Suhteet

Mitä tehdä, kun mummo ei saa hemmotella lapsenlasta? Psykoterapeutti neuvoo tavan, jolla hyvät välit säilyvät 

Aikuisen lapsen perheessä syödään vain vegaanista ruokaa eikä käytetä ”tyttöjen vaatteita”. Psykoterapeutti kehottaa mummoa ymmärtämään ja vaikenemaan viisaasti.

”Aikuisen tyttäreni perheessä noudatetaan hyvin tiukkoja kasvatusperiaatteita. Lapsenlapseni saa syödä vain vegaanista ruokaa, eikä hänelle saa ostaa tyttöjen vaatteita. Ymmärrän että nykyisin on erilaiset tavat, mutta haluaisin kuitenkin joskus hemmotella lapsenlastani. Minusta mummolassa voisi herkutella, ja lapselle voisi joskus ostaa vaikka lahjaksi kauniin mekon, mutta tyttäreni ei suostu tällaista järjestelyä hyväksymään. Miten kannattaisi toimia?” kysyy 59-vuotias Tarja.

Psykoterapeutti ja Kirkon koulutuskeskuksen perheneuvonnan kouluttaja Anne Anttonen neuvoo Tarjaa näin:

Terveisinä Tarjalle sanoisin, että tällaisessa tilanteessa pitää kunnioittaa aikuisen lapsensa perheen kasvatusmalleja. Se on ainoa tapa säilyttää suhteet kunnossa.

Aikuisten kesken voi ja kannattaakin jutella asiasta rauhallisesti. Mummona voi kertoa ajattelevansa asiasta eri tavalla, mutta oman näkökulmansa esittäen, ei niin, että aikuinen tytär kokee äitinsä painostavan tai puuttuvan väärällä tavalla perheensä sisäisiin asioihin.

Jokaisessa perheessä on taatusti mietitty, miten omaa lasta halutaan kasvattaa. Jos ulkopuolinen puuttuu päätöksiin, helposti käy niin, että häneltä suljetaan ovet.

Mummon ei tarvitse, eikä kannattakaan esittää, että hän on kaikesta samaa mieltä, mutta siinä kohtaa, missä asiat menevät yli hänen ymmärryksensä, kannattaa olla mieluummin hiljaa. Vaieta ja väistää.

Lue myös: Mummon oikeudet ja velvollisuudet: millaisiin asioihin isovanhempi saa puuttua?

Voisiko riidanaihe muuttua pieneksi arkea kohottavaksi poikkeukseksi?

Ihannetilanteessa aikuiset voivat jutella ja sopia keskenään, että mummon luona on hiukan toiset säännöt. Mummola voi olla lapselle sellainen lepopaikka, jossa on vähän omat juttunsa. Mutta näin voi tehdä vain silloin, kun asioista on yhdessä sovittu.

Mummon täytyy kunnioittaa perheen pelisääntöjä ja ymmärtää raja, mikä on yli kävelemistä, mikä vähän ylimääräistä vain mummon luona tapahtuvaa juttua.

Näin asioista ei tule silloin toista loukkaavia riidanaiheita, vaan pieniä arkea kohottavia ilonaiheita.

Ovatko äiti ja tytär eriytyneet toisistaan silloin, kun on ollut sen aika?

Jos mummon ja hänen aikuisen lapsensa välit ovat kunnossa, tällaisista asioista on helpompi sopia yhdessä. Lapsenlapsi kyllä oppii, millaiset säännöt on kotona ja millaiset mummon luona.

Jos asioista on hirmu vaikea jutella ja sopia, saattaa se olla seurausta siitä, että vanhempi ja lapsi eivät ole ihan vielä löytäneet riittävää erillisyyttä toisistaan. Toisella on tarve määrätä ja toisella kapinoida tai joustaa enemmän kuin itse haluaisi, mikä tuntuisi omasta mielestä hyvältä.

Olisi tärkeää pystyä oman lapsensa kasvaessa eriytymään niin, että sekä äiti että hänen aikuinen lapsensa tunnistaisivat toistensa yksilöllisyyden. Silloin ei tarvitse lapsenlapsen asioista sovittaessa käydä sitä valtataistelua, joka kuuluu itse asiassa murrosikään.

Jos isovanhemman on hirveän vaikea suostua siihen, että aikuinen lapsi on aikuinen ja tällä on oma itsenäinen tahto ja elämä, lapsen voi olla vaikeaa kunnioittaa hänen mielipiteitään. Äidin mielipide kuulostaa lapsen korvissa kontrolloinnilta, jota vastaan pitää taistella.

Tällaisessa tilanteessa aikuinen lapsen kannattaa tehdä kaikkiensa säilyttääkseen oman aikuisuutensa ja yrittää vetää ystävällisesti rajaa: Me toimimme meidän perheessä näin ja toivomme, että päätöksiämme kunnioitetaan.

Lue myös: Johanna, 60, on salaa isoäiti: ”Miniälleni en ole voinut kertoa minun ja Joonaksen yhteyksistä”

”Ehkä kaunis mekko silloin tällöin ei keikuta koko laivaa”

Jos vanhempi ja aikuinen lapsi aidosti kunnioittavat toistensa erillisyyttä ja itsenäisyyttä, toisen mielipiteet ja toiveet on helpompi ottaa huomioon. Kaunis mekko voidaan varmaan laittaa silloin tällöin päälle isoäidin mieliksi ilman, että se keikuttaa koko laivaa.

Mutta jos äidin ja aikuisen lapsen välillä on yhä menossa tahtojen taistelu, jossa lapsen pitää edelleen raivata tilaa omalle tahdolle ja itsellisyydelle, äidin toiveiden kuuleminen kauniista mekosta voi olla myrkkyä.

Siis enemmän kuin ruokavaliota tai vaatteita, molempien kannattaa miettiä keskinäistä suhdettaan. Mummo voi kysyä itseltään, olenko päästänyt irti lapsestani. Olenko suostunut siihen, että hänellä on oma tahto ja elämä, jossa saan olla läsnä, mutta en määräillä, enkä jyrätä?

Aikuinen lapsi voi puolestaan kysyä: Voinko joustaa jossain kohtaa menettämättä itsenäisyyttäni? Voinko aikuisuuttani menettämättä antaa periksi vaikka yhden mekon kohdalla?

Kun suhde on hyvä ja lapsi on saanut itsenäistyä, rajoista ei tarvitse pitää kouristuksenomaisesti kiinni, vaan voi joustaa. Silloin vuorovaikutus voi olla luontevampaa ja rennompaa.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Mitä tehdä, kun mummo ei saa hemmotella lapsenlasta? Psykoterapeutti neuvoo tavan, jolla hyvät välit säilyvät 

Eläin

Mummo haluaisi että lastenpapsetkin aloittaisivat täysin tarpeettoman eläinten hyväksikäytön kun mummokin sitä harjoittaa.

Akra Sia

Hemmotella? Eläinperäinen ravinto aiheuttaa todistetusti yli puolet kaikista syövistä, mummo toivoo syöpää lapsenlapsille ? Ja siinä sivussa tapattaa täysin tarpeettomasti puolustuskyvyttömiä luontokappaleita.

Korianteri

Mummo ajattelee kyllä tässä vain itseään, vaikka plussa siitä, että kysyy kuitenkin kommentteja tilanteeseen (mikäli tilanne edes todellinen, eikä pelkästään toimittajan keksimä). Mummon mielestä ”kaunis mekko” ei välttämättä ole lapsenlapselle edes mieluinen. Ja hemmotella voi ilman, että tarvitsee rikkoa lapsen perheessä noudatettua ruokavaliota. Esim. mehujäitä ja keksejä vegaanisena on helppo tehdä itse tai ostaa kaupasta. Hemmottelua ei ole se, että syötetään esim. suklaata alle vuoden vanhalle salaa vanhemmilta. Hemmottelua voi puolestaan olla se, että lapsenlapsi pääsee mummon luona leikkimään kylpyammeeseen, tutustumaan koiraan, leikkimään sormiväreillä tms. mikä ei välttämättä ole lapsen omassa perheessä mahdollista.

Krookus

Voisiko mummo kertoa, että mielellään hemmottelisi lasta ja kysyä mikä olisi sellaista mieluisaa, jota hän voisi lapsen kanssa tehdä? Lapsella voi hyvinkin olla lempiruoka, jota mummo ei ole hoksannut ajatelle hemmotteluna tai sellaista suosikkitekemistä, mikä on iso ilo.

Vegaanisessa ruokavaliossa ei ole kyse askeettisuudesta, josta välillä poiketaan hemmottelemaan itseään, vaan vegaanisiakin herkkuja ja suosikkiruokia on. En itsekään arvostaisi, jos lapsellemme annettaisiin lahjaksi tarpeettomia tavaroita, kuten vaatteita, joita emme tarvitse tai toivo. Sen sijaan olemme sopineet, että isovanhemmat lahjovat tarpeellisilla tavaroilla, jotka mietimme yhdessä etukäteen. Ihan jo senkin takia, että asumme ahtaasti, hyvääkin tarkoittavat vaate- ja tavaralahjat ovat hieman ongelmallisia.

Minna

Lapsenlapset ei ole mitään pullasorsia. Isovanhemmilla voi olla joku biologiasta kumpuava tarve ruokkia lapsia herkuilla, mutta eikö sen voisi tiedostaa ja ohittaa, vaikka terapeutin avulla

”Hemmotella” voi yhteisellä tekemisellä. Se on lapselle paljon arvokkaampaa

Sukupuolisensitiivinen kasvattaja

Voisiko mummulassa olla vaikka naamiaisvaatteiden laatikko ja siellä prinsessamekko yhtenä vaihtoehtona? Näkn lapsi saisi mummulassa leikkiä prinsessaa (ja palomiestä/kokkia/supersankaria/…) ilman, että sitä mekkoa tarvitsee viedä kotiin tai käyttää missään julkisella paikalla.

Eki

Mikä saa uskomaan että lapsenlapsi kokisi olonsa millään tapaa hemmotelluksi prinsessemekossa? Itse olisin ainakin pienenä suuttunut mummolleni verisesti mikäli hän olisi yrittänyt pukea minulle mekkoa, oli se sitten hänen mielestään miten hieno tahansa. Ehkäpä tässäkin on kyse lapsenlapsen omista vaatemieltymyksistä, ja niitä on mummonkin kunnioitettava eikä väkipakolla puettava oman mielensä mukaisesti. Nuket ovat sitä varten, toiset ihmiset eivät.

Vegaaninen ruokavalio ei missään nimessä ole sama asia kuin herkuttomuus. Lähes kaikki tavalliset leivonnaiset yms. on mahdollista tehdä myös erittäin helposti vegaanisina ellei oma asennevamma sitä estä. Lisäksi monissa vegaaniperheissä on selitetty lapsillekin miksi eläinperäiset tuotteet eivät ole hyvä asia, ja varsinkin eläinten hyvinvointi on monelle lapselle tärkeä asia. Luuleeko mummo todella, että epävegaanisilla herkuille voisi voittaa lapsenlapsen mummon puolelle?

Mercurius

Lapsi ei ole mummon terapialelu, eikä jatke mummun omalle lapselle.

Meillä ei ole ideologiaan perustuvia ruokarajoitteita, vaan ne ruoka-aineet mitkä on kielletty, aiheuttavat oireita. Siitä huolimatta mummu on syöttänyt lapselle ruisleipää, kun se on niin hyvää. Pepun ihon polttava ripuli, mikä siitä leivästä oli seuraamuksena, vasta riemukas olikin.

Meillä toinen mummu oli niin rajaton, että hän piti selvyytenä, että hän saa päättää mun lapsen nimen ja kummit.

Tuollaisen jatkuvan ylikävelyn vuoksi nykyään nähdään pari kertaa vuodessa, ja mummulla ei ole käytännössä mitään suhdetta mun lapsiin. Nii-in. Miksi hän ei?

Radanrakentajan tytär

Ovatko vain ”sun” lapsiasi. Eikö lapsilla ole toista vanhempaa, jonka mielipide on myös tärkeä ja hänen vanhempansa myös.
Kannattaa muistaa , että meillä kaikilla on suku ja ”sun” lapset ovat suvun jäseniä. Älä kasvata heitä tynnyrissä, jossa on aika ahdasta ja maailmankuva jää suppeaksi.

Angie Lee

Kyllä nyt on mummon asenne jumahtanut viime vuosituhannelle. Ensinnäkin, nykyään löytyy jos jonkinmoista vegaaniseen ruokavalioon sopivaa herkkua ihan sieltä lähikaupan hyllyltä. Ei se nyt enää mikään uusi juttu ole. Vegaaninen leipominenkaan ei mitään rakettitiedettä ole, sen kun jättää kananmunan pois ja vaihtaa mahdolliset maitotuotteet vastaaviin vegetuotteisiin niin ihan yhtä hyviä herkkuja tulee. Vegaanisia reseptejä löytyy netistä pilvin pimein ja kirjanakin niitä on julkaistu jo useampia. Toisaalta herkutella voi vähän terveellisemminkin, esim kesäiset marjat ja herneet maistuvat useimmille lapsille.

Toiseksi herää kysymys, että ketä se prinsessamekko palvelee? Olisiko lapsella itsellään pienintäkään kiinnostusta pukeutua moiseen? Oli miten oli, ei ole mummon asia päättää miten lapsenlapsi puetaan. Hommaa vaikka nukke puettavaksesi, ja anna lapsen perheen päättää itse omasta pukeutumisestaan.

Eikö aikuinen ihminen tosiaan keksi mitään muuta hemmottelua kuin (epävegaaniset) herkut ja prinsessamekot? Kyllä on vähäinen mielikuvitus jos näin on.

Mitä jos vaikka etsisi netistä jonkun vegaanisen herkkureseptin ja leipoisi yhdessä lapsenlapsen kanssa? Siinä saa sekä mukavaa yhteistä puuhaa, että ne herkut samalla vaivalla. 😉

granny

Olen kahden lapsen mummo. Itsekin noudatin lasteni kanssa terveellistä ruokavaliosta ja söimme kasvisruokaa. Kasvatus ei ollut kovinkaan sukupuolittunutta.
Monet ohjeet ja tavat ovat silti muuttuneet 90-luvusta, ja välillä olen hieman huvittunut lapseni säntillisyydestä. Ei silti tulisi mieleenkään kyseenalaistaa nuoren perheen tapoja, se ei kuulu minulle. Niinpä ei olekaan ollut riitoja.
Mummon ei kuulu ostaa suosiota herkuilla, joita kotona ei saa.

Vastaa käyttäjälle Sukupuolisensitiivinen kasvattajaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.