Nelikymppinen Mari on inhonnut ja hävennyt ulkonäköään koko ikänsä – nyt hän kertoo, miten kehonkuvanhäiriö romuttaa itsetunnon

Tyytymättömyys omaan kehoon saattaa täyttää mielen niin, että käsitys itsestä vinoutuu. Tällöin puhutaan kehonkuvanhäiriöstä. Maria ulkonäön ilkeä kommentointi satutti jo lapsena niin syvästi, että hän on koko elämänsä kokenut olevansa ruma.

Seitsemänkymmentäluvulla syntyi hieman kookkaampi vauva. Vanhemmat ja sukulaiset muistelivat myöhemmin, että olipa tyttö iso. Isompi kuin juuri syntynyt suvun nuorin jäsen. Marille tuli paha mieli.

Kun Mari oli lapsi, hän kuuli ikäviä kommentteja kehostaan. Maria kutsuttiin nimityksillä, jotka koskivat hänen ulkonäköään.

”En pysty vieläkään sanomaan niitä sanoja ääneen. Ne sattuvat yhä.”

Vähitellen Mari alkoi hävetä itseään.

Lue myös: Vinoutuneesta kehonkuvasta kärsivä katsoo itseään inhoten – näin erotat terveen itsekriittisyyden kehonkuvanhäiriöstä

Ajattelemattomia puheita, kamalia seurauksia

Osa perheen sukulaisista näki Maria lähinnä kesälomilla, ja he kommentoivat aina ensin, että onpa tyttö taas vuoden aikana kasvanut, ”ihan ovat posketkin pyöristyneet.”

Kesäisin Marin perhe vieraili sukulaisten mökeillä. Saunassa oli usein yhtä aikaa serkku jos toinenkin. Mari muistaa vertailun:

”Serkkuni kysyi, miksi minulla on niin iso maha.”

Mari kätki pahan olon sisäänsä. Asia hävetti liikaa, että siitä olisi pystynyt kertomaan aikuisille. Entä jos Mari ei kelvannutkaan?

”Koin, että olin omassa kehossani väärän kokoinen.”

Myöhemmin Marin elämää värittivät loputtomat laihdutuskuurit, vaikka hän on aina ollut normaalipainoinen.

”Söin muiden edessä niukasti ja kieltäydyin herkuista.”

Kokemustensa seurauksena Mari kokee itsensä yhä rumaksi ja pelkää, että muutkin näkevät hänet niin.

Lue myös: Tunnista tunnesyöminen – näin pääset tavasta eroon

Häpeä estää elämästä vapaasti

Häpeä omasta kehosta on vaikuttanut Marin elämässä esimerkiksi niin, ettei hän pysty menemään uimahalliin tai kesäisin yleisille uimarannoille. Silloin joutuisi alttiiksi toisten katseille.

”Pyrin olemaan mahdollisimman näkymätön.”

Mari käyttää väljiä ja peittäviä vaatteita ja suosii maanläheisiä värejä, vaikka haluaisi välillä pukeutua vähän värikkäämmin. Sitä hän ei voi tehdä, koska silloin hän saattaisi erottua joukosta.

Mari on myös jättäytynyt pois juhlista ja muista sosiaalisista tilanteista, koska mahdollinen ulkonäköön liittyvä arviointi ja kommentointi on ahdistanut häntä.

”Toisilta hyväksynnän saaminen liittyy mielessäni lähes pelkästään kehooni.”

Nykyisin Mari tiedostaa vinoutuneen kehosuhteensa, mutta miettii silti, uskaltaisiko avata tuntojaan edes terapiassa ammattilaiselle. Asia on niin kipeä.

Kauneus on katsojan silmässä

Naiselliset muodot ovat Marille vaikeita. Peilistä hän näkee vain paksut reidet, ison vatsan ja liian suuret rinnat.

Näissä kohdissa Mari ei pysty näkemään mitään hyvää. Jokin on sentään hyvin:

”Ajattelen, että minulla on kauniit silmät.”

Marin pitkiä ripsiä ja silmiä ovat monet ihastelleet. Se tuntuu hyvältä.

Vaikka Mari näkee itsensä rumana, hän ei katso toisia samalla tavalla kuin itseään. Toisten kauneutta hän ei arvioi ulkonäön kautta. Ulkonäkö ei ole Marille ihmisen arvon mitta.

”Huomaan pikemminkin sellaisia asioita, jotka liittyvät käytökseen ja saatan kommentoida, että sanoitpa kauniisti tai toimitpa ihanasti.”

Mari kokee, että oman taustansa vuoksi hänen on helpompi hyväksyä muut ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat.

”Sellainen ihminen on kaunis, josta näkee, että hänellä on omassa kehossaan hyvä olla. Olipa se keho sitten minkä kokoinen tai näköinen tahansa.”

Pystyisikö Mari vielä joku päivä hyväksymään myös itsensä?

Marin nimi on muutettu.  

Keskustelu

Hei!

Isot rinnat ovat aina positiivinen asia ja niitä ei ainakaan kannata hävetä. Ne ovat selvästi paras osa isokokoisia naisia.

Ja aina on niitä valittajia, jotka eivät ole tyytyväisiä muihin. Paras suhtautuminen on jättää ne pinnalliset ihmiset omaan arvoonsa.

Ikävintä tässä jutussa on , että Marilla on nähtävästi jäänyt lapset ja avioliitto välistä, kun kokee olevansa ruma. Nyt kannattaa naisen voimaantua vähän aikaisemmin ja laittaa oma elämä kuntoon.

Lukemiseksi suosittelen kirjaa ”The Subtle Art of Not Giving a F*ck”. Ei tarvitse välittää, mitä muut ajattelevat ja elämä on paljon tasapainoisempaa.

Kommentoi juttua: Nelikymppinen Mari on inhonnut ja hävennyt ulkonäköään koko ikänsä – nyt hän kertoo, miten kehonkuvanhäiriö romuttaa itsetunnon

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X