Hyvinvointi

Näin selätät kaamoksen! Kotiliesi vuodelta 1942 neuvoo

Jos joudut turvautumaan päreisiin, niitä kiskoessa voitte kertoa muistoja ajoilta, jolloin päreitä käytettiin valaistuksessa yleisesti. Muista kuitenkin, että huoneen valoa tärkeämpi on hengen valo!

Sotasyksynä 1942 Kotilieden lukijat tiesivät syksyn olevan tavallistakin pimeämpi ja synkeämpi, sillä viimeisetkin kynttilät oli lähetetty sähköttömiin maalaiskoteihin ja rintamalle korsuihin jo kaksi joulua aiemmin.

Työtehoseuran konsulentin, tiskikaapin keksijän Maiju Gebhardin  parhaat neuvot kaamoksen nujertamiseksi:

1. Nuku univelat pois. Kesällä tuli tehtyä töitä valoisat vuorokaudet miltei läpeensä, ja unta on paljon rästissä.
2. Kun univelka on maksettu ja kun öljy, karbidi, jopa kynttilä ja naurislamppukin ovat saavuttamattomissa, on tuotava henkistä valoa pirttiin!
3. Voimme keskustella asioista ja kertoa toisillemme sellaista, joka on ulkopuolella tavallisen, jokapäiväisen keskustelumme ja joka erikoisuudellaan ja uutuudellaan valaisee pimeässä apeutuvan mielen.
4. Voimme muistella, millaista oli silloin, kun isä ja äiti olivat lapsia tai mummun ja vaarin nuoruuden aikana. Vaari voi kertoa niistä ihmeellisistä kaupunginmatkoista, joita ennen muinoin tehtiin hevosella, eihän silloin ollut linja-autoja eikä rautateitä likimainkaan! Suurissa metsissä kaupungin läheisyydessä saattoi olla ryöväreitä vaanimassa maalaisten kuormia. Mummo voi kertoa, miten suurena ihmeenä ja laiskuuden huippuna ensimmäistä ompelukonetta pidettiin.
5. Myöskin oman sukumme tutkimuksille voimme omistaa muutamia tämän talven pimeistä illoista. Entä oman kotitalomme historia, mitä tiedämme siitä? Keneltä se ostettiin tai perittiin?
6. Vanhat kansan uskomukset ihmeellisine noituuksineen ja sää- ja satoennustukset ovat todella mielenkiintoista ainehistoa.
7. Ja mitä nykyajan nuoriso on kuullut sananparsista ja arvoituksista? Äärettömän vähän! ”Aitta, aitta, mylly päällä, tihkumetsä myllyn päällä, mikä se on?”
8. Entä pienokaiset. Myöskin heille jaamme nyt hengen valoa kertomalla kauniita, opettavaisia satuja. Suomen kansan eläinsadut ovat hurmaavia! Ja onko ajankohtaisempia satuja kuin Topeliuksen Koivu ja tähti tai Pikku Matti? Niinikään voimme opettaa lapsille lauluja.

Muista vielä tämä!

Kiireisinä työaikoina ei tosiaankaan ole tällaiseen iltojen viettoon riittänyt aikaa. Mutta nyt, pimeitten iltojen tultua, on näidenkin asioiden viljelyyn kerran aikaa. Käyttäkäämme tilaisuutta hyväksemme. Silloin ei näistä pimeistä illoista, joita pelolla ja murheella on odotettu, tulekaan niin synkkiä ja pitkiä pimeitä, vaan vaihtuvatkin ne ajaksi, jota kerran vielä, hyvän ajan tullen omalla tavallaan kiitollisenakin muistelee.