Onko tässä selitys pitkälle iälle? 97-vuotias Irja paljastaa, mikä on hänen salaisuutensa

Australiansuomalainen Irja Keski-Nummi on virkeä ja hyväkuntoinen, vaikka ikää on kohta 100 vuotta. Irja itse uskoo varsinkin kahden asian olevan hänen pitkän ikänsä takana. Arvaatko, mitkä ne ovat?

Irja Keski-Nummi muutti Australiaan miehensä Erkin ja viiden 2–12-vuotiaan lapsen kanssa vuonna 1958. Alun perin haaveissa oli muutto Kanadaan, mutta sinne oli vaikea päästä töihin tuolloin.

Kun Irja näki sanomalehdessä mainoksen, jossa kerrottiin Australian hakevan työvoimaa, hän ehdotti puolileikillään, että perhe lähtisikin sinne. Mies innostui kovasti.

Nyt Irja on jo 97-vuotias ja asunut Australiassa jo 60 vuotta. Hän on edelleen virkeä ja terve. Mikä on hänen pitkän ikänsä salaisuus?

Lue myös: Älä anna ikääntymisen ahdistaa: 7 keinoa lievittää vanhenemisen pelkoa

Silakkaa ja kiitollisuutta

”Oli todella hyvä päätös lähteä, vaikka matkalippuihin menikin melkein kaikki rahat, jotka saimme talostamme Kuopiossa. Minä kotiuduin tänne hyvin, ja lapset ovat saaneet täällä kelpo koulutuksen. Valitettavasti Erkki ei koskaan oikein sopeutunut, vaan haikaili Kanadaan.

Olen kiitollinen hyvästä elämästäni ja terveydestäni. Lapsuuden runsaasti silakkaa sisältävällä ruokavaliolla on varmasti paljon vaikutusta koko elämän terveyteen. Sain superannoksen omega kuutosta niistä silakoista.

Syön terveellisesti ja laitan ruokani itse. Nautin paljon vihanneksia ja hedelmiä sekä usein kalaa. Silakkaa täältä ei saa, mutta laitan anjovista muun muassa Janssonin kiusaukseen.

Irjan kissa sohvalla

Koko suku on pitkäikäistä

Välillä sanon, että olen sokea ja kuuro ja rampa, mutta eihän se tietenkään ihan niin ole. Näen edelleen lukulaseilla ja luen paljon. Useimmiten luen englanninkielistä kirjallisuutta, koska suomenkielistä on täällä niin vähän tarjolla. Parhaillani luen Kalle Päätalon Koillismaata englanniksi. Täytän myös paljon ristisanoja ja ne teen suomeksi.

Australiaan tullessamme osasin kaksi sanaa englantia, yes ja no, mutta nekin taisivat mennä väärin päin. Aloitin heti saavuttuamme englannin opiskelun kirjekurssilla.

Liikkuminen on välillä hiukan hidasta, koska molemmat polveni ja lonkkani on operoitu. Tarvitsen kävelykepin avukseni liikkumiseen. Viime kesänä lensin Suomeen pikkuveljeni 95-vuotispäiville, ja matka sujui hyvin.

Kuuloni on heikentynyt, mutta kuulen kyllä myös ilman kuulokojetta silloin kun on pakko, kuten nyt kun kojeesta on paristot loppu.

Pikkuveljeni Heikki on myös hyvässä kunnossa, paremmassa kuin minä. Sukumme on pitkäikäistä. Isän puolen isoäitini eli 99-vuotiaaksi, joten kaipa geeneilläkin on vaikutusta pitkään ikään ja terveyteen.

Aktiivisuus auttaa pysymään terveenä

Yritän aina ajatella positiivisesti, sillä elämässä on hyviäkin puolia. Kun tapaan oikein negatiivisen ihmisen, kehotan häntä, että yritä ajatella toisella tavalla. Siitä, että näkee kaiken mustana, ei ole mitään hyötyä.

Myös aktiivisuus auttaa pysymään virkeänä ja terveenä. Olen aina ollut kova tekemään käsilläni kaikenlaista. Olin 16-vuotiaana Vaasassa ompeluopissa, ja se onkin ollut ainoa kerta elämässäni, kun olen kaivannut kotiin. Muutoin ei ole koskaan ollut ikävä mihinkään, vaan hyvä olla siellä missä on.

Olen tehnyt myös paljon ryijyjä, joiden malleja olen itse suunnitellut. Sydneyn suomalaisen Etelän Ristin seurakunnan pappilassa on minun tekemäni uniikkiryijy.

Olen ollut täällä alusta asti aktiivinen suomalaisyhteisön vapaaehtoistoiminnassa. Olin perustamassa suomalaisten Nepean kiltaa, jonka kuukausittaisiin kokoontumisiin osallistun edelleen. Saan kyydin lähellä asuvilta suomalaisilta, koska en enää aja autoa.

 

Irja kotonaan

Apuna suomalainen sisu

Vaikeimmat vuodet elämässäni olivat puolisoni Erkin sairastaminen 1960-luvun lopussa ja kuolema vuonna 1993. Hän liukastui ja kaatui työpaikalla eikä enää sen jälkeen voinut palata töihin sähköasentajaksi. Ryhdyimme sitten broilerinkasvattajiksi, ja minä hoidin yksin enimmillään 22 000 broileria.

Vaikeina aikoina auttoi positiivisuus ja aktiivinen tekeminen sekä varmasti myös suomalainen sisu.

En ole kovin uskonnollinen, mutta sen verran uskon, että ylhäältä tulee apua, kun sitä pyytää. Luen joka ilta iltarukouksen ja muistan siinä koko perhettä kuusivuotiasta Mikki-kissaani myöten. Minulla on aina ollut eläimiä, kissoja, koiria ja välillä lehmiäkin.

Australiassa aktiivista arkea auttaa hyvä ilmasto. Ei tarvitse pelätä liukkaalla kaatumista eikä vuorata itseään talvivaatteilla ulos lähtiessään.

Merkityksellisintä on ihmisten avoimuus. Minulla on useita suomalaisia ystäviä ja monia hyviä naapureita.

Suomessa oli usein vaikea saada kontaktia muihin, koska ihmiset olivat niin sulkeutuneita eivätkä halunneet puhua asioistaan. Täällä jutellaan paljon vieraidenkin kanssa.”

Avainsanat

Keskustelu

Silakoista ja muista rasvaisista kaloista saa omega-kolmosia. Numerovirhe vain, muuten hyvä juttu!

Uskon, että tämä täti on oikeassa. Juuri noin itsekin ajattelen ja toivon saavani elää pitkän ja terveen elämän.

Hyvä tuuri myös ollut ,kun tuohon ikään päässyt..myös suotuisalla ilmastolla oma osuutensa..

Irja tunnen sinut hyvin ollaan oltu killan miitingissa olet khans ihminen eihan tuo ika sinun menoasi pain aina olet auttamassa toisia sinulla I sama vuosi kun minun perheeni tuli tanne austraaliaan meilla on ollut hyva olla taalla se on iloinen luonne kaikkea hyvaa sinulle sattuu niin Etta tulen kaymaan killassa niin nahdaan. Kiva oli Luke’ kirjotuksesi terveisia Sylvi Karki forsta

Onpa valoisan ja vireän näköinen rouva. On kiva ajatella, että periaatteessa itselläkin olisi vielä 12 vuotta aktiivista elämää jäljellä. Jos hyvin käy.

Ainakin kotiruokaa on syöty, kun ruuanlaitosta tykkään. Silakoita lapsuudessa paljonkin, kun ei pula-aikaan juuri muuta ollut.

Olen kuvaillut lapsuusaikoja naivististen maalausten muodossa. Tehnyt lapsenlapsille satukirjoja omia valokuvia muokkaamalla, yhdelle aukeamalle osasia yli 10:stäkin digikuvasta muokkaamalla, suurentanut, pienentänyt, häivyttänyt ääriviivoja, säätänyt sävyjä… Se on ollut tavattoman ihanaa, vienyt viikkokausia flow-tilaan.

Nyt täksi jouluksi tein 36-sivuiset ifolor-kirjat sota-ajan lapsuudestani Turussa ja maalla 12 vuoden ikään saakka. Mummun historian pääasiat helposti sulatettavassa muodossa. – Seuraavaksi tulee teini-ikä maalla ja Helsingissä.

Lukenut olen aina paljon ja luen edelleen kirjan viikossa. – Kovin paljon en siivoa. Neljän viikon välein tulee ”siivoojaprikaati”. Ja motkottaa milloin mistäkin.

Koko elämäni olen suhtautunut positiivisesti kaikkeen mitä eteen tulee. Aina uuden ihmisen tavatessani, olen varma että vähintään pärjätään. Ellei sitten niin käykään, so what! Annetaan mennä ohi. Ainakaan ei kannata vuosikymmenien takaisia todellisia tai väärinymmärrettyjä loukkauksia hautoa. Nokka tuuleen vain katsomaan, mitä tälläkin päivällä on annettavanaan.

Toivon kovasti että pääsisimme Espanjaan vielä talvella. Nyt on ollut kaikenlaista lääkäriä. Ja vähän pelottaa 89-vuotiaan miehen kanssa lähteä, kun aivotapahtumat ovat vieneet häneltä lähimuistin sellaiseksi, että pitää vähän vahtia. Etenkin kun insuliinidiabeetikko on ollut vuosikymmenet. – Itsellä etenkin toinen polvi alkaa olla melko paha, leikkauslähetteen sain. Mutta en tuon vaarin hoidolta oikein ehtisi. Katsotaan nyt miten käy. Päivä kerrallaan. Voidaan lähteä lyhyelläkin ajalla kun pieni koti siellä odottaa ja ystäväverkkoakin, vaikkei missään Fuengirolassa ollakaan.

Anskattoo ny

OI,miten positiivisia ihmisiä!Samalla tavalla kun ajattelemme niin saamme voimia elämäämme .Joskus kyllä ajatus karkaa väärille suunnille .mutta onneksi vain joskus!

Todella hyvä juttu! Kiinnostava otsikko, joka ”raottaa salaisuuden verhoa” ja ihan väkisin houkuttelee jatkamaan lukemista.
Itse veikkasin, että monipuolinen ja terveellinen ruoka ja paljon liikuntaa ovat pitkän iän salaisuus. Tietysti myönteinen elämän asenne ja hyvät ihmissuhteet myös.

Kaikki löytyy läheltäkin,alkaa katella ymärilleen.Kukaan ei tule hihasta nykimään,lähde liikkeelle.Näin on kyseinen henkilö on viettänny elämää-liikkuen ,tekemällä -puuhastelua sun muuta.Kyllä,kaikki on itsestä kiinni.Sekin pitää paikkansa mieliala,pysyy pois semmoisten kyljestä ,joilla on vain valitus päällä.

Onko Irja nimi enne minulle Irjalle. Tämä nimi on vanha, ei kuitenkaan niin vanha,että olisi kelvannut lapsenlapsille
nimeksi. Olen tällä hetkellä 86 vuotias. Pitkän iän geenejä on itsellänikin. Paljon kalaa ja ruisleipää on ollut tarjolla. Järviveden kaloja. Marjoja, ja perunaa. Maitoa ja voita lisukkeena. Iloinen mieli, hyvät harrastukset ja liikuntaa sopivasti. Näillä sitä tämä mummo potskuttelee eteenpäin.

Kirjava keto kukkien, kirjavampi ihmiselo. Pitkään ikään mahtuu niin paljon iloja ja myös suruja. Mutta on tämä vaan ihana kokemus, että saa elää. Olen 71v. Ja odotan innolla jokaista päivää. Minulla on kivat lapset ja 4 lastenlasta, joista 2 jo aikuista. Suomi on hyvä maa.

Lähes kaikki sukulaiseni on kuollut suht.nuorena esim. isäni 57v sekä muutamat päälle 60, jotkut jopa vähän yli 70. Uskon vakaasti siihen että he kaikki eläisivät vielä, jos eivät olisi polttaneet niin paljon tupakkaa,ja jotkut vielä joi paljon viinaa.

Niin piti vielä kirjoittaa edelliseen, että tuskin on tämä 100v mummo on polttanut ketjussa tupakaa,tai juonut kaksinkäsin alkoa.PS tupakka on myrkkyä,ja alkoholi tuhoaa keskushermostoa.

Minulla isän puolelta valtavan iso suku, ja äidin puolelta pienehkö. Kun on paljon sukulaisia, on ollut paljon myös hautajaisia (puhumattakaan häistä ja ristiäisistä). Olen ollut myös monen nuorena nukkuneen sukulaisen hautajaisissa. Lapsena ei osannut tietää, että tuokaan serkku ei elä 32 vuotta pidempään. Mutta varsinkin äidin suvusta omaan pitkän iän geenit, eivätkä isänkään vanhemmat ole nuorena kuolleet. Haluan panostaa lapsenlapsiin ja siksi vitän terveellistä elämää ja toivon vielä monia elinvuosia itselleni, jos ne minulle suodaan.

Se on totta että täällä Suomessa on sulkeutuneet ihmiset. Heti huomaa kun tulee ulkomailta että mitään ”yhteyttä” ei ole.

Kommentoi juttua: Onko tässä selitys pitkälle iälle? 97-vuotias Irja paljastaa, mikä on hänen salaisuutensa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X