarkoittaa rajojen laittamista sanoilla, joskus voi olla syytä ottaa kokonaan etäisyyttä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kateus voi tuhota ihmissuhteen – 2 syytä, miksi ikävä tunne piinaa erityisesti sisaruksia

Pikkusisko

Isosiskoni on ilkeillyt minulle läpi aikuisuuden. Milloin mistäkin. Ei taida edes ymmärtää tehneensä niin. Viimeisin kerta oli, kun hän pyysi luokseen kylään. Alku meni aivan mukavasti, mutta sitten alkoi piinaavat hetket. Ruokaillessamme syytti minun olleen jo lapsena outo. Ja mikä satutti eniten, sanoi edesmenneen äitinikin niin sanoneen. En kyllä oikein usko, koskei äitini koskaan moittinut meistä ketään minulle. Meitä on 2 tyttöä ja 2 poikaa.
Kyläily oli todella vaikea..kaikki mistä aloin puhua, siskoni ’tarkisti’ asiaan liittyviä faktoja netistä. Aluksi asia hieman huvitti, mutta sitten sanoin että miksei voida jutustella vaan ihan rennosti. Hän tuumasi, että ’haluaa pysyä totuudessa’. Sanoi minulle, ettei ole ’koskaan tavannut yhtä tyhmää ylioppilasta’.
Tuli itsekkin sanottua hänen minulle tarkoitetuista useista tölväisyistä muiden kuullen ja siitä kuinka suorastaan palvoo meidän sisarusparven kuopusta perhejuhlissa..teatraalilla tavalla. Tuli nyt ensimmäisen kerran tölväistyä häntä..ei voinut ’enää’ vaan nöyristellä. Lähdin pois hiljaa, sanomatta hei ja hän huudahti perään: että siitä ovesta ei ole enää ikinä tuleminen.
Isosiskoa minulla ei ole syvällisesti ollut koskaan.
Useasti olen pahoittanut mieleni, todella useasti.
Isälleni kerran kerroin huonoista väleistä..tämä tuumasi, että sisko on kateellinen minulle. Niin kait se sitten täytynee olla, vaikken ymmärrä että mistä syystä.
Sukuaan ei voi valita, mutta pettymykset sen taholta ovat raastavia. Ainut mikä yhdistää minua ja siskoani on veriside. Emme ole olleet tekemisissä useampaan vuoteen. Ei ole ollut ikävä.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.