Suhteet

Koronakaranteeni sai Selman, 76, pelkäämään, että lapsenlapset unohtavat hänet – kysyy nyt, mikä avuksi

Koronakaranteeni on saanut Selman, 76, kokemaan, että hän etääntyy lapsenlapsistaan. Lue, miten perheterapeutti kannustaa isovanhempia toimimaan koronan aikaan.

Koronakaranteeni on aiheuttanut 76-vuotiaalle Selmalle vaikean tilanteen:

”Joudun elämään eristyksissä koronaviruksen vuoksi. Minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta. Nuorin on vasta 4-vuotias ja sitten on 6- ja 8-vuotiaat sekä nuoret, 12- ja 15-vuotiaat. Olen ollut viikoittain mukana nuorimman ja vanhimpien lasten elämässä. Keskimmäiset asuvat ulkomailla. Nyt emme voi nähdä ja vain soittelemme harvakseltaan. Tuntuu, että etäännymme. ­Mitä voin tehdä nyt? Entä miten välejä voi lähentää, kun tämä kriisi päättyy? Pelkään, että lapset ovat ehtineet unohtaa minut silloin”, hän kertoo.

Erityistason perhe- ja pari­psykoterapeutti Paula Hietanen Terapiax-vastaanotolta:

Fyysiset kohtaamiset ovat tärkeitä, mutta hanskoja ei pidä nyt heittää tiskiin. Vuorovaikutussuhdetta kannattaa ehdottomasti pitää yllä myös eristyksen aikana.

Jos isovanhemmat ovat olleet mukana perheen arjessa ja sukupolvien välinen vuorovaikutus toimii, kuten Selman tilanteessa näyttää olevan, suhdetta on helpompi vaalia myös poikkeusoloissa. Tähän vaikuttaa taustalla oleva tunne siitä, että olemme samaa perhettä. Myös isovanhempi tuntee tällöin kuuluvansa joukkoon.

Vanhemmilla on yhteishengen luomisessa ja yhteydenpidossa tärkeä rooli. He voivat muistuttaa lapsia jakamaan asioita isovanhemman kanssa. ”Mummi ilahtuu soitostasi kovasti, kun hän on nyt eristyksissä.”

Ihminen sietää yksinäisyyttä ja eristystä, jos hän tietää, että on perheensä mielessä. Silloin hän voi luottaa siihen, että kun kriisi on ohi, ihmissuhteissa palataan siihen mihin jäätiin.

Lue myös: Ennen Matin, 67, kotona naurettiin, nyt puoliso vain sättii – terapeutti kertoo, mikä auttaa, jos kumppani on aina äreä

Kerrotko, miten voisin nähdä sinut?

Videopuhelut vaativat tekniikkaa, ja aina sitä ei ole kaikilla käytössä. Vanhemmalta lapsenlapselta voi pyytää apua: kerrotko, miten voisin nähdä sinut?

Tavallinen puhelukin riittää, ja arkisista asioista lörpöttely on mainio keino pitää suhdetta yllä. Henkevät keskustelut ovat tällaisissa tapauksissa ylimainostettuja.

Lue myös: Isovanhemmat, onko lastenlasten hoitaminen ilo vai velvollisuus?

Kysele asioista, joista lapsi on kiinnostunut

Lapsen saa juttelemaan, kun häneltä kyselee asioita. Minkälaisia kotitehtäviä teit tänään? Mitä piirsit? Voisitko lähettää minulle kuvan? Lapsen mainitsemiin asioihin kannattaa tarttua: kerroit, että olet oppinut uuden laulun, haluatko laulaa sen minulle?

Teiniltä voi kysyä kavereista eristäytymisestä ja kiinnostua hänen some- tai pelimaailmastaan. Teini voi olla se, joka luo perheryhmän Whatsappin, jolloin kaikki saavat tuon ryhmän viestit.

Lue myös Seuran juttu: Koronakaranteeni teki keski-ikäisestä vanhuksen ja vei elämysmatkalle totalitarismiin

Osoita, että haluat olla mukana lasten elämässä

Kun tämä kriisi on ohi, Selman kannattaa pyrkiä ottamaan avoimen hyväksyvä asenne ja sijoittaa itsensä itselle sopivaan rooliin lapsensa perheessä. Eristäytymisen jälkeen vuorovaikutus voi aluksi olla kankeampaa, mutta palautuu kyllä ajan myötä.

Varsinkaan pienet lapset eivät etäänny niin helposti, sillä heidän kanssaan yhteys yleensä syntyy kohdattaessa luonnollisella tavalla. Isovanhempi voi vaikka istahtaa viereen katselemaan yhdessä kirjaa tai ihailemaan kukkasia.

Selman kannattaa osoittaa, että haluaa olla mukana lasten elämässä. On vaikea vastustaa ihmistä, joka on kiinnostunut juuri minun asioistani.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2020.