Hyvinvointi

Miten elää satavuotiaaksi? Lääkäri listaa 5 asiaa, jotka hän itse tekee arjessaan, jotta elämä on hyvää mahdollisimman pitkään

Tiesitkö, että geenit määräävät vain yhden neljäsosan elinikämme pituudesta? Hyvillä elintavoilla voi pidentää elämää – ja ennen kaikkea vaikuttaa jäljellä olevien päivien mielekkyyteen.

Moni pohtii pitkän iän salaisuutta. Gerontologian ­professori ja lääkäri Marja Jylhä, 68, kertoo, millä konsteilla hän elää mahdollisimman hyvää elämää niin pitkään kuin sitä riittää:

1. Rauhoitun hengittämällä syvään

”Tavoitteeni elämässä on rauhallinen mieli. Mitä enemmän on työkiireitä tai mitä hermostuttavampia maailman uutiset ovat, sitä tärkeämpää minulle on tyynnyttää laukkaavat ajatukseni. Rauhoitun hengittämällä syvään. Sanon itselleni, että juuri nyt olen turvassa.

Pysähtyminen hoitaa mieltä ja tekee hyvää fyysiselle terveydelle esimerkiksi laskemalla verenpainetta. Sillä tavoin sen voi ajatella myös lisäävän elinvuosia.

On tärkeä pohtia, miksi sadan vuoden ikä olisi tavoiteltavaa. On pieni joukko suhteellisen hyväkuntoisia satavuotiaita, mutta useimmat tarvitsevat apua ja hoivaa. Melkein puolet satavuotiaista sairastaa muistisairautta. Harva yhdeksänkymppinenkään on täysin terve.

Olen ollut 25 vuotta mukana Tervaskannot 90+ -hankkeessa, jossa tutkitaan yli 90-vuotiaita tamperelaisia. Enemmistö heistä ei pidä sadan vuoden ikää tavoiteltavana. Ajattelen itse samalla tavalla. Gerontologien tunnuslause on: ei vuosia elämään, vaan elämää vuosiin.”

Lue myös: Hyvä ihmissuhde antaa elämään iloa ja pitää aivot vireinä – lue, miten toiset ihmiset vaikuttavat terveyteesi

2. Kävelen paikasta toiseen

”Käveleminen on ikääntyvän ihmisen paras liikuntamuoto. Kävellä voi missä tahansa, milloin tahansa, omalla nopeudella ja sauvoilla tai ilman. Se on ilmainen tapa liikkua, joka sopii yleensä kaikille. Lenkillä voin olla varma siitä, että jokainen ottamani askel on minulle hyväksi.

Usein 10 000 askeleen rajaa pidetään jotenkin maagisena. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, ­että jo 4 000 askeleen kävely päivässä pienentää kuolleisuutta. Askelmääriä ei kannata vertailla muiden lenkkeihin, vaan tepastella niin paljon kuin itse jaksaa.

Jo pieni määrä säännöllistä kävelyä tekee hyvää. Itse harrastan hyötyliikuntaa kävelemällä paikasta toiseen. Joskus työpäivän aikana minulle kertyy huomaamattani 13 000 askelta. Joinakin päivinä kävelen vain reilut parituhatta askelta, mutta useimpina päivinä pääsen 7 000 askeleeseen.

Kävelyn lisäksi pilates on ainoa liikuntamuoto, jota teen mielelläni enkä velvollisuudesta. Pilates tekee hyvää niin notkeudelle, tasapainolle kuin lihasvoimallekin. Hyvinvoinnilleni on ollut tärkeää löytää minulle sopivat tavat liikkua.”

3. Yritän nukkua enemmän

”Nukkuminen on heikko kohtani. Olen ollut ­aina iltavirkku. Olen kovasti menossa nukkumaan iltayhdeksän aikaan, mutta meinaamiseni kestää aina puolille öin. Luontainen rytmini olisi nukkua noin yhden ja yhdeksän välillä. Olen kuitenkin edelleen työelämässä, ja sen takia on noustava seitsemältä.

Hyvä uni on onnellista ja nautinnollista toimintaa: viileä sänky, mukavaa iltalukemista ja lopuksi raukea vaipuminen uneen. Jos nukun useamman yön liian lyhyitä unia, minua vaivaa koko päivän krapulainen tunne. Kestän kuitenkin melko hyvin lyhyitä yöunia, ehkä sisuni ansiosta. Tiedän, että pidemmät unet parantaisivat selvästi elämäni laatua – tai ties vaikka lisäisivät sen pituuttakin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvin vanhaksi eläminen on tilastollisesti erittäin harvinaista. Suomessa on tällä hetkellä vain reilu tuhat yli satavuotiasta tai sitä vanhempaa ihmistä. Pitkillä yöunilla tai millään muullakaan konstilla ei voi varmistaa itselleen sadan vuoden ikää. Toisaalta terveellisten elämäntapojen noudattaminen on hyväksi joka tapauksessa.”

4. Säilytän uteliaisuuteni

”Olen luonteeltani kiinnostunut monesta asiasta. Uteliaisuus on voima, ­joka pitää minut virkeänä. Se on myös tutkitusti terveellistä: elämää kohtaan tunnettu uteliaisuus on tavallinen piirre pitkään elävillä ihmisillä.

En väitä, että uteliaat ihmiset eläisivät muita pidempään. Jollain tavalla uteliaisuus silti on olennainen pitkän iän elementti. Elämänhalu säilyy, kun jaksaa olla kiinnostunut siitä, ­mitä maailmassa tapahtuu. Helsingin Sanomissa haastateltiin taannoin ­satavuotiasta. Hän halusi vielä kirjoittaa yhden kirjan. On tärkeää, että jokaisella on jotain, mitä odottaa ja tavoitella.

Olen vanhan koulukunnan yliopistoihminen, jolla ei ole tarkkaa rajaa työn ja muun elämän välissä. Lukeminen, kirjoittaminen ja ajatteleminen kuuluvat jokaiseen päivääni. En sano, että nuorempien polvien tutkijoiden tulisi tehdä töitä tunteja laskematta, mutta minulle tällainen elämäntapa sopii. Työ tuo merkitystä päiviini.”

5. Järjestän ilon aiheita

”Inhoan asenteen voimasta puhumista. Puhun mieluummin suhtautumisesta. Se on aktiivista toimintaa. Elämä on helpompaa, kun siihen suhtautuu ­uteliaasti ja avoimesti.

Ylipäätään minua epäilyttää positiivisen ajattelun trendi. Tietenkin ihmisen on parempi elää, jos hän ei ole ­jatkuvasti pahalla mielellä. Maailmassa on kuitenkin monia asioita, joihin ei kannata suhtautua positiivisesti, vaan kriittisesti. Erittelemätön myönteisyys ei iske minuun. Samalla en tietenkään tuomitse ihmisiä, jotka löytävät oman olemisen tapansa vaikkapa self help -kirjallisuudesta tai myönteisyysideologiasta.

Onnen reseptiin ei ole olemassa mitään yhtä kirjaa tai gurua. Tehtävämme on rämpiä elämä läpi puutteellisilla ja vaihtelevilla kyvyillämme. Se on usein kovaa.

Vaikka en usko yleispositiiviseen höttöön, pidän iloa erittäin tärkeänä asiana. Kun kaikki on harmaata ja kurjaa, järjestän itselleni ilon aiheita. Sellainen voi ­olla vaikkapa ystävän tapaaminen.”

Lue myös: Miksi mukavakin elämänmuutos voi tuntua uhalta? Psykologi vastaa

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 11/2022.