Miksi ihmeessä kuplamuovin poksuttelu tuntuu niin ihanalta? Psykologi kertoo yllättävät syyt
Ilmataskujen näprääminen on läsnäoloa aidoimmillaan. Ja kun on läsnä, aistit heräävät tuottamaan mielihyvää, sanoo psykologi Outi Olani.
Oletko sinäkin tuntenut joskus sen tunteen? Siis sen mielentilan, joka syntyy, kun kädet hapuilevat kuplamuovin reunaa. Poks vain, ja ah!
Jotkut meistä nauttivat suunnattomasti kuplamuovin poksuttelusta. Parasta on, jos saa ihan omassa rauhassa paukutella ilmataskuja. Yhdet pitävät yksittäisten kuplien poksuttelusta. Toiset haluavat laittaa muovinpalasen lattialle ja kävellä sen yli. Poks, poks, poks ja räts!
Miksi ihmeessä kuplamuovin poksutteleminen tuntuu joidenkin mielestä niin nautinnolliselta?
Psykologi Outi Olanin mukaan poksauttelu sykähdyttää monestakin syystä. Yksi niistä liittyy läsnäoloon.
”Jos huomaa saavansa mielihyvää jostain tosi pienestä asiasta, on päässyt läsnäolon äärelle. Silloin kykenee siirtämään huomion juuri tähän meneillään olevaan hetkeen kaikilla aisteilla”, Olani sanoo.
”Läsnäolo on katoava taito nykypäivän kiireellisyydessä. Sen vuoksi on olemassa mindfulness, koska opettelemme uudelleen olemaan läsnä hetkessä.”
Lue myös Anna.fi: Kaipaatko mielenrauhaa arkeesi? Mindfulness-kouluttaja neuvoo 3 tehokasta keinoa, joilla löydät levollisuuden
Kuplamuovi voi toimia stressileluna
Jokaisella meistä on omat syymme paukutella kuplamuovia. Yksi saavuttaa sillä yksinkertaisen aistinautinnon, ja toinen voi purkaa poksuttelemalla stressiä.
Syntyneestä mielihyvästä saamme kiittää kuulo- ja tuntoaistia sekä ihmisyyteen liittyviä motivaatiotekijöitä. Kuplamuovi tuntuu hyvältä hyppysissä, ja sen poksahtamisesta kuuluva ääni luo onnistumisen tunteen.
”Jokainen poksahdus aiheuttaa aivoissa dopamiiniryöpyn, sillä ääni tuottaa kokemuksen palkinnon saamisesta”, Olani kertoo.
Lue myös: Stressin hoito: näin selviät, kun paineet ylittävät voimavarat
Poksuttelussa motivoi sen tavoitteellisuus ja pelillisyys.
”Se on hyvin yksinkertaista, etsimistä ja löytämistä. Mistä löytyy vielä se yksi pallura, jota ei ole poksautettu?” Olani kuvailee.
Lopussa pääsee onnittelemaan itseään.
”Kun on saanut paukuteltua kokonaisen liuskan läpi, syntyy aikaansaamisen kokemus.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Miksi ihmeessä kuplamuovin poksuttelu tuntuu niin ihanalta? Psykologi kertoo yllättävät syyt
Se tuotaakin miälihyvvää kun saa onnitella ittiänsä saavutuksesta! Hianua!
Minä ainakin rakastan kuplamuovin poksuttelua,en millään malta pitää näppejäni erossa,vaikka kaverit katsovatkin monesti säälivästi. Ilo se on pienikin ilo. ❤️
En kyllä samaistu yhtään mihinkään saavutuksen tai onnistumisen kokemukseen. Kuplamuovi tuottaa jonkinlaista kinesteettistä tyydytystä, kun voi etsiä sitä kohtaa, kun kupla sormien välissä on aivan poksahtamaisillaan, tai poksautella kuplia eri tavoin niin, että kuuluu mahdollisimman terävä tai mahdollisimman pehmeä ääni. Mutta ei kuplamuovitaivaan jälkeen kyllä ole sellainen olo, että olinpas nyt aikaansaava – päinvastoin! Paitsi että kunnon kuplien rutistelu kyllä rentouttaa paremmin kuin mikään. Siinä mielessä se ei ole ikinä hukkaan heitettyä aikaa.